Työkaverini pelasti muutaman lehtilaatikkoon menevistä vanhoista käsityölehdistä, ja toi ne minulle. Kiitoksia Anne N.  

Aino Hausmann on koonnut vuonna 1945 julkaistun, Maalaiskuntien Liiton Kirjapainossa painetun "Kirjontaa"-lehtisen. Julkaisija on "Marttaliiton, Pienviljelijäin keskusliiton, Pienviljelijäin liiton, Sos.Dem.Työläisnaisliiton ja Finlands Svenska Marthaförbund'in  kotitalouskeskus" yhteistyötä.

Jo tämän lehtisen ensimmäisessä lauseessa Hausmann toteaa " Kaikki, jotka ovat seuranneet naisten käsityötaidon kehitystä, ovat saaneet todeta, että voimasuhteet kudonnan ja ompelun välillä ovat olleet ompelulle epäedulliset." Asiayhteydestä päättelin että kudonnalla hän tarkoittaa nimenomaan kankaankudontaa, ei neulontaa.
"On surkeata nähdä hyvissä, taidokkaasti kudotuissa liinavaatteissa tökeröt, avuttomat nimikirjaimet" hän suomii.  Mutta kannustaa sitten napakasti " Tämän kirjasen tarkoitus on opastaa naisia tavallisissa, välttämättömissä ompelutöissä ja rikastuttaa meidän ajanvietekäsitöittemme ohjelmistoa. Ulkomailta tulleen epäterveen suuntauksen sijalle me kohotamme kotoisen. Meillä on paljon opittavaa kansallisista käsitöistä. "
Lehtinen on kuvineen selkeä, opastaa erilaisiin revinnäis-, valkokirjonta ja koristeompeleiden saloihin. Jäin miettimään, millaisia (epäterveitä) suuntauksia ulkomailta Suomeen saapui vuoden  1945 tienoilla.

"Korunimeily" on ilman tekijätietoja oleva vihkonen jossa 16 sivun verran erilaisia aakkosia ja numeroita kirjontaan. Osa varsin monimutkaisia, koukeroisia ja hyvin kauniita.
 
MeNaiset tarjoaa Ompeluoppaan 3/1973 " täydellinen opas teille kaikille jotka ette vielä osaa ommella koneella." Siinäpä se. Käydään läpi perusjutut, poimutukset, vetoketjut, napinlävet ja muut.

"Ommeltavia kirjaimia" on WSOY:n vuonna 1952 julkaisema, Aino&Juhani Hausmannin kokoama kirja.

Tekijät ilmaisevat huolensa nimikoinnin puolesta:" Näyttää siltä kuin naistemme käsityötaito kautta aikojen ilmenisi enemmän kudonta- kuin ompelutöissä."

Myöhemmin he kannustavat nimikoimaan mm näin: " Nimikoiminen saattaa muuttua hauskaksi ajanvietetyöksi, jollemme vaadi siltä työtehollista vauhtia." Kirjassa on esitelty suuri määrä erilaisia kirjainmalleja, tekniikoita ja huomioita kankaan-langan-nimikointitavan yhteensopivuudesta.

(Oliskohan tuossa tummennetulla syy siihen, miksei nimikointi ja kirjailu ollut niin suosittua. Ei ollut hauskaa? Työlästä se näyttää ainakin olevan..)

 

"ahkeraliisa suuri neulemallio 5/1964"  on varsin virkistävä lehti, kaikkine Mökkörö-perheineen. Oli jännä huomata että lehden toimituksen lisäksi sillä oli Toimitusneuvosto, jonka muodostivat kaksi miestä, ammattinimikkeinään varatuomari sekä diplomi-insinööri. Lehden päätoimittaja oli mies, samoin toimituspäällikkö. Naisia toimituksessa oli kolme, mm. taloudenhoitajan roolissa. Varsin yllättävää kaikin puolin.
Lehti on maksanut 2.50mk liikevaihtoveroineen. Lehden neuleet on toteutettu Villayhtymä Oy:n Rondo-langoista.

Kummallisen Mökkörö-perheen lisäksi neuleille on annettu nykypäivänä hieman erilaisia nimiä, kuten:  IHANNUS (mohairinen kotitakki) , TAPATORA (uudella tavalla somistettu ulkoilupusero ja -myssy), UTUJOUTSI (sievä virkkauksin somistettu vierailuvillatakki), SOTIJALO (räiskyväraitainen pusero), KUKURTAJA, ILAKKA, SARIJOUTSI, KOTARIKKO, TORNIA....

Näitä lehtiä selatessa ei voi kuin ihailla entisaikojen käsityötaitoa, käsitöihin todella uhrattiin aikaa ja vaivaa.