Tänään on ollut melkein, melkein tavallinen kiireinen päivä. Esikko meni päiväkerhoon ja kuopus uuvahti päikkäreilleen. Minä päätin ahkeroida, kuten niin moni muukin tähän aikaan vuodesta. Silitin eilen loppuunsaattamani viimoiset jussi-sukat. Lastasin alakerrassa pesuvatiin rättejä, pesuaineita, lisää rättejä ja käytetyn karhean hankaussienen jota tässä nyt kotoisasti pesusieneksi kutsuttakoon. Kainaloon moppi ja pesuvatiin päälimmäiseksi keikkumaan juuri silitetyt jussit. Kiirus sukkia paperoimaan... shhhh, hiljaa portaissa ettei kuopus herää.
Ensimmäiseksi jussit paperiin. Samalla paistoin 5 pellillistä joulutorttuja, pakastepizzan (jonka myös söin), luin Hevoset&Ratsastus-lehteä ja tein yleistä raivausta. Sattui olemaan niin harvinainen päivä että isäntä oli kotosalla ja menossa noutamaan esikkoa kerhosta. Olin hieman huolissani koska hän (isäntä) valitti vatsakipua ja ryntäsi vessaan karmit paukkuen. Eilisessä lehdessä varoiteltiin ärhäkän noro-vatsatautipöpön olevan liikkeellä. Selvisi kuitenkin esikkoa noutamaan, uniltaan heränneen kuopuksen kanssa, ystävä-kummiperheen lahjakassi rattaissa iloisesti keikkuen. Ja kassissa muunmuassa juuri paperoimani jussit.
Noniin, jatketaanpa siivousta vessasta ja pesusienen kanssa lavuaarin kimppuun. Pesusieni, missä? Ei ole rättien joukossa eikä missään. Jussien villainen pinta - pesusienen karhea pinta.....Voi närhen munat - äkkiä ulos, olisivatko esikon noutajat vielä pihalla, yleensä kun jäävät suustaan kiinni naapureiden kanssa. Tyhjää, paitsi naapuri joka sanoi rataskuljetuksen lähteneen pihasta jo aikoja sitten. Eih!
Sormet vapisten soittamaan isännälle joka kysyy "ai miksi pitää avata yksi paketeista?". Miltei tunnen kuinka hänen vatsassaan velloo ikävästi ja silmät lasittuvat kuullessaan:" Antille on menossa jussien kanssa samassa paketissa - käytetty pesusieni joululahjaksi!". Isäntä tokaisee alistuneena että niksit ovat hieman vähissä koska on jo kerhon pihalla ja "kaikki ovat jo täällä". Kehotan häntä edelleen avaamaan kassin suojissa yhden paketeista ja kopeloimaan sen läpikotaisin. Suljen puhelimen.
Naurattaa aika hervottomasti. Menisiköhän pesusieni lasten piikkiin? Yleensä on kiva joulun jälkeen kuulla mitä saaja on lahjastaan pitänyt, tälläkertaa en ehkä välittäisi... Toki ystävämme tietävät toisinaan oudon huumorintajuni, mutta olisiko tämä jo karkea rajan ylitys? No, minkäs vahingolle voi. Alakertaan siivousta jatkamaan.
Portaiden alla sukkaani takertuu Pesusieni.
Äkkiä miehelle viesti, "se on täällä!". Mitä Antti on mahtanut ajatella jos isäntä ei olekaan suostunut antamaan jo sovittua lahjakassia hänelle? Ovatko muut vanhemmat pitäneet miestäni perin uteliaana ja ahneena jos hän on repinyt paketteja auki päiväkodin pihalla - mukamas kassin suojissa, säälittävää. Jostain kumman syystä mieleeni tulee katkelmia Mr Bean elokuvista.
Kaikesta huolimatta isäntä on pysynyt minua viileämpänä katastrofin uhatessa, eikä alkanut avaamaan paketteja itse saajan seisoessa jo vieressä. Olipahan mielessään päättänyt että talojen naisväki saa hoitaa pesusienet keskenään jos niikseen tulee.
Ei ole helppoa asua ja elää tällaisen meikäläisen kanssa - sattuu ja tapahtuu enemmän kuin laki sallii!