Neulojat eivät ehkä muista että huomenna alkaa marraskuu, mutta sen he varmasti tietävät ja muistavat että huomenna alkaa.... Lapaskuu.

Olen "Tumpputupa"-alablogissa, lisää lapasia löytyy "Kinnaskoppa"-alablogista.

Vielä tänään on aikaa ahkeroida viimeiset sukat Sukkasadon Hillokellariin. Meille on tulossa vieraita, ja pohdinkin paraikaa voisiko mummalle ja vaarillekin lykätä puikot käteen. Olisi sellainen erilainen illanvietto tälläkertaa. No, sukat ainakin olisivat erilaisia. Palataanpa sitten takaisin litimärälle maan kamaralle;  teen yhteenvedon Sukkasadon aikana omista neuloutuneista sukkapareista viikonlopun aikana.

**

Meillä muutes on kuulunut viime päivinä sellaista epämiellyttävää narinaa aiheesta, ettei puhkikuluneet miehen saapassukat ota ja parsiudu sitten millään. Olen asian tiimoilta havainnut jännän fysikaalisen ilmiön. Minä olen samaa magneettista varausta kuin sukkien parsintaan tarvittava neula. Aina kun yritän tarttua neulaan, se loittonee ulottuviltani. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Laittaa lapset parsimaan? Naapuri ikkunastamme kurkistaessaan näkisi lasten istuvan lattialla parsimassa isän saapassukkia? Että kaikkea ne pienet viattomat lapset tuolla joutuvatkin tekemään joululahjoja saadakseen. Pian kilahtaisi  ovikello: "Ja lastensuojelusta, hyvää iltaa..."  Ehkä mä vielä yritän saavuttaa sen neulan.