Novita Syksy 2009, mallinumero 73, koko 134cm. Novita Rose Mohair (väri 162), 125g. Puikot 6mm silmukoiden luomisessa, muuten 5mm.

Neuloin tätä parempana pyhäneuleena enkä kuljetellut pitkin harrastuksien odotustiloja. Viimeistely on tehty myöhään lauantaina (yöllä), jotta esikko löytäisi odottamansa neuleen Ystävänpäivän aamuna sänkynsä viereltä.

Tyttö oli neuleen saatuaan onnellinen. Minä olin myös. Neule on juuri esikon värinen ja koko on enemmän kuin sopiva.  Olin myös saanut ruokottua eräänlaisen vetelyyden itsestäni.

Tosiasiassa se kurja (vetelyys) nostaa taas rumaa päätään kun pitäisi kuopuksellekin vastaava tunika tehdä. Enkä oikeastaan keksi muuta ikävää tämän neulomisessa, kuin metalliset painavat 5mm puikot. Ne vaan eivät tunnu hyvältä. Kun kohdalle osuu puiset vastaavat, investoin niihin. Kaiken ei tarvitse olla kärsimystä.

Kärsimyksestä puheenollen, sellainenkin episodi tähän päivään mahtui. En tarkoita hiihtolenkkiä lasten kanssa. Enkä hienoa Arjen Enkeli-tilaisuutta kirkolla, jossa lapsikuorot esiintyivät  "Kun on toisessa kädessä Jumala ja toisessa olet sinä..."  Ja esikko halusi pukea uuden neuleensa tuohon tilaisuuteen mustien leggareiden kanssa. Hän oli ihastuttava jopa sillä hetkellä, kun kertoi papille että ehtoollisella pappi jakaa leipää ja viinaa.

Tuo kärsimys, tai oikeastaan suuri ärtymys johtui siitä että naapurin teinibileiden (kuokka?)vieraat viime yönä keksivät kusaista postilaatikkoomme. Hei, eiks ookkin nerokasta ja älyttömän rohkeaa? No ei siinä, naapuri kyllä irroitti, siivosi ja pesi kotonaan postilaatikkomme  arvatenkin yhtä ärtyneenä (kuokka?)vieraidensa toimintaan kuin mekin. Että kaikenlaista, ja juuri Ystävänpäivänä.

 

Kaikesta huolimatta, tai ehkä siitä syystä, oikein mukavaa Ystävänpäivän iltaa jokaiselle.

”Kyllä hymy hyytyy, kun Leppävesi jäätyy” on äidinpuoleisessa suvussamme kulkenut sanonta. Olen jo liki 40 vuotta odottanut, milloin tuo suuri viisaus ja merkitys minulle aukeaa, mutta ei. Ei valkene kaukainen taivaanranta. En ole oivaltanut vieläkään sanonnan merkitystä, vaikka sitä on minulle hoettu ilme vakavana, merkitsevin sanakääntein.

Paraikaa meneillään oleva talvi on kerrassaan upea! Luonto notkuu suuren lumimäärän alla, yllättävä kosteus loi suuria pörheitä kiteitä kaikkeen mahdolliseen. Nyt jos koskaan kannattaa liikkua luonnossa ja henkäillä suurta kauneutta.

Päiväkodin hoitajat olivat hyvin onnellisia ja otettuja Puro-kaulaliinoistaan. Kun niitä ei ahkerasta neulomisesta huolimatta jäänyt itselle ainoatakaan, oli aika tarttua Puroon ja puikkoihin jälleen kerran. Kuvassa siis Minun kaulaliinani.

Ahkerasti olen näillä taloakin paukuttavilla pakkasilla sitä kaulaani kietonut, enkä voi muuta kuin olla tyytyväinen. Kaunis, lämmin, pehmeä ja pituutta riittää oikein hienosti vaikka kietoisi itsestään puolikkaan muumion.

Olen kuullut että Puroa ei välttämättä ole saatavilla tämän kauden jälkeen, ainakaan näissä väreissä. Se olisi suuri harmi, sillä vielä jäi ystäviä ja tuttavia, joiden kaulaan tällaisen olisi voinut vielä kietaista. Jospa kohdalle osuu oikea lankatarjous, voisi Puroja koriinsa nakella..

Mutta nyt nautitaan näistä huikeista näkymistä. Jätetään ne puikot hetkeksi lepäämään ja lähdetään ulos....

Merellä tuulee, aallokko kuiskaa.
Vuosi vaihtuu, sua tahdon muistaa.
Tuttavat tulevat ja menevät,
ystävät ovat ja pysyvät!

 

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja
vieköön mennessään sen
mitä taakkana kannat.

 

Lumihuntu harson heittää,
vanhan vuoden alleen peittää,
on aika ystäviä kiittää,
aihettahan paljon riittää.

 

Näiden kotipihalta otettujen kuvien myötä haluan toivottaa lukijoilleni

Kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle!

Tältä näytti aamulla kun matkaan lähdin.. Onneksi ei ole yhtään kylmä!  Auton penkki oli kuin kiviarkulla istuisi...

Joulunalunen on blogeissa usein hieman tylsää aikaa - niin täälläkin! Nivelet soikeina värkätään salaisia juttuja Pukin konttiin.

Täällä on Puro-kaulaliinatehdas käynnissä. Yksi pitäisi vielä ennen perjantaita tehdä, joten heips moiks, pysykää lämpiminä.

Työkaverini pelasti muutaman lehtilaatikkoon menevistä vanhoista käsityölehdistä, ja toi ne minulle. Kiitoksia Anne N.  

Aino Hausmann on koonnut vuonna 1945 julkaistun, Maalaiskuntien Liiton Kirjapainossa painetun "Kirjontaa"-lehtisen. Julkaisija on "Marttaliiton, Pienviljelijäin keskusliiton, Pienviljelijäin liiton, Sos.Dem.Työläisnaisliiton ja Finlands Svenska Marthaförbund'in  kotitalouskeskus" yhteistyötä.

Jo tämän lehtisen ensimmäisessä lauseessa Hausmann toteaa " Kaikki, jotka ovat seuranneet naisten käsityötaidon kehitystä, ovat saaneet todeta, että voimasuhteet kudonnan ja ompelun välillä ovat olleet ompelulle epäedulliset." Asiayhteydestä päättelin että kudonnalla hän tarkoittaa nimenomaan kankaankudontaa, ei neulontaa.
"On surkeata nähdä hyvissä, taidokkaasti kudotuissa liinavaatteissa tökeröt, avuttomat nimikirjaimet" hän suomii.  Mutta kannustaa sitten napakasti " Tämän kirjasen tarkoitus on opastaa naisia tavallisissa, välttämättömissä ompelutöissä ja rikastuttaa meidän ajanvietekäsitöittemme ohjelmistoa. Ulkomailta tulleen epäterveen suuntauksen sijalle me kohotamme kotoisen. Meillä on paljon opittavaa kansallisista käsitöistä. "
Lehtinen on kuvineen selkeä, opastaa erilaisiin revinnäis-, valkokirjonta ja koristeompeleiden saloihin. Jäin miettimään, millaisia (epäterveitä) suuntauksia ulkomailta Suomeen saapui vuoden  1945 tienoilla.

