Pikkusiskollani Tiialla oli maaliskuussa syntymäpäivä. Minulla oli nyt ilo (ja kyseenalainen kunnia) ojentaa hänelle syntymäpäivälahjaksi Puroista neulottu kaulaliina. Jotenkin tämän valmiiksisaaminen vain kesti, ja sitten valmistuttuaan unohdin taas jonnekin. Nyt syksyn ensimmäiset kirpeät pakkasaamut palauttivat tämän mieleeni, ja kaulaliina pääsi Pikkuliskon kaulaan.

Voi olla että viime vuonna joulun alla neulotut samanlaiset kaulaliinat saivat aikaan sellaisen kankkusen, että "yhdet vielä" oli tässäkin suhteessa liikaa.

Mainittakoon vielä ettei otsikossa ole kirjoitusvirhettä, minulla on Pikkulisko (ja Velis) . Terveisin, Isolisko.