Nonniin, tässä sitä ollaan. Kämpässämme leijuva kaamea haju, sen syy on selvinnyt. Jalat. (Tällä kertaa en puhu LEGS:eistä!) Moni oli ylistänyt Absolut Torr-nimistä apteekista saatavaa "deodoranttia", sitä kun laittaa noin kerran viikossa yön ajaksi, ei ainakaan seuraavaan viikkoon tarvitse mitään muuta dödöä käyttää. Näillä hikisillä elokuun toppikeleillä kuulosti absolut fantastisk. Jalkoihinkin sitä saisi käyttää. Muuten hikoilu jatkuisi käsittelemättömillä alueilla normaalina, sanoi ohje.Tuumasta toimeen siis.
Noin viikko sitten eräänä iltana suihkun jälkeen tartuin pieneen puteliin. Levitin väritöntä nestettä kainaloihin ja menin nukkumaan. Mies varsinkin tuntui tykkäävän - tulihan hoitoyö ohjeen mukaan nukkua ilman yöpaitaa. Uni ei heti tullut, kainaloissa nipisteli ja hieman kirvelikin. "Eteenpäin vaan, sanoi mummo hangessa!" ja loppujen lopuksi heräsin aamulla kuivin kainaloin. Ja toden totta, minkäänlaista muuta deodoranttia ei ole tarvinnut, kainalot eivät edes kostu! JEEE.
Mutta mikä on tuo pistävän makea, inha, tuoksu?? Miksi se pirulainen seuraa minua joka paikkaan? Ilman sukkiahan on tässä kuljettu koko kesä, ovatko sandaalit alkaneet pilaantua? Kunnes ruokaa laittaessani havanhdun karmoiseen tosiasiaan, käry ei nouse pannulta vaan jaloistani. Hjälp! Mitä on tapahtunut?! Koskaan ennen eivät ole suloiset höpönassuvarpikkani tuoksuneet ruusuvettä kummemmalle (okei, okei..) ja nyt ne käryävät kuin ketun raato. Näyttää käyneen niin että kainaloiden hikirauhasten halvaannuttua, jalkojen vastaavat toimivat hypertehokkaasti. Onkohan illalla käsiteltävä jalat seuraavaksi. Minne haju sitten hyppää, päänahkaan&hiuksiin? kasvoihin?
Jospa käsittelisin koko kroppani aineella.... voisinko edes uneksia että haju hyppäisi vieressä nukkuvaan mieheeni ja jättäisi mammaraasun rauhaan. Mutta voisinko tehdä hänelle niin katalan tempun, hänhän on aina tuoksunut niin hyvälle. Ja entäpä jos hän hajua pelästyneenä käsittelee salaa itsensä - hyppääkö haju sitten lapsiin? Eijei jei. En voi tehdä sitä LAPSILLE.
Juuh. Olen imettänyt molempia lapsia 11 kuukautta, ja silloin kieltämättä on aika sidoksissa pienten ruoka-aikoihin. Toivoin silloin toisinaan että voisin neppareilla irroittaa maitovarastoni ja jättää ne kotiin imettäviksi, ja itse käydä vaikka shoppaamassa. Nyt tuo samainen neppariajatus tuli taas mieleen. Voisinpa irroittaa neppareilla nuo pöydän alla lymyävät kärykkeet. Ja joskus muuloinkin olisi kätevää irroittaa tarpeen mukaan vaikka kädet tai kälättävä kieli.
Jaloista puheenollen, alla on uusin aloitukseni. Sukat (Seiskaveikkaa?) esikoiselle. Tuo tummanvihreä oli jo aikaisemmin varastossani ja päätin neuloa siitä jotain. Mutta sitä varten piti ostaa piristettä ja mukaan tarttui tuo oranssi ja vihreä. Tässä sitä taasen ollaan.
Mukavaa viikonloppua, pitäkää sormet kiireisenä (ja irti Absolut Torr:ista).