Nyt esitettäköön klassinen kysymys, johon ei vastausta ole kautta maailmanhistorian löytynyt: "Mistä löytäisi aikaa käsitöihin?"

Päivät kiireisenä töissä, illat lasten harrasteissa ja raksalla, yöt makaa horroksessa jotta voi aamulla kaapia itsensä entistä väsyneempänä ylös uuteen samanlaiseen päivään. Ainoa käsityö tällä hetkellä on itsensä kokoaminen sieltä sängynpohjalta.. Saako silmät kohdalleen vaiko ei, yleensä onnistuu. Viikonloput asumme raksalla ja rautakaupoissa. Mutta hei, meillähän pohjamaalataan jo!

Monessa seuraamassani blogissa on aloiteltu Lankakomeron Kevätpäiväntasaus-yllätyshuivia. Huivia voi neuloa omassa tahdissaan, nyt on (niillä muilla neulojilla) meneillään vihje numero 2. Minä mietin huivia, laattoja, neulomista, kalusteita, varastoon siirrettyjä lankoja, univajetta. Hoen mietelausetta "maalis-huhtikuu on muuttokuu" kuin mantraa, ja sen voimalla mennään.

Käsityöpuutteeseen saan terapiaa esikoisen pyynnöstä "äiti, voitaisko huovuttaa?" Jotain kivaa ja simppeliä, pääsiäismunan muovinen yllätyskuori saa ylleen huopavaatteen. Sehän olikin tosi hauskaa! Jos olisin löytänyt enemmän kuin kaksi muovipalluraa, olisi varmaan karannut muna kädestä ( =mopo käsistä. suom.huom.) 

Leikittelin ajatuksella, että lapset olisivat huovuttaneet äidin ihan omaan huopamuna yksiöönsä, siellä olisi hiljaista ja pimeää lepäillä. Lapset toivottavasti hoivaisivat huopamunaa hellästi (ei saa heittää eikä keittää!!) . Kevätauringon paistaessa munan pintaan, nousisi sisälämpötila mukavasti ja voisin kömpiä munasta ulos. "Kato isi, nyt äiti kuoriutuu!"  Kuvia huopamunista myöhemmin.

Mutta maanantai-illat on omaa aikaa! Olen tykästynyt hevosherraan ja sen kanssa puuhailuun. Vain kanssaratsastajat tietävät millaisia kicksejä siitä saa, kun hevonen lopulta pehmenee alla, pää painuu ja takaosa työntää pyytämättä. Mikäs sen mukavampaa kuin körötellä menemään ja olla ajattelematta yhtään mitään?

Mutta nyt, mukavaa loppuviikkoa. (Huopamunan ovi sulkeutuu pehmeästi.)