Villapaita oli väriltään hyvin harmaa: tummanharmaata jossa säikeenä kulki vaaleampi lanka, rinnan korkeudella vaaleanharmaa leveämpi sekä kapeampi musta raita. Mutta pehmeää kuin mikä, enkä sitä siksi raaskinut lopulliseen poistoon laittaa. Muistettava on vielä sekin tosiasia että tytärten mielestä nukeilla, heidän vauvoillaan, on aina liian vähän vaatteita.
Kuinka sitten silppusin ja kasasin tämän harmauden?
Ensinnä lähti leikaten neuleen yläosa: poolokauluksesta ja reiluista kaistaleista siitä ympäriltä saa mainion kaulurin miehelle. Lopullinen reunojen huolittelu on vielä vaiheessa koska en osannut päättää toimintatapaa. Neulalla ja villalangalla käsin? Poimimalla silmukat ja neulomalla kapean resorin? Ompelukoneella? Pois jäivät tahdittomat vaihtoehdot liima ja nitoja.
Takakappaleesta leikkasin reunoja myöten ison neliskulmaisen palasen. Sen yhdistin siksakilla valkoiseen tikkikankaan palaseen, siten että neulos taittui hieman pienemmän tikkikankaan reunojen päälle. Neuleen alareunan resori tuli tämän makuupussiksi muotoutuvan luomuksen yläreunaksi. Tummansininen täyspitkä vetoketju on aikoinaan erinomaisesti palvelleesta (ja lopulta hajonneesta) Volvo-putkikassista. Rintaan kiinnitin ompelukoneen aplikointi-ompeleella ruutukankaasta sydämen. Ja mitä sanoi esikko? "Äiti, mun vauva on aina halunnut tällaista!"
Tällaisista lausahduksista tulee hyvä mieli, vaikka se sinänsä hassulta kuulostaakin. Onko muovinen nukkevauva tosiaankin osannut unelmoida juuri tällaisesta? Ja miten hyvä tuuri nukkevauvalla sitten kävikään, kun osasin lukea sen ajatukset ja tehdä toiveista totta!
Villapaidan toinen hiha reilun kymmenen sentin korkeudelta poikki naps, villalangalla suora sauma ja kaksi punaista tupsua kulmiin. Mahtava ja muodikas hattu. Aikaa meni noin 10 minuuttia, sisältäen suunnittelun ja tupsut.
Toisesta neuleen hihasta sain kaksi pikkuista hihaa nukkevauvan takkiin. Takki on muuten leikattu neuleen etukappaleesta, hyödyntäen raidat tulevaksi pienen takin etu-ja takakappaleisiin. Juuri tämän raidan vuoksi jouduin huolittelemaan virkkaamalla pylväitä reunoihin. Kovin tuntui venyvän, mutta minähän olenkin surkea virkkaaja. Etukappaleiden reunoihin tuli pari pylväskerrosta ja napinlävet. Punaiset napit sekä kullanvärinen korunappi ovat erään muuttaneen naapurin hylkäämästä isosta nappipussista. Huppu on neuleen etukappaleen alareunasta saksittu palanen, jonka sai kivasti villalangalla ommeltua kiinni takin kaulukseen. Ja huppuun tuli violetti tupsu. Tämä on erityisesti kuopuksen mieleen, hän kanniskelee nukkevauvaa nyt alvariinsa.
Neuleesta jäi vielä jokunen palanen josta saisi kivaa nukelle. Tuntuu vaan että eiköhän tätä pehmoista harmaata kuitenkin jo ole tälläerää jalostettu. Aikuisten vaatteiden hyödyntäminen nukelle on todella mukavaa ja helppoa. Resorit kannattaa hyödyttää niin tarkoin kun pystyy, näin nukenvaatteiden alareunat/hihansuut/lahkeet jne ovat jo valmiiksi siistit, niille ei tarvitse tehdä mitään! Resoreita vain saisi olla enemmän, nuo hihansuut ovat erityisen haluttua materiaalia ja loppuvat kesken...
Jos saisin, arvoisat vaatteenvalmistajat, esittää kainon pyynnön, voisitteko edes harkita että neuleissa olisi jatkossa neljä hihaa?
Yst.terveisin Nukenvaateompelija
Kommentit