En oikein muista millaista lankaa oli tarjolla silloin kauan, kauan sitten, kun minuakin pystyi rehellisesti teiniksi sanomaan. Useammankin neulotun villatakin tein, lankana jotain marketista ostettua pehmeää, pörröistä sekoitetta. Ei siellä siihen aikaan mitään seiskaveikkoja edes tainnut olla?
Puuvillalankaa ainakin oli, Anttilassa myytiin jättimäisiä "Cotton Bomb" keriä joiden paino jossain kilon hujakoilla.
Millainen tuskanpesä tuo valkoinen kerä onkaan, katsokaa nyt miten valtava se on suhteessa Novitan valkoiseen Oklahoma-kerään:

Puistattaa.... varsinkin tällaista neulojaa joka ei erityisemmin puuvillalangasta iloitse. Mutta tein minä valkoisesta puuvillasta oikean pitsipuseron, voi miten se olikaan vaikea ja näyttävä malli. Pusero painoi tonnin ja tykkäsi venyä, nyt olen kuitenkin katunut että kirpparilla myin.. Ohjettakaan ei enää mistään löydy.


Sinisestä Oklahomasta (vaiko Tennesseestä?)tuli tehtyä tällainen neulepusero. Tähdet ja kukkokuvio on ommeltu, helman köynnös on neulottu. Malli taitaa olla Suuri Käsityökerho-lehdestä 90-luvun alkupuolelta.Onpa sitä jaksettu sinistä (buahhhhh!!) tikuttaa jo silloin. Tätä neuletta ei ole kukaan pitänyt kertaakaan, mökiltä löytyi kevätsiivouksen yhteydessä. Aika hyvin, vai kuinka?
Näitä sinisiä keriä sitten jäi nuo kolme ja tuli lisääkin ostettua  -kun halvalla sai-  ihan seuraavanlainen satsi:

Kymmenen kerää tummansinistä Alabamaa viime vuosituhannelta, olkaapa hyvät.

Muutoin marinoituneiden puuvillojen määrä on hyvin mitätön:

Pikkiriikkisiä keriä Mayflower Helårsgarn-lankaa, joista tehty neule on vieläkin tallella. Nämä ovat mukavan paksuja ja kivantuntuisia lankoja. Itse en neuletta tosin käyttänyt kertaakaan, pikkusikoni aikanaan otti sen pidettäväkseen. Täytyy napsaista kuva ensi kerralla mummolassa.

Melkein alkaa jännittää, kuinka käykään juuri ostamieni Samoksien ja muiden...