"Korunimeily" on ilman tekijätietoja oleva vihkonen jossa 16 sivun verran erilaisia aakkosia ja numeroita kirjontaan. Osa varsin monimutkaisia, koukeroisia ja hyvin kauniita.
 
MeNaiset tarjoaa Ompeluoppaan 3/1973 " täydellinen opas teille kaikille jotka ette vielä osaa ommella koneella." Siinäpä se. Käydään läpi perusjutut, poimutukset, vetoketjut, napinlävet ja muut.

"Ommeltavia kirjaimia" on WSOY:n vuonna 1952 julkaisema, Aino&Juhani Hausmannin kokoama kirja.

Tekijät ilmaisevat huolensa nimikoinnin puolesta:" Näyttää siltä kuin naistemme käsityötaito kautta aikojen ilmenisi enemmän kudonta- kuin ompelutöissä."

Myöhemmin he kannustavat nimikoimaan mm näin: " Nimikoiminen saattaa muuttua hauskaksi ajanvietetyöksi, jollemme vaadi siltä työtehollista vauhtia." Kirjassa on esitelty suuri määrä erilaisia kirjainmalleja, tekniikoita ja huomioita kankaan-langan-nimikointitavan yhteensopivuudesta.

(Oliskohan tuossa tummennetulla syy siihen, miksei nimikointi ja kirjailu ollut niin suosittua. Ei ollut hauskaa? Työlästä se näyttää ainakin olevan..)

 

"ahkeraliisa suuri neulemallio 5/1964"  on varsin virkistävä lehti, kaikkine Mökkörö-perheineen. Oli jännä huomata että lehden toimituksen lisäksi sillä oli Toimitusneuvosto, jonka muodostivat kaksi miestä, ammattinimikkeinään varatuomari sekä diplomi-insinööri. Lehden päätoimittaja oli mies, samoin toimituspäällikkö. Naisia toimituksessa oli kolme, mm. taloudenhoitajan roolissa. Varsin yllättävää kaikin puolin.
Lehti on maksanut 2.50mk liikevaihtoveroineen. Lehden neuleet on toteutettu Villayhtymä Oy:n Rondo-langoista.

Kummallisen Mökkörö-perheen lisäksi neuleille on annettu nykypäivänä hieman erilaisia nimiä, kuten:  IHANNUS (mohairinen kotitakki) , TAPATORA (uudella tavalla somistettu ulkoilupusero ja -myssy), UTUJOUTSI (sievä virkkauksin somistettu vierailuvillatakki), SOTIJALO (räiskyväraitainen pusero), KUKURTAJA, ILAKKA, SARIJOUTSI, KOTARIKKO, TORNIA....

Näitä lehtiä selatessa ei voi kuin ihailla entisaikojen käsityötaitoa, käsitöihin todella uhrattiin aikaa ja vaivaa.

Osallistuaksesi arvontaan, kerro vaikka oma tarinasi alla olevasta kuvasta. (Kuva ei ole lavastettu.) Jos kuva tyhjensi tarinavaraston täysin, kerro jotain muuta, ja olet mukana pelissä.

Osallistumisaikaa on seuraavaan päivitykseen saakka, eli näin kesän vielä jatkuessa.... no vaikkapa tuonne kuun puolivälin tienoille saakka.

Palkintona on kesän lomareissulta kotisuomesta hankittua, Pirtin Kehräämön ohutta kampalankaa. Kaksi noin 100g vyyhtiä vihreää ihanuutta.

Onnea arvontaan!

Pitkään menikin ettei talouteen kotiutunut yhtään uutta lankaa. Parkkisakko sitten avasi jonkisortin lankahanat ja katsokaa:

Neulontai lähetti blogiarpajaispalkintona neljä 50g palloa  ihanaa Wendyn Fusion lankaa. Salmiakkia ja pieni Unikko-ristipistopakkaus seurasi mukana, ja minäpossu säntäsin heti unelmapaikkaani kuvaamaan. Kiitos ja kiitos, paketti oli ihana ja mieluinen!

Meillä poikkesi Rimakauhua ja Rakkautta koko katraansa kanssa kylässä. Tullessaan hän toi synttäripaketiksi nimittämänsä kassillisen erilaisia villalankoja. Tässä alla todiste siitä että synttäripaketti oli varsin mieluinen:

Tuossa sitä harmaata nyt menee sukkiin etä suhina käy. Kerä on jo historiallisestikin arvokas 100g kerä. Tässä on tulossa sukat isännälle. Kiitokset Satu ja lapset mukavasta kyläilystä.

Jos paljastetaan samantien kaikki, näette kuvassa ihan oman hairahdukseni. Metallinen kori lähti kirpparilta eurolla, ja kysyessäni lapsilta mitä siihen voisi laittaa - oli vastaus "vaikka lankaa.." Mitä sitä yllytyshullu muuta enää tarvitseekaan!

Lämpimien naurunhörähdysten saattelemana, joku kysyi kuvia sitten kun sauna on valmis.

 

Valmis!

On se valmis! Lauteet suunniteltua lämpökäsiteltyä haapaa, pintakäsittelyksi parafiiniöljy joka sai haapapuun hehkumaan upean punaruskeana.

Samaan postaukseen mahtuu vielä julkkarikuva. Noita pilareita olemme askarrelleet viimeisimpänä puutyönä. Kaiteet eivät ole kiinni vielä. Oikeastaan aika hassua katsoa kuvaa tässä ruudulla ja hiffata, että tuollahan mä olen nyt sisällä. Hmmm... aika laittaa luut laatikkoon, kello lähenee puoltayötä.

Makoisaa alkavaa viikkoa.

Käsityörintamalla tapahtuu vain verhojen ompelua, rypytysnauhojen kiinnittämistä ja pientä tuunausta.

Aikoinaan ystävältä (kiitos Anne) puoli-ilmaiseksi ostetut Ikean verhot saivat piristeekseen kukkasia. Varret on tehty ketjusilmukoilla, meleeratulla kirjontalangalla. Varret sai ommeltua suoraan kankaassa olevien pystysuuntaisten paksumpien säikeiden mukaan. Tässä kuvassa näkyykin hyvin tuo kankaan säienippu. Kukkien varret ovat tarkoituksella erimittaisia.

Kummassakin sivuverhossa on 9 kpl kukkasia varsineen, todella helposti sai kuopus mieleisensä verhot.

