Tässä tulee ohje beipparin hattuun.

Lankana Pirtin kehräämön oranssinkirjava villalanka (koe-erä, ei saatavissa), puikot 3.5mm bambusukkikset. Aloitusohje löytyy kirjasta "Punokset Puikoille".

Aloita ihanan kirjavasta oranssista sukka, kärjestä alkaen. Katso ohjetta Punokset Puikoille-kirjasta. Neulo kärki ja kymmenisen senttiä terää, pura kaksi aloitusta pois liian väljinä, jatka kolmannella kerralla ranskalaiseen kantapäähän. Jätä huomioimatta ajatus, ettei ranskiskantapää sovi kovinkaan nätisti omaan tassuun ja jatka joustinneuletta varteen. Neulo vartta muutama sentti. Pistä tekele tyytymättömänä hedelmäpussiin ja kaappiin.

Kaiva hedelmäpussi halutuin väliajoin esille, tutkaile ja sovita sukkaa. Tunge takaisin kaappiin. Mieti olisiko lanka parempi lapasina, sellaisille olisi tarvettakin.

Innostu lapasista, kaiva hedelmäpussi esille, nykäiset bambut irti sukanvarresta ja aloita neulomaan lapasia lapsille, kaikesta muusta langasta paitsi oranssista kauniista.

Useamman viikon huutelun ja kiusaamisen jälkeen, muuton jälkeisessä kaaoksessa, ota pussi esille ja katso työtäsi kriittisesti. Juu ei. Pura varsi lapsen avustuksella.

Lapsi luovuttaa hetken kuluttua, eihän näitä äidin töitä ole ennenkään saanut vedellä.... Hauskempaa on heitellä villalanka-palloja seinään ja katsoa kuinka ne pompahtelee hassusti.

Ota uusi apulainen kehiin ja jatkakaa purkamista, hei mutta, nyt mietitään:

Katsos vaan! Tulisko tästä jotain? Olen aina inhonnut hyvien silmukoiden hukkaan heittämistä ts purkamista. Poimi silmukat talteen, neulo päättelykerros. Etsi virkkuukoukku (vaikket osaisikaan virkata) ja virkkaa epämääräisellä tavalla jotain nallen päätä muistuttavaa. Kiinnitä se hattuun.

Päättele langat. Kerää ympäri laatikoiden täyttämää huonetta pompahdelleet villalanka-kerät. Ota vastaan lasten haltioituneet ihailun huudahdukset ja ulos kokeilemaan tarkeneeko Beippari uudessa hatussaan ( ilma +11C)...

Hyvin tarkenee ja jatkaa uniaan. Onnittele itseäsi! Ole tyytyväinen! Tämä jos mikä on luovaa ajattelua ja kykyä muuttaa suunnitelmia kesken toiminnan.

Ja mikä mukavinta, Beippari on pitänyt uutta nallehattuaan jo viikon, kertaakaan riisumatta. Taitaa tykätä tosissaan... Mutta tiedättekö mitä minä pelkään? Että pian toisesta pienestä ihmisestä kuuluu tuttu: "äiti, mun beipparilla ei ole....." Onkohan helpompaa tapaa tehdä em hattu?