Jo joitakin aikoja on tekeillä ollut vauvapeitto Annen&Teemun esikoiselle, Haikaran olisi määrä toimittaa paketti syyskuussa. Minun olisi myös määrä toimittaa peitto suunnilleen samoihin aikoihin arvaamattoman Haikaran kanssa. Syyskuu on ihan kohta.
Aloitin tekemään Ellen Maurer-Strohin "The Baby Book"-kuvia joita on 12 kappaletta. Varsin kivoja ja simppeleitä, teen niitä hieman muokkaillen. Myöhemmin typeräksi ajatukseksi osoittautui tehdä eläimet erivärisille aidapalasille. Ehdin tehdä possun pellavaiselle, kukon siniselle, ankan vaaleansiniselle ja lehmän ruskealle aidalle. Ja loput olisi pistottu valkoiselle. Hoh hoh hoo. Miksen aloittanut valkoisista palasista ja sitten vasta värillisistä - koska näin värilliset olisivat jääneet tekemättä! Oma ideani ja värilliset palaset alkoivat tuntua varsin omituisilta ja aloitin koko homman alusta.
Kaikki eläimet valkoiselle aidalle mars! Kyllä TÖKKI ommella samoja eläimiä uudelleen, kai se turha työ siinä harmitti. Peittokuvista puuttuessa pari viimeistä, menin ja ilmoittauduin viikoksi muuttoapulaiseksi perheeseen johon Haikaran oli määrä saapua. Eihän silloin voinut lahjaa tehdä, ei kerrassaan. Tai olisi yöllä voinut kun isäntäväki meni nukkumaan, mutta kun olin itsekin ihan puhki ja kädet tärisivät tavaroiden kanniskelusta ettei neula sormissa pysynyt.
Kun palasin lasten kanssa muuttohommista kotiin, ahersin kiireen tiedostaneena (ja viikon verran massun kasvua seuranneena) kaikki muut puuttuvat kuvat paitsi possun. Sitten keksin että olisi kiva tehdä Annelle viininpunaisesta teddy-langasta verkkohuivi syntymäpäivälahjaksi.... tuumasta toimeen siis.
Uupuva possu painoi omaatuntoa... Verkkohuivissa ei mennyt paria iltaa kauempaa. Possunko kimppuun, no aloitin kyllä, mutta sitten aiemmin netissä näkemäni Legs-puput veivät mennessään.
Arvaatte mitä sitten tapahtui? Aloin neuloa Legs-pupuja. Ne ovat nopeita tehdä. Neulomisen jälkeen pupu pestään pesukoneessa 40 asteessa ja hups hei, pupu huovuttuu mukavan pehmoiseksi kaveriksi. Ensimmäinen pupu valmistui Pirtin Kehräämön hahtuvavillalangasta. Kun ensimmäinen pupu oli huovutettu ja kuivanut, neulahuovutin sille punaisen sydämen massuun. Kasvoja sillä ei ole vieläkään (syndrooma koskee muutakin kuin ristipistoja...), ei ihme että lapset pelkäävät sitä. Sivuhuomautuksena kerrottakoon että minulla on Joulutonttu kaapissani, sekin kesken syndrooman vuoksi, sekin pelottaa lapsia. Nyt minäkin pelkään että lapset pelkäävät joulua: "Apua! Joulu tulee! Taas äiti ottaa esille sen kammottavan hirviömäisen Joulutontun..." Tonttu on tehty neulahuovuttamalla kansalaisopiston viikonloppukurssilla pari vuotta sitten ja valmistunee kyllä joskus ennen vuotta 3000.
Sitten syndrooma iski tosissaan. Possusta puuttui enää puolet jälkipistoista. Mutta kun Legsit on niin kivoja. Mieskin pyöritteli päätään epäuskoisena kun automatkoilla ja iltaisin telkkarin ääressä kudoin noita pelottavia kavereita. Ehkä saa joskus myöhemmin kertoa lapsille että äidin sekoaminen alkoi sinä päivänä kun Legs-pupujen massatuotanto pääsi vauhtiin. Seuraavat puput syntyivät hahtuvalangasta neulotusta villapaidasta, puran villapaitaa sitä mukaa kun pupuun tarvitaan lankaa. Nyt pupuja on kolme ja villapaidasta vajaa hihan resorin verran purettu ja käytetty - raaka-ainepula ei tätä tehdasta pysäytä!
Sitten tein possulle loput jälkipistot. Kaivoin iltayöstä varastosta kalsarit jalassa sopivia puuvillakankaita, niitä oli jäänyt parista joulukalenterista aika paljon. Välissä kuvasin Legs-puput kukkalaatikossa. Naapuri kävi kysymässä ovatko nuo niitä voodoonukkeja. Kerroin olevan ja jokaisesta naapurista omansa. "Ilmankos on ollut heikko olo" vastasi naapuri ja pakeni sisälle. Asiaan palatakseni, siis minullahan on erilaisia tilkkukankaita PALJON. Samalla kun poimin vauvapeittoon tarvittavia, poimin myös kaikkea mitä mieleen tuli. Hieman ompelin illalla vauvapeittoa kokoon, sen värimaailma oli aika helppo ja kiva. Tänään olisin voinut tehdä vauvapeittoa enemmän kasaan, mutta valmistuikin punainen kassi ja tyttären lelukoiravauvalle ihanan tyylikäs peitto. Syndrooma......
Ajatus oli alunperinkin ommella tilkkutyötekniikalla peitto kasaan. Ideaa olisi kiva muokkailla tekemällä nuo välikaitaleetkin neliötilkuista. Minulla ei vain ollut yksivärisiä sopivia puuvillakankaita enempää. Kun on luskellut Kaffe Fassetin tilkkutyökirjaa, haluaisi tehdä vaikka mitä mutta aika käy vähiin.
No nyt peitto on kuitenkin siinä vaiheessa että vanu vaatii ostamista ja taustakangas myös.
Kommentit