Muutoin meillä väännetään ison käsityön kanssa, julkisivu on jo muuttunut keltaiseksi. Minä sitä iltaöisin maalailen ja nautin ihanista kesäilloista. Ihan oikeasti.

Ja takapihalla järjestellään kiviä, maamassoja..

Näin se aika menee. Eikä oikeastaan ole kovakaan tuska vaikkei ehdi neulomaan, ranteet ja kädet on niin kipeät ettei neulepuikko edes pysyisi sormissa.

Mukavaa puuhailuviikkoa jokaiselle vierailijalle, ensi kerralla saatte nähdä vanhoja käsityölehtiä.

Raskaan työ- ja harrasteviikon jälkeen on ihana mennä omaan saunaan. Juu juu, mitä te siellä nauraa hörisette?

 

Lohkokivisen Mondexin puhkuessa taivaallista löylyä, sitä miltei unohtaa sellaisenkin pikkuseikan kuin: ettei ole lauteita. On meinaas aika ryhdikäs olo istua noilla lasten pikkujakkaroilla, entisen olohuoneenpöydän päällä. "Vaihtelu virkistää" sanoi kissa, kun eukolla pöytää pyyhki.

Nuo paneelit ovat nyt niitä, joiden kanssa mopedi aiemmin karkasi käsistä. Katto tuli samaa laatua, kuituvaloilla lisättynä. Vielä kun saadaan punaruskeat lauteet (lämpökäsitelty mänty) suunniteltua ja tehtyä, voi sanoa että tämä sauna on... toteutunut unelma.  Käsityötä - tottakai!

Hauskaa viikonloppua, nauttikaa tekin sauna-illasta.

Keskiviikkona 15.4. oli käyttöönottokatselmus ( = muuttotarkastus)... joka meni läpi että heilahti! Toki tekemistä on vielä vallan mahdottomasti, mutta nyt ollaan kuitenkin siinä kohdin että taloon saa muuttaa.

"Raksasta"  tuli koti.

Kevätpäiväntasaus-yllätyshuiviin tuli lisää lankaa pääsiäisenä ja nyt huivi on valmis, vaikkakin vielä pingottamaton mytty. Seuraavassa postauksessa saatte nähdä ainakin huivikuvan - ja nyt muuttohulinat alkakoot!

 

Maaritilta sain tämän kauniin tunnustuksen, kiitos kaunis ja kumarrus. Laitan eteenpäin ainakin Rimakauhua ja rakkautta-blogiin, jossa nytkin ihan ällistyttävä fillari! Kestosuosikkini on Sinikan neulahuovutusblogi. JaanaMaa pitää ihanaa, mummomyönteistä blogia. Ja monessa hyvänteossa on mukana mm Helmis. Tässä siis ihan aluksi muutama suosikki.

Suuri Käsityö vie nyt kaiken ajan, siis sen mitä työnantaja jättää päivistä jäljelle. Nyt asennetaan keittiötä, saunaa, kaapistoja, valaistusta...  Ilmanvaihtokone odottaa käynnistystä, se on sen merkki että valmista alkaa pian olla. Muuttotarkastus on 15.4.

Kevätpäiväntasaus-yllätyshuiviin on lanka tilauksessa edelleen, lupasivat kahden viikon toimitusajan. Pitkät on piuhat Tanskaan sillä kaksi viikkoa on mennyt eikä tietoa ole edelleenkään.

Kaksi vanhan roosan väristä Minttumaaria, kokoa Pikkuprinsessa, odottaa pingotusta.

Wolli-langasta on tekeillä Flower Basket Shawl. Ohjetta ei valitettavasti saa enää ilmaiseksi netistä kuten aiemmin.

Ja hei, arvatkaapa miksi pääsiäismunat ovat ihania? Koska niissä on sisällä se muovinen yllätyspallukka jonka voi huovuttaa!  Uskooko kukaan jos sanon syöttäväni suklaat lapsille ja tyytyväni itse niihin muovipallukoihin? Kuka uskoo että lehmät lentää?

Ihanaa aurinkoista loppuviikkoa!

Kevätpäiväntasaus-yllätyshuivin viimeinen vihje ilmestyi perjantaina. Olen saanut kovalla pinnistelyllä neulottua huivia samaan tahtiin vihjeiden ilmestymisen kanssa. Tiukkaa on tehnyt, sillä nyt viimevaiheessa raksa työllistää yllättävän paljon.

No niin, vihjeen ilmestyessä piti vain todeta ettei lanka tule riittämään, eikä lankakaupassa ollut kyseistä väriä enää. Maanantaina varmistuu saako sitä edes tilaamalla.

Jos lähtökohta viikonloppuun oli tämä, sai unohtaa lauantai-iltaisen neulomisen sohvannurkassa kera viinilasin ja ilon valmistuvasta huivista.

Keksitään sitten jotain muuta puuhaa, sillä sitähän meillä piisaa. Aloitin saunaan tulevien paneelien sutimisen tummaksi sävytetyllä Supi-saunasuojalla.

Ja sitten se mopo karkasi käsistä, kello oli lauantaina 23.30 ja kaikki mahdollinen vapaa tila käytetty kun lopetin "Vaihtoehto neulomiselle"-projektin. Ylläoleva näky oli isäntää vastassa lauantaina aamusella.

Muuten viikonloppu sujui tapetoiden, tässä kuopuksen huone.

Lisää kattopaneelia..

Lattiat on laitettu olkkari-keittiötä lukuunottamatta koko taloon. Ja jottei niitä pystyisi ihailemaan, ne on piilotettu pahvin alle ja teipattu kiinni.

Käsistä karkailleen mopon aiheuttama kaaos on raivattu pinoon. Upean kevätpäivän päätteeksi lasten haalarit kuivamassa telineillä. Lapset ruokittu grillatulla makkaralla, isäntä tapetoi. Minä mittailen harmaata lattiaa, viimeiset silmäykset, sillä nyt maanantaina se peittyy laminaatilla. Kuvista on hauska nähdä miten yksi ihminen (nainen!) pystyy saamaan aikaan melkoisen kaaoksen puuhastellessaan, ja kuinka se sama ihminen käärii hihat ja taas on vapaata tilaa tanssahdella.

Mukavaa alkuviikkoa, pitäkää peukkuja että lankaa saa lisää.

Kuvalisäys:

Makkari, vain takaseinä on tapetoitu, muut seinät kitin väriset.

Takaneduslaatoitus. Laminaatit suojattu pahveilla.

Eteinen. Ajantasaisten kuvien laittaminen on liki mahdotonta. Kuvista poiketen ovenkarmit on listoitettu koko talossa, puolet kattolistoista on laitettu, sähkörasiat on paikoillaan..

Eteisen kattovalot.

