Neiti Luumuinen nauttii myös kuulakkaasta syysilmasta. Tämä kesä ja syksy jää taatusti mieleen kuivana, lämpimänä ja kauniina. Neiti Puolukkapuuro halusi myös ulkoilemaan, joten mikäs siinä, kaikki tenavat ulos vaan.
Tässä Neiti Luumuinen-työssä huomasin (jälleen) olevani amatöörimäinen näpertelijä tuon kirjoneuleen kanssa. Kokeneempi huomaa miksi.
Kuvio on seuraava: neljän violetin silmukan jälkeen yksi valkoinen silmukka. Sitten violetti välikerros. Ja taas valkoinen silmukka neljän välein mutta edellisestä yksi edempänä. Seuraavaksi kolme violettia välikerrosta. Okei. Homma toimii pyöröneuleena mitä mallikkaimmin. Mutta puseron yläosa tehdään tasoneuleena. Joko hoksaatte? Neulotaan eka pilkkukerros jolloin valkea lanka jää vasempaan reunaan. Nurja puoli neulotaan kokonaan violetilla jolloin muodostuu välikerros. Vuorossa on pilkkukerros - jassoo - valkoinen lanka onkin väärässä reunassa! Ja sama vika toistuu kolmen violetin välikerroksen jälkeen - valkoinen taas huitsin nevadassa! Eli välikerrosten aikana pitää ujuttaa valkoista lankaa löyhästi mukana jotta se olisi valmiina pilkkukerroksen alkaessa. Huono malli siis.
Mies kysyi perinteisen "mihin sä meinaat noi laittaa". Kerroin hienoa faktaa että näitä olisi tarkoitus saada tehtyä 100 000 kpl ensi vuoden loppuun mennessä, se tarkoittaa 700 uutta Apupupua joka kuukaudelle. Mies pyöritteli silmiään ja kysyi lakonisesti " et kai sä meinaa niitä kaikkia itse tehdä?"
Arvaatkas mikä paistuu uunissa? Okein. Mummolan ompuista tehty omppupiirakka. Lapset harjoittavat jonkinlaista mietintää uunin luukun ääressä, mikäs tässä on kirjoittaessa kaikessa RAUHASSA. Nuo samaiset punaposkiomput kulkivat parisen viikkoa sitten tänne kotiin liki 250km matkan. Tänään ne vaeltavat saman matkan piirakkaan kääriytyneenä takaisin. Hip hei, mummolassa nähdään!
Kommentit