Tuo rinnuksien ompelu teetti työtä. Pisto sinne ja toinen tuonne, paljon uusia värejä joilla ei sitten tulekaan kuin kolme pistoa. Isot alueet vailla helmiä, niitä tulee nuo kaarevat linjat vieriviereen.
Seuraavaksi siirrän Q-snapsit ja teen toisen siiven, välillä kokeilen miten mamma hajoaa kasvojen kanssa.. Vielä on ollut helppo pistellä "anonyymiä" enkeliä, jos sillä olisi jo kasvot - häiritsisikö pyhä katse tai suoranainen tuijotus?
Kuopuksen päikkäreiden aikaan esikko askarteli minun ommellessani, kovin oli keskittynyt ja vilkuili välillä minua.
Ja mitä hän teki? Esitteli juuri piirtämänsä kuvan minusta. Huomatkaa haltioitunut ilme ja silmät vinksallaan ( ei tytöllä vaan piirroksessa alla!) . Ehkä, luultavasti, saatan näyttää juuri tuolta kun ompelen pienellä kiireellä... ja edellisestä kahvistakin on jo aikaa!
Kommentit