Rimakauhua ja Rakkautta - blogi antoi minulle tällaisen ihastuttavan merkin. Kaunis kiitos ja kumarrus!  Jaan tunnustuksen edelleen kolmelle, ja loput reilut viisikymmentä seuraamaani blogia (tarkka ilmaisu, vai kuinka?) voivat ilomielin nappaista sen tuosta mukaansa.

Scaritsan villat ilahduttaa vaatettamalla pehmoleluja, silloin kun sukkapesältään malttaa poistua.

Tiina puikoissa , neljän poikasen äiti pitää rauhallisen oloista blogia jossa kauniita kuvia.

Mystical Stitches , blogi jossa valmistuu käsittämättömän kokoisia, upeita ristipistoja. En pystyisi yhteenkään noista!

Nappipalkinto arvottu:

Töihin ajellessani tänä aamuna mietin tarkoituksella jotain lukua, ja valitsin numeron 18. Se tuli mieleeni sillä kyseisenä päivänä tätä kuuta, pienempi prinsessoistamme täyttää huikeat neljä vuotta! Samaisella numerolla 18 kommentoi Katri:  "Ihan pieni hetki, suljen silmät hiukaksi aikaa... " Hänen bloginsa on salasanasuojattu, joten Katri, laita yhteystietojasi tulemaan.

Kiitos ihan jokaiselle kommentoineelle, vastaukset olivat ihania ja saivat katselemaan enkeliä uusin miettein. 

Sininen väri on kummitellut täällä blogissani Gary Sinise-mukaanlukien. Ei siis mikään ylläri, että tämä rauhallinen pohja miellytti suuresti. Enkeliä katsoessaan voi jokainen pysähtyä hetkeksi, millaisia ajatuksia se tuo mieleen? Lepääkö enkeli? Onko se painanut päänsä Gazan lapsiuhrien muistoksi? Uneksiiko tuuheammista siivistä?

Pohjaan liittyen järjestetään arvonta:

Jätä kommenttia mitä sinulle Silmukkasisareni tuli enkelistä mieleen. Kommentoineiden kesken arvotaan pieni pussi erilaisia (koriste)nappeja. Vastausaikaa seuraavan blogikirjoituksen julkaisemiseen saakka.

Sinisestä enkelipohjasta Kiitokset Koon pohjat-blogiin!

 

Ps. kevätpäiväntasaus-yllätyshuivi on tekeillä täälläkin!

 

Nyt esitettäköön klassinen kysymys, johon ei vastausta ole kautta maailmanhistorian löytynyt: "Mistä löytäisi aikaa käsitöihin?"

Päivät kiireisenä töissä, illat lasten harrasteissa ja raksalla, yöt makaa horroksessa jotta voi aamulla kaapia itsensä entistä väsyneempänä ylös uuteen samanlaiseen päivään. Ainoa käsityö tällä hetkellä on itsensä kokoaminen sieltä sängynpohjalta.. Saako silmät kohdalleen vaiko ei, yleensä onnistuu. Viikonloput asumme raksalla ja rautakaupoissa. Mutta hei, meillähän pohjamaalataan jo!

Monessa seuraamassani blogissa on aloiteltu Lankakomeron Kevätpäiväntasaus-yllätyshuivia. Huivia voi neuloa omassa tahdissaan, nyt on (niillä muilla neulojilla) meneillään vihje numero 2. Minä mietin huivia, laattoja, neulomista, kalusteita, varastoon siirrettyjä lankoja, univajetta. Hoen mietelausetta "maalis-huhtikuu on muuttokuu" kuin mantraa, ja sen voimalla mennään.

Käsityöpuutteeseen saan terapiaa esikoisen pyynnöstä "äiti, voitaisko huovuttaa?" Jotain kivaa ja simppeliä, pääsiäismunan muovinen yllätyskuori saa ylleen huopavaatteen. Sehän olikin tosi hauskaa! Jos olisin löytänyt enemmän kuin kaksi muovipalluraa, olisi varmaan karannut muna kädestä ( =mopo käsistä. suom.huom.) 

Leikittelin ajatuksella, että lapset olisivat huovuttaneet äidin ihan omaan huopamuna yksiöönsä, siellä olisi hiljaista ja pimeää lepäillä. Lapset toivottavasti hoivaisivat huopamunaa hellästi (ei saa heittää eikä keittää!!) . Kevätauringon paistaessa munan pintaan, nousisi sisälämpötila mukavasti ja voisin kömpiä munasta ulos. "Kato isi, nyt äiti kuoriutuu!"  Kuvia huopamunista myöhemmin.

Mutta maanantai-illat on omaa aikaa! Olen tykästynyt hevosherraan ja sen kanssa puuhailuun. Vain kanssaratsastajat tietävät millaisia kicksejä siitä saa, kun hevonen lopulta pehmenee alla, pää painuu ja takaosa työntää pyytämättä. Mikäs sen mukavampaa kuin körötellä menemään ja olla ajattelematta yhtään mitään?

Mutta nyt, mukavaa loppuviikkoa. (Huopamunan ovi sulkeutuu pehmeästi.)

Muutin taas pohjaa, enkä ääkköset nyt toimii ja tekstit mahtuu..?

Mukavaa viikonloppua Silmukkasisarilleni!

Mukavaa alkanutta vuotta Silmukkasisarilleni. Olkoon langankulutus ennenkokemattoman suurta, laskekoon kaikkien herkkulankojen hinnat pohjalukemiin, neuloutukoon tylsät työt itsestään loppuun ja paljon muuta käsityöhyvää tälle vuodelle 2009!

Hyytävässä pakkasviimassa kävin katsomassa uutta Ystäväehdokasta:

Komea herra, eikö totta? Ei ihan nuorukainen enää, muutama tyylikäs harmaa hapsi silmäkulmassa.

Leipää? Säkäkorkeutta komeudella on 170cm ja tasoltaan vaativa B.

Hevosen kanssa voi tehdä "mitä vain" , kaikki onnistuu koulukuvioista pitkiin maastolenkkeihin.  Eikä tarvitse pimeässä jäisiä pellonreunoja kevennellä, täällä rauhallisella yksityistallilla on (tätä ette kyllä usko) maneesi kaikkine herkkuineen! Tämän kaverin selkään voi lapsetkin laittaa, sen lisäksi tallilla on lasten käyttöön erityisen sopiva pyöreäselkäinen ponitamma (säkä noin 130cm).

Niin, minustakin kuulostaa ihan liian hyvältä ollakseen totta. Jos vuoden 2009 alku on näin huikea, en malta odottaa seuraavia jättipotteja!

***

Ps. täällä Vuodatuksessa on meneillään isompi ulkoasu-remontti, sen myötä punainen sivupohja tulee poistumaan. Vanhat käyttämäni pohjat eivät toimi, joten mennään hetki tällä vakiopohjalla - vaikkei se tekstin osalta toimikaan moitteetta..

