Kesäterveiset kivenpyörittäjän kylästä! Kulunut kesä oli oikein aurinkoinen, kuuma ja kuiva,  siis mitä mahdottomin ilma pyöritellä isompia ja hieman pienempiä kiviä. Takapihalla rinne ja konevoimalla koottu kivikaari oli odottanut inspiraatiota jo pidempään. Lomalle kun pääsin, alkoi keskeneräisyys käydä hermoon yhä vaativammin. Kiviä alkoii siirtyä kantamalla ja pyörittämällä paikasta toiseen. Jos omat voimat eivät riittäneet, tuli isäntä rautakangen kanssa apuun. Yksissävoimin askartelimme punaisesta kivestä rinteeseen portaat.

Talon kanssa tuli puuhailtua ilta jos toinenkin. Koristepilarien yläosat ja vaakapalkit ovat höylättyä puuta. En pitänyt ajatuksesta sutia niihin peittävää maalia, joten sitä ei sitten edes harkittu. Höylätyt puut pestiin ensin homeenpoistoaineella, ja sen jälkeen sudimme kaksi kerrosta Valtti Colorilla (sävy "Lumi"). Tykkään lopputuloksesta koska puun syyt kuultavat kauniisti valttauksen läpi.

Kodinhoitohuoneen ovelle rakensimme terassin. Olin aika ylpeä opetellessani käyttämään pistosahaa kaiteiden loveusten tekemiseen. Isäntä käytti puolestaan ensimmäistä kertaa sirkkelin kallistusominaisuutta kaidepuun muotoilussa. Kaiteiden ollessa vielä maalista märkiä, saapuivat kesävieraat.... mikä erinomainen tilaisuus pinnoittaa talon sokkeli Yki-rouhepinnoitteella!

Viimeisinä lomapäivinä maalasimme talon räystäänaluset ja otsalaudat Ultralla. Tässä vaiheessa on hyvä tuulettaa, talon maalaukset on nyt tehty!

Tallinnassa kävimme kahden yön reissulla. Tämä kuva on otettu Olevisten kirkon tornista, jonne sai pääsymaksua vastaan kiivetä omalla vastuulla (??) . Täytyy myöntää ettei minusta löytynyt miestä kiertää kirkon tornin ulkoliepeellä koko tornia ympäri. Eipä kiertäminen kiinnostanut lapsiakaan vaikka muuten harvoin valittavat että meno olisi liian hurjaa.  Ulkoilmamuseo oli myös hieno paikka hevosajeluineen, vanhat olkikattoiset rakennukset ovat kerrassaan... upeita! Ulkoilmamuseo sijaitsee Rocca Al Mare -alueella ja siellä on paljon muutakin nähtävää sekä iso ostoskeskus.

Häpeäkseni kerron että ainoat lankatuliaiset olivat nämä kaksi 100g kerää paikallista villalankaa Prismasta, 0.63e /kpl. Selasin kirjakaupassa Haapsalu Sall-kirjaa sekä monia muita , mukaan niistä ei kuitenkaan tarttunut mukaan yhtään. Liukuvärjättyä virolaista olisin ostanut mutta aika ei enää riittänyt poiketa Sadamarketissa.

Melkeinpä kaikki kesän käsityöt ovat tuossa yllä. Punakirjavaa sukkaa lahjaksi seiskaveikan raitalangasta. Uutta on vain se, että vaihdoin 3.5mm puikot  3mm vastaaviin ja jatkossa seiskaveikka neuloutuu kolmosilla.

Isäntä ja lapset kävivät kalalla useampaankin kertaan, mikäs siinä kun ison järven äärellä lomailee. Kuopus huomasi ämpärissä syöteiksi tarkoitettuja ahvenia ja päätti tutustua niihin hieman paremmin. Vaikka kala on kuinka kuollut, en silti laittaisi sormea sen suuhun. Mutta lapset ovatkin ennakkoluulottomampia kuin me liki muumiot. Ihan pienet kalat menivät mökillä siilien evääksi marjapensaiden alle, yksikin ahne pullero makasi kalanperkeiden päällä vahtimassa ettei toveri-siilit pääse samoille apajille.

Isännän yölliset uistelut täysikuun loisteessa tuottivat haukea ja kuhaa. Kuvan hauki on vaatimattomasti kahdeksankiloinen. Voin vaikka vannoa kuulleeni siilin ylistyslaulua yöllä, kun sille oli noiden kalojen nahkat ja perkeet nakattu. Hauella on pituutta ihan jonkinverran, tiedä sitten makasiko useampikin ahnas siili nahkan päällä jonossa vai mikä oli meininki. Rouske oli kuitenkin helteisenä yönä melkoinen. Kalakuva on mukana siksi, että epäilin omaa täysjärkisyyttäni auttaessani niiden perkauksessa kello 01.30 yöllä...

Tämä ei lomaan enää mahtunut, mutta laitetaan mukaan upeana elämyksenä. Kuvassa on osa valtavasta Ukko-Pekka höyryveturista.  Hyvinkäällä vietettiin viime sunnuntaina perinteistä Rautatiemuseopäivää, ja Ukko-Pekan vetämänä pääsi käymään:

...Rajamäellä! Raide Hyvinkään ja Rajamäen välillä ei ole enää henkilöliikenteen käytössä, mutta näitä museoajoja siellä järjestetään. Veturi puuskutti mustan savun saattelemana reippaasti eteenpäin, vislasi silkasta menemisen riemusta ja matkan varrelle kerääntyneet lukuisat ihmiset vilkuttivat, videoivat ja valokuvasivat harvinaista näkyä.

Senverran perinteitä mukailin että neuloin junamatkan aikana sukkaa. Ensi kerralla olisi hienoa pukeutua pellavanvärisiin vaatteisiin, ottaa voipaperiin käärityt eväät mukaan ja neuloa ihan oikeaa pässinpökkimää harmaata villalankaa.

Näissä tunnelmissa, hymy huulilla kohden alkavaa syksyä!