Koko talven hengailin mukana saamatta aikaan oikeastaan mitään. Kaikilla muilla oli oikeita tilkkutyökankaita, ja minulla niitä verhonjämiä ja muita kalsarikankaiksi luokiteltavia sätöksiä. Viime kerralla ryhdistäydyin, olihan aiheena tilkkumaalaus. Siinä ideana on asetella pohjakankaalle pieniä (tai isompia) kankaanpalasia, langanpätkiä tai vastaavaa haluttuun muotoon. Päälle levitetään ohut tylli ja koneella ommellaan vapaasti erilaisia tikkkauksia. Sain aikaiseksi tällaisen:

Aika hauska vai mitä.. Jos näitä olisi enemmän, aiheena vaikkapa kettu/siili/nalle jne, voisi palaset koota isommaksi seinätekstiiliksi lastenhuoneeseen. Idea jäi hautumaan..
Eilen oli viimeinen tilkku-ilta tällä kaudella. Joku myöhäinen vielä esitteli käsinvärjättyjä kankaitaan, sanoi ettei raaski niitä leikata. Olivatpa mammat lentää seljälleen kun tämä (turhantoimittaja alllekirjoittanut) leväytti tikkausta vaille olevan projektinsa "Bastinin patalaput" pöydälle - minäpä olen käsinvärjättyjä jo leikannut ja ommellutkin!
Puolitoista tuntia meni siivillä tikkausta ja viimeistelyä pohtiessa. Mukaan tarttui ohut kirkas tikkauslanka, siimaksi sitä kai paremminkin voisi sanoa. Meinaan viikonloppuna uurastaa tikkaukset kuntoon jotta pääsen takaisin enkelin pariin. Kasvojen jälkeen se ei ole edennyt pistoakaan vaikka violetit langat ovat täällä ja enää esittelyä vailla.

Tein eilen lasten kanssa pellillisen rahkapiirakkaa - uunilumous muuten toimi jälleen. Mukava yksityiskohta leivonnassa oli piirakan päälle tulevan ristikon (pullataikinanauhaa) kohotessa. Käänsin selkäni hetkeksi ja hups vaan, joku/jotkut olivat syöneet puolet ristikosta. Kuka uskoo noitiin?