 

Rakastatko villaa? Oletko aina unelmoinut voivasi kääriytyä kokonaan villaan? Että villaa olisi alapuolellasi, yläpuolellasi, kaikkialla ympärilläsi. Voisit rakentaa oman villaisen maailmasi? Saisit puuhailla lämpimän villan kanssa Ikuisuudelta tuntuvan ajan, sitä olisi höttösinä hiuksissasi, kasvoissa, puseron alla... hengität villaa.. Värinä auringonkeltainen, tai kuin liekehtivä viljapelto. Tai sammaleenvihreä? Yllätkö liki kliimaksiin, jos villassa on mukana myös juhlavaa kiiltävää pintaa?

 

Tervetuloa meille!

Yläpohja, kattotuolien keskellä. Lasivillaa.

Kävellä voi vain näkyvien lankkujen päällä.

Joka puolella ahdasta, tukalaa, tuskaista. Lasivillaa levyinä, rullina, kääröinä, suikaleina, alumiinipintaisena. Kaikkea löytyy. Tule toki toteuttamaan Villaiset fantasiasi - pääset niistäkin lopullisesti eroon!

 

Tässä tulee nyt toistaiseksi viimeiset raksakuvat, ihan siksi, ettei tämä ole puhdasverinen puutyö-blogi.

Varoitus, tämä postaus sisältää vain ja ainoastaan Ison Käsityön kuvia.

Juju-kerhossa on nyt symppistarjouksena jäsenille ylläolevaa kirjaa, hinta 15,90e + postikulut. Alla kirjan esittelyteksti. Jos joku haluaa kimppatilaukseen, hihkaiskoon.

Mary Oljen kirjassa tutustutaan perinteisiin suomalaisiin sukkamalleihin ja sovitetaan Kansallismuseon kokoelmista löytyneitä koristemalleja erilaisiin neuletöihin. Selkeillä kuvitetuilla ohjeilla valmistuu vaikka täyspitkä naistensukka, pikkuväen polvisukka tai tyylikäs miestensukka. Myös villatakkien ja -nuttujen ohjeita.

Sivuja: 74
Koko: 171 x 245 mm
Asu: pehmeäkantinen
ISBN: 951-0-34959-3

Pikkuhiljaa alkaa taas Pukinkonttiin neuloutua lahjoja. Sukkasadonkorjuu jatkuu tämän kuun loppuun. Oma satoni on tähän mennessä tuottanut 14 paria sukkia. Vielä jos ehtisi päiväkodin tädeille neuloa Kerttu-sukkia neljä (!) paria joulumuistamiseksi ja nuo kesken olevat kahdet lasten Unisukat, olisi saldo huikeat ~20 paria. Palataan sukkatilastoon kunhan lokakuu taitttuu marraskuulle.

Marraskuu onkin sitten perinteisesti Lapaskuu. Tällä suutarilla on nyt Äidin neulomat alpakkasukat, mutta lapasista on sananmukaisesti hyytävä pula. Ei, kyllä lasten pienet sormet on asianmukaisesti vaatetettu... mutta en käsitä, miksi itse joka ainoa ankea aamu raaputan auton jäistä tuulilasia paljain käsin, maailman surkeimmalla raapalla! Osaselityksenä tietysti voi olla se, että lapaset ovat ajaessa liukkaat - "auto lähtee helposti lapasesta". Miksei autoteollisuus voi kehittää tänne pohjoisnavalle lämmitettyjä ohjauspyöriä, onhan niissä perslämmittimetkin?

Yksi kommentoija kysyi lisää raksakuvia. Laitetaan tähän yksi kuva maanantailta, silloin meille tuli lattiavalu.

Ja sehän tarkoittaa että voisimme pitää vaikkapa:

Valutanssiaiset!

Juuri saamamme tiedon mukaan Paavo nukkuu edelleen pinkillä sohvalla, ei tosin vessassa...

(Huomatkaa kaksi mattoa päälekkäin, hanhet seuralaisina ja piiloteltua väärennettyä rahaa.)

Äitini neuloi ihan yllärinä alpakkaiset sukat minulle, lanka on Schachenmayerin Nomottaa. Oih niin pehmeät ja lämpimät. On ihan harvinaista luksusta saada neulotut sukat! Kiitos Äidille!! Sillä vaikka noita sukkia syntyy ja sikiää omiltakin puikoilta, niin tilanne on kuitenkin se yleinen "suutarilla ei ole kenkiä"... tai jotain sinnepäin.

*****

Tässä jälleen kuva omasta puuhapuistosta:

Kolmen styrox-kerroksen alla sepelissä on mm. viemäriputket, päävesijohto (radonputki, kuparikaapeli....) ja lähempänä pintaa siniset kylmävesijohdot. Tuossa nuo punaiset "viivat" on styroxiin upotettuja lämminvesiputkia. Harmaat muovitöröttäjät ovat viemäreitä.

Styroxiin on piirretty kaikki väliseinät ja ovet. Kantavien seinien kohdalta on styroxia leikattu pois, jotta lattiavalusta tulee paksumpi. Keskellä oleva styroxiton kohta on takkaa varten tehtävä laatanvahvennuksen paikka.

Tällä viikolla laitetaan kuivakaivot, rautaverkot koko alalle, lattian kautta menevät sähköt, lattialämmityskaapelit ja lattiavalu.

H-hetki on 14.10.

 

Tyypillisesti niin viime tingassa lähdin tätä tekemään, etten ehtinyt pari mattoa ja tyynyä lukuunottamatta muuta kalustetta värkkäämään. Tauluja oli suunnitteilla, mutta kun käyttäjä täyttää 2v, olisi niiden mukana repeytynyt tapetit seinistä..

Portaikosta lähti rapsakka oranssi ja ihmeellinen vihreä..Tuohon portaikkoon sopisi jonkinlainen köynnöskasvi, mutta ei ihan vielä.

Keijon ja Paavon sängyt. Vanutäytteiset "patjat" joihin on ommeltu neuleesta taskut. Jäämme jännityksellä odottamaan löytävätkö pojat näihin nukkumaan...

Vaihdoin pohjan tällaiseen reippaaseen pinkkiin. Vaikka ulkona sataakin (aina) niin täällä ei.

Tekijä löytyy täältä. Kiitokset.

 

Hieman vähänlaisesti on viime aikoina käsitöitä valmistunut... aloitettuna on kyllä sitä jos tätä. Kuten vaikkapa tämä aloitus.

Tässä tulee se pakollinen päivityskuva Isosta Käsityöstä - täyttö tehty ja takapihaa tasattu:

(Etsi kuvasta kaksi pingviiniä jotka seilaavat jäälautoilla, keskellä tummaa rapisevaa, raivoavaa merta..) Lisäksi tunnelmaan pääsette mukaan kun laulamme yhdessä tämän  kappaleen.

