Tässä on vuoden ensimmäinen valmistunut oikea käsityö... Leppäkerttusukat! Opalin sukkalankaa jota sain joululahjaksi kaksi kerää värinä "ladybug" eli kotoisasti leppäkerttu. Tikuttelin kolmosen puikoilla ihan omaa mallia, varsi ja sukan päällipuoli on joustinta "4 oikein, 2 nurin". Joustin tuottaa hieman päänvaivaa kärkikavennuksessa; ehkä seuraavaksi suosin tapaa jossa joustin päättyy siihen mistä kärkikavennus alkaa. Mutta muuten nämä ovat ihanat jalassa, pehmoiset paljaassakin tassussa kuten juuri nyt. Mmmm..
Ja nämä ovat sitten ihan minulle itselleni. Arvatkaas vain kun puikoilla oli ensimmäinen sukanvarsi, paikalle pelmahti kaksi taniaista.
"Äiti miksi sullon näin ihanaa lankaa?"
"Äiti tuleeko nää mulle?"
"Äiti mä haluisin tällaiset ja mun vauvakin (nukke) haluis kans."
No niinpä! Tälläkertaa näistä äiskän saamista sukkalangoista tuli äidille ihan ikiomat äidin sukat. Äidin! Mutta lankahan on riittoisaa kuin fairy, ajattelin jo tekeväni esikolle sukat : samanlaista joustinta ikäänkuin säärystimiksi ja teräosa ehkä valkoista nallea? tai miksei koko sukkakin tätä leppistä, onhan vajaassakin kerässä vielä paljon ja toinen kokonainen kerä korkkaamatta. Mutta valkoisen yhdistäminen tähän väriin tuntui suloiselta ajatukselta.
Vajaan kerän suhteen tuli mieleen tapa jolla yleensä saa vajaat hyödynnettyä - neuloisi molempia sukkia yhtäaikaa siten että toiseen sukkaan lanka tulisi kerän sisältä. Mutta hoksasin samantien kun ajatus oli pulpsahtanut mieleen, näissä tietyllä tavalla raidoittuvissa se ei onnistu ellei halua toisen sukan olevan "nurinperin".
Näitä vaatteita eläinmaailman tyyliin miettiessä, tulee mieleen aika joskus 90-luvulla. Ajelimme silloisen poikakaverini, nykyisen mieheni, kanssa mökille. Siili oli jäänyt auton alle. Mies ehdotti että siitäpä saisi oivan siilihatun. Sehän olisi kuin kypärä, piikeillä tottakai.
Kommentit