Tykkään neuloa sukat ylhäältä alaspäin, yleensä joustinneule-varrella, vahvistettu kantapää (saksalainen) ja terässä sädekavennus. Vahvistettu kantapää kestää miehellä saapassukkana, lapsellakin se on napakka ja topakka, sädekavennus kärjessä on tasainen eikä paina kuten toisinaan nauhakavennus voi tehdä. Lasten sukkia jämälangoista teen yleensä sileällä varrella, molemmat sukat ovat teossa yhtä aikaa jotta saan lyhyetkin langat tasan molempiin. Teen toisinaan tiimalasikantapään ja nauhakavennuksen kärkeen. Oleellista sukissani on pitkät varret, pysyvät hyvin jalassa, lämmittävät ja villahaalarin/collegepuvun lahkeet ovat napakasti siellä villasukan varressa. Mikään ei ole surkeampaa kuin paljaana vilkkuvat lapsen nilkat tai ranteet talvipakkasella, varsinkin jollei toppahaalarin lahkeissa ole niitä lenksuja...
Toisinaan teen jotain helppoja pitsisukkia, seiskaveikasta tai nallesta, kuten vaikkapa Kuura- tai Kerttu-sukat. Hienoa jälkeä tulee myös OnLinen tms itseraidoittuvista langoista, harmillisen ohuita vain ovat makuuni. Pirtin Kehräämön langat ovat hyviä, varsinkin Haukku-koirankarvalanka.
Tapanani on neuloa sukan aloituksessa jäänyt langanpätkä mukaan heti luontikerroksen jälkeen kerältä tulevan kaverina, ei tarvitse päätellä sitäkään lankaa, eikä ainakaan seiskaveikoissa huomaa jos parin puikon verran on silmukat olleet "kaksinkertaisia", samaa kahdella langalla neulomista käytän jämäsukissa langan vaihtuessa.
Ihailen muiden tekeminä taidokkaita palmikkosukkia tai ohuesta langasta tehtyjä pitkiä sukkia, en itse jaksa/viitsi tikutella 2mm puikoilla polvipituisia sukkia, huh, pelottava ajatuskin.
Kommentit