 

Sydämiä massasta, niitä tarvittiin näihin:

 

Tytöille kutosen virkkuukoukulla tehdyt hatut pinkistä Mambosta, koristeena massasydämet. Hattujen ohje suunilleen sama kuin sivupalkista löytyvä "Isompien beibien pitsilierihattu" , reunan pylväsryhmät tein tälläkertaa  joka neljänteen silmukkaan eikä siten ole niin lierimäinen. Mamboa hupeni vajaat kaksi kerää.

 

 

Ei täällä vielä lomilla olla.. kaikkea muuta. Iso säkillinen lankaa ja kameran kuviensiirtopiuha ovat noin 50 kilometrin päässä meikäläisen olinpaikasta, siksi en pääse uusia kuvia lataamaan. Olisihan tuossa kuvia halkotyömaasta, neulereppanoista käsilaukussa ja... niin. Lapsille ompelin kyynelsilmin mekot hautajaisiin, meille kaikille niin rakas Kalapappa jätti maallisen taivalluksen aivan yllättäen. Palataan aiheisiin kun kaikki tarvittava kuviensiirtovälineistö on samaan aikaan samassa paikassa.

Mutta tässä hieman toisenlaisia kuvia, kirpputorilta löytyi muiden tekemiä kädentaitoja:

Todella tukeva ja huolellisesti tehty puinen nukkekoti, hinta oli 7e. Värit ovat hieman reippaan raikkahat joten ne menevät uusiksi.

Portaat ovat tukevat, eivät huoju eivätkä heilu mihinkään. Noita portaita pitkin pystyy ponikin kulkemaan turvallisin mielin. Värivalinta on... mielenkiintoinen? Maalasin jo kirkkaansinisen katon mustaksi, sen jälkeen kiireet veivät mennessään ja asia jäi taka-alalle. Tarkoitus olisi saada talo maalattua ja ehkä jotain pientä kalustetta laitettua syyskuun alkuun mennessä. Tämä talo on menossa pikkuisen kummityttömme 2v lahjaksi.

Samalla reissulla kirpparilta löytyi pinkki, puuvillalangasta virkattu kesäpusero. Sopii kokonsa puolesta meidän kuopukselle. Hintaa tällä pehmeällä käsityöllä oli vaivaiset 50 senttiä.

Noniin, ensi kerralla sitten omia käsitöitä, muodossa tai toisessa. Voikaa, silmukkasisaret, hyvin.

Tämä vanhuutta huokuva lasten keinutuoli on oikeastikin vanha. Tiedättekö mistä se löytyi? Hyljättynä se odotti viimeistä kyytiä kaatopaikalle, taloyhtiön kevättalkoiden roskalavalla! Keinutoli on aivan ehjä, selkänojasta on maali hitusen kulunut pois ja alta näkyy että puu on ehkä jostain 60- tai 70-luvulta. Maali on tuollaista vanhaa turkoosia / sinivihreää. Keinutuolissa on hyvä istua, se ei keikkaa, siinä ei ole kulmia eikä särmiä joihin lapsi voisi itsensä satuttaa. Kuvastakin näkee miten erinomainen yksilö se onkaan. Kukahan sen on mahtanut tehdä?

Juuri olimme työporukalla ihmettelemässä Ekokemillä jätteiden hyötykäyttöä; polttaminen energiaksi on yleinen vaihtoehto. Siellä ison jätehallin seinällä oli kolme kookasta, nuhruista nallea, joku jäteauton kuljettaja oli varmaan ne kuormasta noukkinut ja sinne asetellut. Siellä jätevuorta katsellessa, tuli mieleen tämä juuri löydetty keinutuoli. Lapsen sanoin" Voi sentään!" , sinnekö tuokin toveri keinutuoli olisi pitänyt viskata? Minusta tuntuu, enemmän kuin välillä, että ihmiset tekevät liki eettisiä rikoksia viskatessaan kaikenlaista roskikseen ja kaatopaikalle.

Yhden romu on toisen aarre. Samoin ajatteli muutama pikkunappula jotka saivat samaiselta, edellämainitulta roskalavalta, itselleen ehjät ja ruosteettomat lasten polkupyörät!

Siis pois vaan toveri lavalta ja meille. Tervetuloa toisenlaiselle estradille! Senverran ajattelimme toveria muokata, että maalaisimme keinutolin valkoisella ja jotain kukkakuviota selkänojaan. Kunpa vain pensseli pysyisi paremmin käsissä..

Ja kun tämä aikaanaan meiltä edelleen lähtee, siinä keinuu takuuvarmasti iloinen lapsi, eikä suinkaan kaatopaikan lokit ja rotat.

 

Kotikirjastoomme on saapunut isompaa elämää itsestään pitämättä seuraavat julkaisut: Eesti Kindakirjad jossa hauskan näköisiä kirjoneulelapasia ja tietenkin ohjeet niihin. Tämä kirja saapui Annen välittämänä, iso kiitos ja kumarrus.

Tildan tapaan- kirja saapui Unelmakerhosta. Kerho ei tunnu mainostuksesta huolimatta lähtevän käyntiin lainkaan. Ainakaan nettisivuilla ei lupailusta huolimatta tapahdu mitään.

Pirkon luona tuli poikettua iltana eräänä, ja sieltä lähti korruptiona mukaan iso kasa silkkinauhoja, vinonauhaa, puuvillaista painettua nauhaa...

...nappeja...

...kankaita...

Ja jottei nyt ihan pelkäksi materiaalin esittelyksi mene, valmistui näistä kisunauhoista:

Tällaiset vaaleat, kermanväriset pyyhkeet:

 

Ja arvuuttelu-arvonnassa onnisti seuraavia kommentaattoreita, perusteena oli "tiedä totuus tai keksi jotain älytöntä":

 

ULLA tiesi aivan oikein veikatessaan merkkihuolto-operaatiota:

Ulla www

22.05.2008 - 10:23

Autona sulla on Toyota ja olet juuri odottelemassa autoasi merkkihuollosta kuluttaen aikaa neuloen ja kahvia juoden.

 

TSKACA oivalsi mien siinä sitten kävi:

Tskaca www

25.05.2008 - 06:55

Rentouttavaa tauko neulontaa.. tai siis on ainakin ollut, kunnes ollaan keksitty "mullahan on kamera mukana".
Aurinkoista kevään jatkoa.

 

JaanaM keksi niin ufon jutun että kahvit pärskähti:

JaanaM www

22.05.2008 - 13:12

Suomalainen avaruuslentäjä (tuleva) pääsi juuri vuorollaan näyttökokeeseen. Neuletyö jäi odottelemaan kahvin jäähtymistä.

