Eksyn usein luvattoman pitkiksi ajoiksi lueskelemaan muiden käsityönharrastajien blogeja. Vaikutuksen tekevät erityisesti huivit. Yhtään ainutta oikeaa pitsihuivia en ole itse tehnyt, edes kipeimmissä unelmissani suunnitellut tekeväni. Ihan hyvä että oma käsityömaanisuuteni rajoittuu johonkin; suuritöiset, ah niin kauniit fifit ja muut, tästä hässäkästä nyt vielä puuttuisivatkin! Mutta puolipimeä ajatus tuli kuitenkin mieleeni, tee sinä minulle huivi ja minä teen sinulle ristipistoilla työn - okei?
Voi kun olisin taitavampi laittelemaan linkkinappuloita tänne sivulleni. Laittaisin heti tuon Apupupu-napin. Kannatan kaikkea vapaaehtoistyötä varsinkin lasten hyväksi, vielä mukavampaa jos siihen liittyy käsillä tekemistä. Juuri tästä syystä oma kotimme on toisinaan kuin kierrätyskeskus - vauvanvaatetta tulee ja menee, odottaa pesua, ihastelua, pakkausta. Kangaspinot odottavat ompelua kasseiksi, pieniksi peitoiksi, liinavaatteiksi.. Sitten kerätään taaperokokoisten vaatetta. Välillä kasataan mummokasseja. Kysytään naapureiden villalangat, kankaat ja lelut. Tuntosarvet ovat aina koholla hyväntekeväisyyttä varten.
Solmin leikkipuistossa tänään kontaktin josta uskon olevan suurta iloa. Ja villatilkku naapurin värväämiseksi on pian valmis. Hip hei! Ja pistoakaan en ole tänään ommellut omiin tarkoituksiin.

Hyväntekeväisyyttä löytyy haluaville linkkilistastani - tervetuloa mukaan!