Vaatteen ompelemisen tarve iskee yleensä yllättäen.

Tällä kertaa tarve kumpusi suruviestin myötä, lastemme oma Kalapappa oli poistunut joukosta kesän juuri puhjetessa loistoonsa.

 

 

Meillä alkoi tuoksua liljat, juhannuksen valmistelujen sijaan aloimme valmistella hautajaisia.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Varsin konkreettisesti tuli havaittua seikka, ettei edes lastenvaatteiden erikoisliikkeistä löydy tytöille tummaa juhlavaa asua kesällä, ei edes vähemmän juhlavaa. Kysyinkin eräältä myyjältä; eikö ihmisiä sitten yleensä kuole kesällä? Viikatemies kun ei aikeistaan etukäteen vihjaa, on mahdotonta varustautua jo edellisenä talvena seuraavan kesän hautajaisiin.

 

Erittäin vähän vaatteita ompelevalle, ajatus mekkojen ompelusta muutaman illan aikataululla tuntui ylivoimaiselta. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut. Kulkisin tyttäriemme kanssa saattojoukon ensimmäisenä kappelista hautausmaalle, mieheni ollessa isänsä arkunkantajana ja siinä tilanteessa tytöillämme ei todellakaan olisi pinkkiä asua – vaikka muuten lasten vaatetus siunaustilaisuuksissa saattaakin olla (näköjään) melko vapaa.

 

Kangaskaupassa asiantunteva myyjä ehdotti himmeäkiiltoista mustaa, hieman joustavaa, laadukkaan tuntuista kangasta. Mallista en osannut sanoa muuta kuin ”mekko ilman hihoja” , ja sen mukaan myyjä arvioi kankaan menekin. Lapset hiplasivat  kangaskaupan upeita jämäpalasia (liike valmistaa paljon romanien asuja) , joita saivatkin jättimäisen pussillisen mukaansa askarteluihin.

 

Molemmilla tytöillä sattuu olemaan samettiset mekot, joiden nerokasta leikkausta olen ihaillut. Niistä piirsin kaavat ja kehittelemään… Huomaatte varmaan vimmaista kehittelyä ylläolevassa kuvassa?

 

Kuvassa molempien tyttöjen mekkojen kaavat. Vasemmassa reunassa takakappaleet, yläreunassa helman takakappaleet, alareunassa ja viistosti oikealla helman etukappaleet (huomaa vino leikkaus yläreunassa). Mekon rintamus muodostuu kolmesta osasta: Y:n mallisista keskikappaleista, sekä kahdesta epäsymmetrisestä sivukappaleesta.

 

Jämäkangas-pussista löytyi hienoa ohutta valkoista organzaa, jossa kiinniommeltuna valkoisia kukkasia, lehtiä ja liimattuja helmiä kukkien keskellä. Tästä kukkakankaasta tuli mekkoihin se juju, mustien sivukappaleiden päälle ompelin kukkakankaat. Kokomustana mekot olisivat olleet varsin ilmeettömät, mutta näin sain juhlavuutta ja ilmettä lisättyä. Mekoille tuli hintaa 8e / kappale. Tyttöjen hiukset olivat nutturalla, ympärille kiinnitin mustaa tylliä.

 

Muistotilaisuuspäivä oli kaunis ja aurinkoinen, kuin suoraan vierrestä 30 joka haudalla laulettiin:

"Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas..."

 

 

"Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen. " virrestä 338

 

Ei pappaa enää nähdä voi.

 

Iltasella kävimme haudalla poimimassa muistovärssyt ja -nauhat. Kuopusta väsyttää pitkä ja kummallinen päivä. Miten pieni lapsi voi kuolemaa ymmärtää, jollei sitä ymmärrä aikuinenkaan?