Sopiiko kaikille, että laitetaan pystyyn arvonta? Ei? Joo? Okei, laitetaan! Palkintona jotain ennaltamäärittelemätöntä blogin aiheisiin liittyvää. Vastausaikaa sunnuntai-iltaan saakka. Voittaja on joko parhaan tarinan kertoja tai satunnaislukugeneraattorin arpoma luku, tai jokin muu käsittämätön kriteeri.

Osallistuaksesi kerro kuvasta jotain:

Mitä kuvassa tapahtuu?

 

Onnea kisaan!

Meillä on vietetty painajaisia:

Irroitin tukevasta A4-muovikansiosta kannen, leikkasin siihen kolme sydämenmuotoista reikää ja sabluuna oli valmis. Lautaselle laitoin seuraavia Schjerning-värejä:
"ES UNIQ universal metallic 19 violet" sekä "UNIQ pearl 1717 syklaami", joita saa ainakin Sinooperista n. 5e/50ml pullo.

Lapset juttelivat mummoista, mummojen kauppareissuista, mumman koirista jotka mahtuvat tällaiseen kassiin molemmat - yhtäaikaa! - ... ja tupsuttelivat vaahtomuovin palasella väriä sabluunan aukoista. Pari sydämen reunaa pääsi hieman leviämään; vaikka väri onkin paksua tahnaa, kyllä se osaa luikerrella sabluunan reunan alle sekin. Lasten tekeminä se on vain herttaista. Esikko kirjoitti onnittelutekstit ja nimet alle, minä sitten viimeistelin silittämällä kuviot nurjalta värin kiinnittämiseksi ja ompelin koneella sydänkuviota.

Mumma ja Mummo saivat kassit postitse Äitienpäiväksi, itsepiirrettyjen korttien kera tietenkin. Nyt kun lapset ovat jo noinkin isoja (3v ja 5v), käteviä käsistään ja jaksavat keskittyä, ei tästä Painajais-tilaisuudesta tullut painajaista.

 

Tällaiset hauskat virkatut Hello Kitty-kassit mumma teki tytöille pyynnöstäni, ohjeesta kiitokset Tiuhaan Tahtiin-blogiin. 

Mumma tosin nauroi että kummituksia nuo hänen mielestään ovat ja minunkin piti oikein tarkistaa, ei, ei Hello Kittyllä ole suukkia lainkaan. Epäilin meinaas että mumma ne oli unohtanut vallan kokonaan... Lienee tarpeetonta mainita ovatko kassit tytöille mieleisiä. Super! 

Puutarhurit, huomatkaa kuinka viinimarjapensas kukkii.

Tässä neuleaiheinen linkki kaikille silmukkasisarille, jotka kaipaavat lämmikettä ja yksityisyyttä tietokonehommia tehdessään..

Hauskaa viikoloppua!!

Ps. kannattaa seurata linkin alemman kuvan yhteydessä olevaa "LÄHDE"-linkkausta. Saat lisää kuvia esille, ja lopuksi voit oikaista Flickr-sivuille jossa lisää innovaatioita neulojille!

 

Lasten kokoinen pitsilierihattu, koko sopiva 3-ja 5-vuotiaille neideille, sopii isommallekin koska joustava. Väreinä siis neitimäiset vanha roosa ja valkoinen. Huomasin että erinomainen juuri nyt, näinä aurinkoisina kevätpäivinä...ja oi, vappuhan on tulossa! Lopussa aikuisten koon tekniset tiedot. (Huomaa edellinen postaus, beipparien hattuohje on siellä)

Vink vink: Pojille sitten tummempi lieritön versio, autokuviota tms kehiin.

Virkkuukoukku nro 8. Lanka: Novitan Mambo, tässä luonnonvalkoinen, vanha roosa ja viininpunainen. Menekki kaikissa alle 80g. Viimeistelyyn paksu silmäneula ja nappeja, nauhaa tms. Esimerkiksi leveä silkkinauha olisi todella juhlava kevätjuhliin.

Ohjeessa siirry aina suoraan seuraavalle kerrokselle ilman piilosilmukoita.

Päälaki: Luo 1 ketjusilmukka ja kääräise langan alkupää lenkiksi sormen ympärille. Virkkaa lankalenkkiin 6 kiinteääsilmukkaa. Jos onnistuit kääräisemään lankalenkin sopivasti, voit kiristää aloituksen langanpäästä vetämällä.  2-kerros = virkkaa 2 kiinteääsilmukkaa jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan (silmukoita nyt 12 kpl). 3-kerros = virkkaa joka toiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, muihin yksi (silmukoita nyt 18 kpl). 4-kerros = virkkaa joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa (silmukoita 23-24 kpl). Jatka tällä lisäyssysteemillä kunnes sinulla on 7-kerroksella lisättynä joka kuudes silmukka. Silmukoita kaikkiaan noin 41-43.  Huomaa, että silmukoiden määrä saattaa hieman vaihdella sen mukaan mistä uuden kerroksen laskemisen (lisäyksen) aloittaa.

Kuvun suora osuus: virkkaa sitten seuraavat 10 kerrosta kiinteitä silmukoita siten että jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan tulee yksi kiinteäsilmukka.

Virkattuasi nämä 10 kerrosta kiinteitäsilmukoita, virkkaa yksi kerros kiinteitä edellisen kerroksen silmukoiden takareunoista. Kerroksen lopussa voit liittää kerroksen piilosilmukalla.

Pitsilieri: Virkkaa 5 pylvästä+1 ketjusilmukka joka kolmanteen kiinteään silmukkaan, tee näin koko kerros ja tarvittaessa sovita viimeinen pylväsnippu omalle paikalleen. Yhdistä viimeinen ketjusilmukka piilosilmukalla kerroksen alkuun. Katkaise lanka ja päättele. Koristele haluamallasi tavalla, näissä on virkattu isompaa pyörylää pylväillä, ommeltu suppuun ja koristeltu erilaisilla napeilla:

Isompien (aikuisten) Beibien hattuun lähes sama ohje, jatka lisäyksiä kunnes silmukoita 49 kappaletta. Sen jälkeen suoraa 11-12 kerrosta, 1 kerros takareunoista ja lieri kuten lasten (ja beipparien) hatuissa.

Palaathan tänne vinkkaamaan jos pitsilierihatun teit, tulen mielelläni vierailulle blogiisi.

 

Aloitetaan Beipparin hatusta, sen tekee koristeluineen vajaassa tunnissa.

Virkkuukoukku nro 8. Lanka: Novitan Mambo, tässä luonnonvalkoinen. Menekki 32g. Viimeistelyyn paksu silmäneula ja tilpehööriä.

Ohjeessa siirry aina suoraan seuraavalle kerrokselle ilman piilosilmukoita.

