Monessa blogissa on nimi vaihtunut. Nyt minäkin aloin vakavissani harkita Pistoksissa-nimen korvaamista "Hei me puretaan taas!"-lausahdukseen. Ehkä tämä seuraava kertomus valaisee tyyliä jolla tässä pajassa varsin usein duunaillaan.

Otetaan kerä Samos Loppipop-lankaa, netistä on löytynyt ohje hieman muokatusta Cousteau-piposta lapselle. Kiitokset Kultalankaa-blogiin. Nykäistään kiireellä jotkin puikot, pitäisi olla neloset ja kaipa nää onkin kun näyttää.. Aloitetaan neulominen sadan silmukan voimin.
Neulominen on hidasta, 25 samos-silmukkaa ei tahdo mahtua tavallisille sukkapuikoille vaan joudun kyttäämään etteivät tipahtele päästä pois. Sangen hidasta samosta.
Hmm, näyttää aika reilulta. Ei se mitään, tehdään vaan kun ohjeessakin tehdään.

Tuota, miksi laatikosta löytyi paketti 4mm puikkoja? Mitataan nyt sitten tuo työstä vapaana oleva puikko.... 4.5mm! Gurh!
Otetaan toinen kerä samaa lankaa ja aloitetaan uudelleen paketin nelosen puikoilla ihan alusta, jääköön tuo edellinen alku vielä tuohon.
Valmista tuli, eipä juurikaan pienempää tulosta syntynyt mutta esikko (n. 4.5v) halusi pitää pihalla ja tykkäsikin. Minusta saisi olla napakampi ja seuraava versio onkin vähemmillä silmukoilla, ehkä 2o1n-ribbiä.

Nyt kun pipo on tuossa käytössä, purin ensimmäisen tekeleen alun pois. Käsissäni oli sekalainen nippu (10kpl) sukkapuikkoja, sekä uudet neloset että puretusta työstä vapautuneet. Mutta mikäs tässä hauskinta on? Paljastui että yhdeksän puikkoa on kokoa 4mm ja yksi ainoa, se jonka mittasin, on kokoa 4.5mm. Kun tuota ylempää kuvaa nyt jälkikäteen katselee, huomaa selvästi millainen halko tuo kerään pistetty puikko on. Sehän se, turhan työn alku ja juuri.