Kuinka pitkä ja luminen talvi olikaan! Kevät ja lämpimät eivät meinanneet tulla lainkaan, syksyllä maahan istutetuista kevätkukkasista ei näkynyt minkäänlaisia alkuja. Halusin hieman raotella multaa, olisiko siellä ainuttakaan sipulia itämässä. Pelko siitä, että pinnan alla nukkuisi myyrä makoisasti karvainen maha pulleana sipuleista, sai minut hillitsemään itseni. Parempi vain odotella, josko sieltä jotain nousisi. Jos ei nouse, niin ei nouse. Ja sitten yhtäkkiä, vihreitä alkuja alkoi pilkahdella! Oli aika kantaa kevään keijukaiset paikoilleen.

Pistin kevään kunniaksi aluille sukat. Kolmosen bambuilla Nallen kausiväriä.

 

Odottavan aika on pitkä, siinä ehtii kirjaimellisesti olla pitkällään. Ja niitä kevätkukkien alkuja alkoi hiljalleen nousta yhä enemmän. Sipuli toisensa jälkeen kasvatti kauniin varren. Jokaisen päässä on tulppaanin nuppu.

Nallelankaa kausivärinä oli sitten pakko saada, voiko keväisempää ja hempeämpää enää olla.

 

Nousee sieltä maasta muutakin kuin tulppaaneita!

 

Krookuksen värit hehkuvat enää näissä ticotico-sukkien aluissa, sillä pihalla pompahdelleet neljä jänistä pistivät kaikki krookukset napaansa. Kiitti. Toivotaan että tämä uuden aloittamisen huuma johtaa johonkin pysyvämpään, ja sukkien alut saavat parit itselleen. Kaikki nämä kolme alkua olivat helatorstain reissulla itäsuomessa mukana, siinä sitä ehti autoillessa pistää puikkoa toisen perään...