”Kyllä hymy hyytyy, kun Leppävesi jäätyy” on äidinpuoleisessa suvussamme kulkenut sanonta. Olen jo liki 40 vuotta odottanut, milloin tuo suuri viisaus ja merkitys minulle aukeaa, mutta ei. Ei valkene kaukainen taivaanranta. En ole oivaltanut vieläkään sanonnan merkitystä, vaikka sitä on minulle hoettu ilme vakavana, merkitsevin sanakääntein.

Tänä talvena Leppävesi on ihan varmasti jo jäätynyt, olipa se missä päin Suomea tahansa. Hymykin alkaa tässä kovassa pakkasessa ja viimassa hyytyä, hyytyy viimeistään tänään kun istuu toppahousut jalassa töissä. Ja katselee ikkunasta miten tuuli riipii puiden lumikuorrutteet alas.
 
Olen kuitenkin aika onnekas, saadessani taittaa työmatkat omalla autolla, joka väistämättä lämpenee jossain vaiheessa. Lämpenee, vaikka mittari on eräänäkin yönä näyttänyt pakkasen ilakoivan –27 asteessa. Lämmin ajatus teille jotka taistelette polkupyörällä kinosten läpi vastatuulessa, tai odotatte pysäkillä julkista kulkuvälinettä saapuvaksi. Olette sankareitani.
 
Ehkä tuo kaikkialle hiipivä kylmyys on saanut reistailevan villasukkatehtaan aloittamaan tuotantonsa uudelleen. Raaka-ainetta on tullut Kittilästä saakka, harrastin vaihtokauppoja Muoriskan kanssa. Hän lähetti minulle lähes kaksi kiloa seiskaveikkaa, osa oli hienoja käsinvärjättyjä lankoja. No minä, uskokaa tai älkää, en vaihtanut miestä ja lapsia lankaan (vaikka joskus sekin on mielessä käynyt..). Anoppi sattui olemaan meillä vaihdon aikaan, ja katosi yhtä yllättäen kuin tulikin. Siitä voi ehkä päätellä jotain, tai sitten ei.
 
Tässä on villasukkatehtaan avauserä.
Pitkävartiset villasukat vajaa 5-v kummipojallemme. Lanka on seiskaveikkaa, tuo sinikirjava on Muoriskan värjäämää. Kulutus yhteensä 83g. Puikot 3.5mm bambut. Varressa on silmukoita 40, ennen kantalappua kavennan joka puikolta yhdet pois (36s). Kantapohjassa on 8s, ja sukan terä mennään 8+9+9+8 silmukoilla. Näillä silmukkamäärillä olen todennut sukkien onnistuvan sekä oman kuopuksen että kummipojan tassuun.
 
 
Punaiset sukat kuopukselle oli tekeillä samoilla silmukkamäärillä kuin ylläolevat siniraidalliset. Tuo oranssi-keltainen lanka on myös Muoriskan käsialaa, se toi mieleeni keväiset tulppaanit. Tykkäsin langan väreistä niin kovasti, että hän uhkasi purkaa yhden oranssi-keltaisen kaulaliinan ja lähettää sen lankana minulle. Alunperin sain lankaa niin pienen nöttösen, että kuvassa on kaikki mitä on jäämässä jäljelle. Saadakseni kakkossukan parinsa kanssa samanlaiseksi, piti hieman manuaalisesti vaikuttaa värin vaihtumiseen.
 
Mutta ei tässä muuta, pakkasta siis pitelee. Jään edelleen pohtimaan tuota Leppävesi-viisautta. Kertokaa ihmeessa jos joku sen salaisuuden tietää.