Täällä ollaan, tosin liki täydellisessä jokasuuntaisessa motissa.

Varmaan jokainen tietää Sampopankin ongelmista; asuntokauppamme ajoittui juuri sopivasti siihen härdelliin. Vääriä veloituksia, verkkopankki ei toimi, pankkikortti ei toimi, pankin henkilökunta ei luonnollisestikaan ehdi vastaamaan puhelimeen. En pidä tästä Danske-muutoksesta joten pankki meni eilen vaihtoon.

Asunnonvaihdon myötä Elisa lisäsi tuskaamme. Kolme viikkoa sitten tilattu nettiyhteyden siirto ei vain tunnu siirtyvän, edelleenkään meillä ei ole kotona nettiä. Elisalla voi jonottaa puhelimessa varttitunnin ennenkuin joku vastaa. "Onko nyt mitään sellaista, millä voimme hyvittää tätä tilannetta?"  "Kyllä, irtisanon sopimuksemme tästä hetkestä lähtien". Mokkula, täältä tullaan!

Hyppy omistusasunnosta asumisoikeusasuntoon on ollut, noh, ei kovin tasainen. YH-Suomi muutti äskettäin nimensä AVARA:ksi, josta aiheutui omat ongelmansa. Lisätään soppaan vaihtunut isännöitsijä, informaatiokatkokset, muissa maailmoissa elelevä vuokravalvonta, päällekkäin buukatut autopaikat... (Voiko autoja parkkeerata päällekkäin?)

Puhelimessa on saanut notkua oikein ajan kanssa, selvittää asioita moneen kertaan, moneen eri paikkaan, monelle eri ihmiselle, monin eri sanoin - eikä monikaan ymmärtänyt saatika tehnyt jotain. Mutta mikä positiivisinta, jokainen asiakaspalvelija on ollut mukava ja varsin miellyttävä. Suurin osa näistä harmeista on lähtöisin ylemmältä taholta, ja nämä mukavat asiakaspalvelijat vain yrittävät selviytyä rajallisten keinovalikoimien puitteissa.

Nyt alkaa mammaa hirvittää ihan oikeasti, kun asiat ovat näin takkuisia ja hankalia ihan näissä perusjutuissa, miten helv...tillinen rakennusprojektista onkaan tulossa? Enää ei voi edes lyödä rukkasia tiskiin, tontin lopullinen kauppakirja allekirjoitettiin eilen. Toivotaan että valitsemamme pääsuunnittelija &-valvoja on juuri niin hyvä kuin uneksimme ja pitää noita rukkasia puolestani mielellään.

Mutta silti, olo ja elo muuttolaatikoiden keskellä on helpottavaa. Pääsiäisen ratsastusmatka Tallinnaan oli mahtava, siitä on hyvä mieli vieläkin. Asuntokaupan myötä iso ja raskas taakka lähti hartioilta pois.  (En vielä suostu ymmärtämään tai murehtimaan että kohta siellä hartioilla painaa yksi omakotitalo-projekti.) Nyt on kevät, asiat pääosin sujuvat kunhan hieman veivaa, molemmilla lapsukaisillamme on seesteinen ja upea kasvunkausi meneillään, aamuisin työmatkalla ilahduttaa mahtava oranssi aurinko.

Ensi kerralla luvassa on jo käsityöpäivitystä, siihen saakka, ihanaa aurikoista viikkoa!