Hieman aiemmin tapahtunutta:

Klo 19.00 sunnuntai-iltana, äiti ja isä painivat talopiirustusten ja energialaskelmien parissa; rakennuslupa pitää saada vireille pian.

Esikko: "Äiti, meidän beipparit menee huomenna naimisiin. Ne tarttee kimaltelevat mekot, Venlallakin on kaikkea ihanaa sen beipparilla..."

Äidin ääni talopapereiden kätköistä: "Mitäs jos juttelisit mummojen kanssa, olisiko heillä halua kustantaa Beibien häät ja hääpuvut? Tämä tuli nyt aika äkkiä.."

Esikko nukkumaan käydessään: " Mä otan sitten huomenna lelupäivään Beibin ja sen uuden mekon.."

Mitä äiti voi tehdä, muuta kuin huokaista? Jättää talopaperit levälleen, etsiä sopivia kankaita (mm.  yöpaita) ja alkaa ompelemaan hääpukuja. Jos toinen kerta on menossa naimisiin, onhan hänellä puku oltava. Voi näitä nykynuoria, naimisiin mennään hetken mielijohteesta ja vain muutaman tunnin varoitusajalla. Tässä on beibien puvustaja nyt kovilla. Isä innostuu etsimään (kesken enregialaskelmien) maitoliiman jolla liimailee hopeahilettä morsiustylliin. Kello 23.35 ompelimo sulkee ovensa; ja te, arvon yleisö, saatte nähdä nyt tuoreita hääkuvia. Älkää kiinnittäkö huomiota sellaiseen pieneen muotoseikkaan, että sulhasta ei ole mailla eikä halmeilla ja morsiamia on kaksi. Ei sulhasta aina Beibien häissä tarvita, jos tarvitaan, Unikaveri-koira ajaa sen virkaa vallan mainiosti.

Ompelimo ei myöskään jaksanut enää paneutua mosiuspussukoihin tai huntuihin; ehkä seuraavissa häissä sitten. Sillä epäilemättä beibit menevät naimisiin vielä monta monta kertaa... (Ja kun mainitsin käyttäneeni vanhaa yöpaitaa, tuo morsiustylli ei ole se.)

Mutta nyt, saanko esitellä, hääpukumallisto:

 

 

 

Kankaat satiinia, tylliä, harsoa. Pitsiä, helmiä, satiinista pyöriteltyjä ruusuja. Silkkinauhasta olkaimet, leveää joustopitsiä. Jestas että tytöt tykkäs!