Eilinen päivä meni lasten kanssa hienosti, sanomista ei tullut oikeastaan mistään. Illalla oli seurakunnan järjestämät yhteiset synttärikekkerit kaikille nelivuotiaille, ja sielläkin lapsukaiset olivat upeasti. Esikko kertoi kuopuksen löytäneen poikaystävän, mutta me emme havainneet mahdollista parivuotiasta kosijaa missään. (Näinkö nuorena ne nykyajan nuoret aloittavat...?)
Muutenkin oli hauska kuinka isommat taluttelivat kädestä pitäen nuorempaa sisarta ja esittelivät ylpeinä kaikille "tässä on mun pikkutikko", ja matka jatkui. Tuli mieleen että isompi vie pienempää kuin hauvaa narussa. Mutta hauskaa oli! Kotimatkalla lapset lauloivat takapenkillä mitä mieleen tuli, enimmän osan aikaa sanat oli jotain "enkeli suojelee lapsia kyllästyneenä". Me miehen kanssa emme tohtineet rikkoa niin sangen arvokasta, haurasta ja osin harrastakin tunnelmaa kyselemällä turhia.

Toinen mikä vetää käsitöiden tekijän suun messingille on.... toisen samanmoisen tuleminen kyläilemään lastensa kanssa. Hänet sai houkuteltua kuin mehiläisen paikalle lupaamalla 153 DMC:n muliinilanka tokkaa, neulomustarvikkeita, synttärilahjan ja erinomaista seuraa kera ruuan. Tuo viimemainittu tehoaa ainakin..
Oli niin vanhaa sydäntä lämmittävää nähdä tämän nuoremman rouvan, suorastaan sukeltavan muliinilangat sisältävään muovikassiin! Ja kuinka hän innosta kiljahdellen selasi Stitch'n Bitch kirjaa, jonka olin hänelle synttärilahjaksi varannut. Vieläkin naurattaa tuo alkukantainen onni ja täpinä.

Taasen tuli todistettua että hyvin harkittu ja mietitty lahja tuo iloa myös antajalleen. Olen myös sitä mieltä että "antamisen ilo on suurempi kuin saamisen ilo" toimii toisinaan, tänään saattaisi tosin tulla tappelu tuon mainutun mehiläisen kanssa siitä, kumpi meistä olikaan iloisempi.

Pilkettä päivään silmukkasisarille!