Viikonloppu oli jälleen kerran kiireinen. Vietimme kummityttömme ristiäiset ja olinhan toki lupautunut juhliin leipomaankin. Mutta kahtena iltana kun talossa oli hereillä ainoastaan aikuiset, kaivoimme esille Lelun. Se on kirjova ompelukone, edessään 59kpl kiilteleviä ompalulankoja. Olihan tuota ihmettä kokeiltava yhdessä äidin kanssa - yksin ei uskalla. Menee vielä rikki - kallis kuin mikä!
Kirjova yksikkö kiinni, paininjalan vaihto, kirjontakortti sivulle ja kehys paikoilleen. Kone tosiaankin kirjoo valitun kuvion ihan itsenäisesti, ei tarvitse poljinta painella. Piippaus ilmoittaa milloin tarvitsee (jos tarvitsee) vaihtaa toisenvärinen lanka, ja jatkaa sitten hommiaan. Näppärää! Voi huoleti istuskella tuolissa, painaa nappia ja rentoutua.
Halusimme tehdä pyyhkeisiin myös nimikirjaimia... ja muutaman epäonnistuneen ohjelmointiyrityksen jälkeen hiffasimme että se homma tehdäänkin tavallisella paininjalalla, ilman kirjovaa yksikköä&kehystä. Sitten ohjelmoimme, moneen kertaan. Miksei mitään tapahdu? Ohjeessahan sanotaan että "rep"-painalluksen jälkeen kone kirjoo ohjelmoidut kirjaimet. Hmph. Luovuttaminen oli lähellä.
Kunnes paikalle saapasteli Käsityön Ihmemies. Hän, joka on pelastanut meikäläisen pulasta monta kertaa aikaisemminkin. Arveli varmaan että nyt on heitetty simpukoille sellainen helmi eteen ettei ne siitä selviä. Neuvoi painamaan jalkasäädintä. Ja johan alkoi kone kirjoa kirjaimia! Eläköön ja hurraahuuto miehelleni joka osallistuu käsitöideni tekemiseen "vaikkei taho".
No niitä nimikirjaimia pyyhkeissä ette tule nyt näkemään, ne ovat hupaisia harjoittelukappaleita. Niitä tehdessä nauru raikui ja naisenergia virtasi.