Paljastus

Ystäväni pikkuinen prinsessa syntyi aikaisin 13.päivän aamuna. Oikein paljon onnea tätäkin kautta, peitto on jo Prinsessalle luovutettu.

Nyt voin sitten esitellä projekti "Bastinin patalaput" täälläkin, aiemmin sen vaiheita on voinut seurata Rimakauhua ja Rakkautta -blogissa. Siellä nimenomaan ja yksistään siitä syystä, että SatuA osallistui niin mahtavalla tavalla projektin syntyyn.
Yksissä tuumin suunnittelimme peittoa, naapurin tehdessä korviahuumaavaa remonttia ja lastemme taistellessa apinan herruudesta. Yhdessä valitsimme Marjolein Bastinin eläinaiheisista kuvista sopivat lähinnä koon perusteella. Pohjaksi valitsimme valkoista 14' (5.4ruutua/cm) aidaa jonka leikkasimme 22x22cm kokoon. Lopullinen aidapalan koko peitossa on 20cm kanttiinsa.
Osaa eläinkuvista muokkasimme hieman: orava ei enää istukaan harjan päällä, lintuja on lisätty sekä pesälle että pöntölle, hiiri sai seurakseen siilin ja aterioiva talitintti sai seurakseen neljän munan kokoelman. Muutokset olivat helppoja toteuttaa, ja saivat alkunsa alkuperäisen mallin liian suuresta/pienestä koosta.

Aiemmin täällä on näytetty kuvia kankaiden käsinvärjäyksestä, juuri niitä kankaita käytin peiton kokoamiseen. Niitä kokeilin ja mallailin yhden kuvan kanssa, sitten isommalla kuvajoukolla. Kuvat hakivat vielä paikkaansa. Tässä suunnittelukuvassa yläkulman tintti vielä paperinen ja okra mukana kokeilussa. Olin värjätessä ajatellut okran sopivan kivasti mukaan, mutta se osoittautui liian räikeän punaiseksi.

Toinenkin kokeilu...ja näitähän piisasi!

Ja jälleen siirryimme kokeilemaan yhden kuvan kanssa. Nämä kaksi ruskeaa vaikuttivat parhailta.

Jotenkin näin?

Nyt oli värit ja muoto saatu ideasta pidemmälle. Sitten piti olla rohkea. Alkaa leikata.
Tuo tilkkuleikkurisetti oli mahtava apuri! Käsinvärjätyt kankaat ovat tavallista lakanakangasta ja leikkuri leikkasi sitä kahdeksankertaisena aivan vaivatta. Suoraa ja siistiä reunaa tuli kädenkäänteessä. Kuvatilkkuja ympäröivän kaitaleen leveydeksi leikkasin 7cm ja peittoa kiertävän kaitaleen leveys oli leikatessa 11cm.

Tinttikin on valmis ja kaitaleet ommeltu hirsimökkitekniikalla aidapaloihin kiinni. Yhdisteleminen oli helppoa ja nopeaa. Nyt haetaan lopullista kuvien järjestystä, mikä veikin jonkin aikaa. Mieheltä myös.. Muu oli liikkuvaa, tuon keskimmäisen "lintu pesällä" halusin juuri tuohon koska olin ajatellut syntymätiedot siihen. Kun kuvien paikka oli löytynyt, surautin palaset yhteen. Ensin kolmen jonoina pystysuoraan ja sitten jonot pitkillä saumoilla kiinni toisiinsa.
Leikkurilla saadut tarkat ja suorat reunat takasivat sen, ettei palasten risteyskohdissa tullut ongelmia yhteensovittamisen suhteen.
Ja sitten sovitellaan taustakangasta, tässä ei ole vielä ideaa reunakaitaleesta.

Hmmmm....jotai puuttuu. Se reunakaitale, kyllä se semmoisen vaatii.

Tuumasta toimeen ja reunakaitale paikalleen. Näkyy varsinkin tintin päällä kuinka jouduin taittelemaan koko kangasta saadakseni kulmiin viistot leikkaukset ja ompeleen. Ei ihan helppo nakki, mutta tuurilla meni kohdalleen.

Vanua väliin. Eipä ollut isossa kangaskaupassa ohuempaa vanua kuin 80 grammaista. Tulee hankalampi tikata...

Nurjaa puolta tikkausvaiheessa. Huomasin että helpommalla pääsi kun nuppineulasi niin maan vimmatusti nurjalta ja sitten ompeli oikealta puolelta, ei tullut rynkkyjä yhden ainokaistakaan. Taustakankaana puuvilla-pellavakangas. Tilkkutyökurssin opettaja oli lisäksi muistuttanut, että paininjalan paineen tulee olla pienempi vanua tikattaessa. Pienensin siis normaali nelosesta kakkoseen. Suoraan sanoen vihaan niitä rynkkyjä! Tikkasin valkoisen aidapalan reunoista, tuosta sauman kohdalta jossa se yhdistyy ruskeaan. Tikkauslankana oli läpinäkyvä "siima", joka ei erotu lainkaan - varsinkaan kun on siellä saumassa. Alalankana oli tavallinen valkoinen lanka.