Kirjakerhon jäsenyyden kylkiäisenä saapui (naapurille) valkoinen, liukas kimono. Hän ei sovitusta enempää moisessa hikipussissa halunnut viihtyä, vaan lykkäsi liukkauden meikäläiselle "pidä tai heitä roskiin"-ajatuksella. Pidin kangaslaatikossa ja idean tultua silppusin. Kimonosta tuli tyllillä ja kukkasilla höystettynä seuraava prinsessahame, tyttären kerhokaverille nimpparilahjaksi. Helmassa on koristeompeleena sydämiä.


Seuraavaksi tyttären vauva tarvitsi ja halusi jälleen uuden peiton. Olipa sopiva palanen "vauvakangasta" kotiutunut naapurista, joten vanua väliin ja taustaksi yläreunassa näkyvää vaaleanpunaista lakanakangasta:


Tämähän alkoi olla kivaa, sopivia tilkkuja ja ideoita putkahteli kuin kevätvuohenjuuria maasta. Seuraavana näytillä on sininen kassi jossa aplikoituna tilkusta leikattuja kukkasia, kassissa on satiininen vuori ja pitkä olkahihna. Esikollehan tätä ensin meinasin, mutta taitaa sopia aikuisenkin olallaan keikutella.

Ihanaa punaista kangasta sopiva palanen, sopivasti pätkä pitsiä ja edelleen varsin sopivasti ruusukuvioista kangasta. Ilmassa on kukkien tuoksua (ja ompelukoneen surinaa):


Kiitokset ystäväni P.K. , toivottavasti et kipaise hakemaan jämätilkkuja takaisin - näistä on paljon iloa!