...kaikkea muuta kuin käsitöitä, ainakin lapsiperheissä.
Viime viikonloppu hurahti tällaisissa merkeissä: "isi, tuonneko me ollaan menossa?"


Risteily Turun saaristossa oli mukava ja rankka tapa viettää kokonainen päivä. Metkaa miten saariston sokkeloissa seilasi peräkkäin kaksi Vikingin isoa laivaa sekä vastaavat Siljan isot alukset tulivat peräperää meitä vastaan.
Kuvassa olemme juuri jättäneet Maarianhaminan sataman palataksemme Turkuun, edellämme seilaa Vikingin alus kohden Tukholmaa.


Seuraava päivä sujui Muumimaailmassa. Varsin mukava ja onnistunut viikonloppu, jollei paluumatkan ajoaikaa lasketa niin tämä oli tosiaan täysin käsityövapaa reissu!
Paluumatkalla siis alkunsa sai "tilaustyö" äidilleni, valkoinen Minttumaaria woolista. Erityismainintana tämän pitäisi olla yhtä iso kuin aiemmin tekemäni vaaleanpunainen. Huoh, 14 toistoa, valkoista, uuvuttavaa...... kuvassa tehtynä vasta viisi toistoa.

Tämä Minttumaaria houkuttaa monia neulovia ystäviäni tarttumaan puikkoihin, jopa vuosien tauon jälkeen. Äkikseltään malli tuottaakin hieman pohtimista tyyliin "missä mä olen", "miksei silmukat täsmää", "mikä parillinen luku ruutuja". Ystäväni vaaleanpunaista huivia olen korjaillut takaisin oikeille urille, toisen ystäväni sinistä olen konsultoinut puhelimitse klo 23.30 (!) ja mikä suloisinta, näillä molemmilla äiti-ystävilläni on aikeissa antaa huivi lahjaksi joko omalle äidilleen tai anopilleen. Eikös olekin hienoa? Hurraa! Ja mikä hauskinta, minunkin tekeillä oleva valkoinen on menossa äidille.
Tämä on kuin suoraan jonkin kampanja "Neulo Äidillesi Minttumaaria-Huivi".
Kotosalla sitten onkin kädet joko mansikassa, mustikassa tai vadelmassa eikä sitä kirjoa viitsi näihin vaaleimpiin projekteihin siirtää. Tässä se ei sitten näykään:

Lapsen slipoverin etukappale tekeillä - joka valmistui muuten äsken. Lopullisen kuvan saatte kunhan ehdin kostuttamaan ja tasoittelemaan slipaa hieman.

Mutta muuten, nautitaan nyt kesän antimista, oi silmukkasisaret.