Shhhhh..... kukat alkavat heräillä.
Haluatko kurkistaa? Tule, ystävä, mukaan. Mennään hiljaa hipsutellen, kevään kevein askelin.
Kurkistellaan varoen, supatellaan suloisesti etteivät pienet pelästy.
Antavat toki viereensä tulla, painautuvat lämmintä villaa vasten. Kevään ensimmäiset airueet.
Tulehan tänne katsomaan, metsä hehkuu sinisenä... sinivuokkoja! Oi onnea, ne toistavat taivaan sinistä väriä, kurkottavat kohden aurinkoa, suurten kuusien suojatessa pahimmilta tuiskuilta.
Violetti on lempivärini.
Tiedätkös, jos taikasauvalla tehdään taikoja, niin mitä tehdään kukkasauvalla? Hih, Kukkia! Niitä minä täällä esiin loihdin, katsopas ystäväni, nämä krookukset ovat kaksi päivää vanhoja. Meillä kukkakeijuilla on keväisin paljon tehtävää. Rankkasateen sattuessa jokainen esiin loihtimamme kukkanen on käytävä hellästi pyyhkimässä kuivaksi liiasta vedestä, etteivät ne aivan painaisi päätään kumaraan. Siihen tarkoitukseen meillä on talitintin antamista siipisulista yhteen nivottu pieni pensseli. Se ei naarmuta kukkien kaunista ja niin herkkää väriä.
Joskus me hassuttelemme ja pelaamme Kastepalloa. Näin tapahtuu silloin kun kaksi tai useampi kukkakeiju sattuu kuivaamaan samaa kukkamätästä. Asetumme saman kukkasen ympärille, jokainen valitsee oman timanttina kimaltelevan kastehelmensä ja sudilla pyyhkäisee sen lentoon. Se kenen kastehelmi lennähtää pisimmälle on voittaja, suunnalla ei ole väliä. Joskus peliin osuu mukaan Herra Sammakko (joka väittää prinssi olevansa), hän nappaa kastehelmen suoraan lennosta suuhunsa. Keiju ei voi silläerää muuta kuin tunnustaa häviönsä kastehelmen solahtaessa Sammakon kurkusta alas, mutta ainahan voi ottaa.... uuden erän Kastepalloa!
Joskus talvisin minä vietän hetken aikaa sisällä, katselen ihmisten vilinää ja ainaista kiirettä. Hassua, miten moni ihminen haluaisikaan olla kuin kevätkukkanen. Olla hetki paikallaan, nauttia auringonsäteistä kasvoillaan ja puhjeta joka kevät uuteen loistoon.
*****'
Kukkakeijun tekijä : Sinikka
Kukkaset kuvattu maalis-huhtikuu 2008, eteläinen Suomi
Kommentit