Otsikko on klassinen lause mieheni sanomana, aina kun kiikutan hänen nähtäväkseen uusimman valmistuneen käsityöni. Minun kuuluu vastata "se on valmis, eikö olekin hieno?" johon hän  toteaa "Onhan se ihan hieno. Mihin sä meinaat laittaa sen?" Olen oppinut tuntemaan mieheni näin hyvin, aikaa siihen on mennyt vain 16 vuotta.

Otin tänään syndroomaani niskasta kiinni. Silitin vauvapeiton pääliskankaan saumat auki, sovitin fleecen taustaksi ja aloin nuppineulaamisen jälkeen ommella. Fleecehän on siitä kivaa että sitä löytyy liki joka marketista (peittoina) ja edullisesti, se on pehmeää ja lämmintä. Tämä sininen maksoi Tarjoustalossa 4,99e ja oli ihan ison torkkupeiton kokoinen. Laadultaan oli kylläkin puolet ohuempi mitä aiemmin tekemässäni vihreässä vauvapeitossa. Ommellessa on toisaaltaan hyvä että fleeceä pystyy venyttämään tarpeen vaatiessa, mutta sama ominaisuus on myös kirous. Varsinkin ommelten risteyskohtiin tahtoo tulla nurjalle puolelle rynkkyjä ja ruttuja, isoista pussukoista puhumattakaan. Minä en pidä peiton tikkaamisesta juuri noiden edellä mainittujen rynkkyjen vuoksi lainkaan. Jokaisessa peitossa joutuu jonkin verran purkamaan – niin tässäkin.

Nyt joku käsitöiden ammattilainen, jos nyt edes vierailee amatöörin sivuilla, hihkaisee että "tikkaa käsin!" En, olen siihen liian laiska ja kiireinen. Tuntuu että näitä lahjaksi meneviä töitä saan painaa aina ihan urakalla, saan idikset niin viime tinkaan ja samanaikaisesti on tekeillä niin montaa asiaa. Uskon kuitenkin että jonkin verran tikattu peitto on tikkaamatonta lämpimämpi. Tikkaukset muodostavat eräänlaisia ilmataskuja, verrattuna kahteen irralliseen kankaaseen joiden välissä tuuli viuhuu. Nyt sain yhdellä purkamisella taustastakin siistin enkä enää tuon enempää uskaltanut kokeilla onneani tikkausta jatkamalla. Kun sitä fleeceä on hieman löysästi siellä takana… Taustasta tuli muuten aika kiva kun nuo eriväriset kaitaleet reunustavat kaunista sinistä.

Jos joku haluaa kehitellä vastaavaa idistä eteenpäin, olisi hauska piirtää paperille sydämiä, palloja, tähtiä ja muita kuvioita. Sitten ommella ne kuviot paperin läpi peiton tyhjiin ruutuihin. Kaffe Fassetin tilkkutyökirjassa on fantastisia tikkauksia!

Mies virkkoi peittoa katsellessaan että voisin tehdä omille tytöillemme peitot myös. Niin voisinkin, ja nyt ihan luvan kanssa! Olen ajatellut että toisessa peitossa olisi keijukaisia ja toisessa Marjolein Bastinin eläimiä. Pääliskankaana olisi jälleen ristipistotilkut ja puuvillakankaat, taustana fleece.