Kai jokainen peikkoäiti kertoo lapsilleen miten paljon heitä rakastaa. Minä kerroin esikoiselle että minun tyttöni ovat timantteja, arvokkaimpia maailman aarteista. Esikko halusi siinä halia ja suukotella.
Kuopus touhusi takkahuoneessa omiaan, kuunteli varmaan juttujamme. Liekö sitten iskenyt narinapäivän johdosta uskonpuute omaan timanttisuuteensa sillä purki takkaluukusta tuhkat ulos... Tiedättehän toki tapauksen "ripotella tuhkaa päälleen"? Niin siinä kävi.
Vai oliko hänellä tiedenaisen alkuna kenties loistava idea nopeuttaa omaa metamorfoosiaan timantiksi lisäämällä tuhkaa.
Pelastin kuopuksen tuhkan keskeltä ja kerroin hänenkin olevan timantti, tuhkainen juuri sillä hetkellä tosin. Asiasta innostuneena hän seuraavana päivänä tuhkasi apinan timantiksi myös. Näyttääkö apina edes onnelliselta? Huokaus.
Kommentit