Päälaki: Luo 1 ketjusilmukka ja kääräise langan alkupää lenkiksi sormen ympärille. Virkkaa lankalenkkiin 6 kiinteääsilmukkaa. Jos onnistuit kääräisemään lankalenkin sopivasti, voit kiristää aloituksen langanpäästä vetämällä.  1-kerros = virkkaa 2 kiinteääsilmukkaa jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan (silmukoita nyt 12 kpl). 2-kerros = virkkaa joka toiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, muihin yksi (silmukoita nyt 18 kpl). 3-kerros = virkkaa joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa (silmukoita 23-24 kpl). Huomaa, että silmukoiden määrä saattaa hieman vaihdella sen mukaan mistä uuden kerroksen laskemisen (lisäyksen) aloittaa.

Kuvun suora osuus: virkkaa sitten seuraavat 8 kerrosta kiinteitä silmukoita siten että jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan tulee yksi kiinteäsilmukka. Jos haluat, voit lisätä yhdellä kerroksella yhden silmukan, minä lisäsin, koska käsiala oli napakkaa. Kokonais-silmukkamäärä on noin 24-25 kappaletta.

Virkattuasi nämä 8 kerrosta kiinteitäsilmukoita, virkkaa yksi kerros kiinteitä edellisen kerroksen silmukoiden takareunoista. Kerroksen lopussa voit liittää kerroksen piilosilmukalla.

Pitsilieri: Virkkaa 5 pylvästä+1 ketjusilmukka joka kolmanteen kiinteään silmukkaan, tee näin koko kerros ja tarvittaessa sovita viimeinen pylväsnippu omalle paikalleen. Yhdistä viimeinen ketjusilmukka piilosilmukalla kerroksen alkuun. Katkaise lanka ja päättele.

Viimeistelyssä käytetään sitten mielikuvitusta; nappeja, nauhoja, erityisesti hiuspompuloista saa kivoja. Näissä kahdessa hatussa ainekset on saatu yhdestä kumilangaltaan kuoleentuneesta lasten hiuspompulasta.

Virkkasin alle pienet punaiset pyörylät mambosta (ketjusilmukoilla pieni rengas ja siihen pari kerrosta kiinteitä), kiinnitin pupu-kukkakoristeet keskelle pyörylää. Pyörylä on kiinnitetty hattuun ommellen mambolla siten, että pisto tulee pyörylän keskikohdalta ylös ja menee nurjalle ulkoreunan alapuolelta ts. tarkoituksena on vetää pyörylän reunat piparkakulle.

Valmis! Vaikutteet tähän pitsilierihattuun on saatu Novitan Muksu2008- lehdestä. Siellä on vastaava hattu, ilman lieriä. Siellä ei Beipparille tehtyä hattua, ja lapsen koko oli aikuisen päähän sopiva ainakin minun virkaamanani.

Ja nyt, laitan tämän omana postauksena. Tunnin sisällä kolahtaa isompien pitsilierien ohje tänne blogiin; jolloin nopeimmat teistä ovat jo Beipparille hatun tehneetkin. =)

Laitathan kommenttilaatikkoon hihkaisun, jos tätä ohjetta käytät, tulen mielelläni vastavierailulle katsomaan koristelut.

Tällaisia suloisia hattuja valmistuu illassa kaksin kappalein, viikonlopussa vieläkin enemmän! Tällä viikolla tulossa ohje näihin, sekä pikkuneitien Beippareiden hattuihin. Ja niin, onhan noita tehtynä jo anopillekin ja... Tule siis uudelleen kurkistamaan loppuviikolla, nyt on aikalisä vatsataudin vuoksi.

Shhhhh..... kukat alkavat heräillä.

 

Haluatko kurkistaa? Tule, ystävä, mukaan. Mennään hiljaa hipsutellen, kevään kevein askelin.

 

Kurkistellaan varoen, supatellaan suloisesti etteivät pienet pelästy.

 

Antavat toki viereensä tulla, painautuvat lämmintä villaa vasten. Kevään ensimmäiset airueet.

 

Tulehan tänne katsomaan, metsä hehkuu sinisenä... sinivuokkoja! Oi onnea, ne toistavat taivaan sinistä väriä, kurkottavat kohden aurinkoa, suurten kuusien suojatessa pahimmilta tuiskuilta.

Violetti on lempivärini.

Tiedätkös, jos taikasauvalla tehdään taikoja, niin mitä tehdään kukkasauvalla? Hih, Kukkia! Niitä minä täällä esiin loihdin, katsopas ystäväni, nämä krookukset ovat kaksi päivää vanhoja. Meillä kukkakeijuilla on keväisin paljon tehtävää. Rankkasateen sattuessa jokainen esiin loihtimamme kukkanen on käytävä hellästi pyyhkimässä kuivaksi liiasta vedestä, etteivät ne aivan painaisi päätään kumaraan. Siihen tarkoitukseen meillä on talitintin antamista siipisulista yhteen nivottu pieni pensseli. Se ei naarmuta  kukkien kaunista ja niin herkkää väriä.

Joskus me hassuttelemme ja pelaamme Kastepalloa. Näin tapahtuu silloin kun kaksi tai useampi kukkakeiju sattuu kuivaamaan samaa kukkamätästä. Asetumme saman kukkasen ympärille, jokainen valitsee oman timanttina kimaltelevan kastehelmensä ja sudilla pyyhkäisee sen lentoon. Se kenen kastehelmi lennähtää pisimmälle on voittaja, suunnalla ei ole väliä. Joskus peliin osuu mukaan Herra Sammakko (joka väittää prinssi olevansa), hän nappaa kastehelmen suoraan lennosta suuhunsa. Keiju ei voi silläerää muuta kuin tunnustaa häviönsä kastehelmen solahtaessa Sammakon kurkusta alas, mutta ainahan voi ottaa.... uuden erän Kastepalloa!

Joskus talvisin minä vietän hetken aikaa sisällä, katselen ihmisten vilinää ja ainaista kiirettä. Hassua, miten moni ihminen haluaisikaan olla kuin kevätkukkanen. Olla hetki paikallaan, nauttia auringonsäteistä kasvoillaan ja puhjeta joka kevät uuteen loistoon.

*****'

Kukkakeijun tekijä : Sinikka

Kukkaset kuvattu maalis-huhtikuu 2008, eteläinen Suomi

 

Täällä on kuva joskus kauan sitten mainitsemastani Kauhu-tontusta, jota lapset pelkäävät. Samassa paikassa on kuva tontusta nyt, Sinikan taitavasti tuunaamana. Niin, sama kaveri kuin tuossa yllä ihmettelee juuri puhjenneita lehtiä. Eipä Kauhu-tontusta ole jäljellä kuin runko ja ruskeat housut, loppu on ideaa ja toteutusta myöten Sinikan aikaansaannosta. Kauhu on kaukainen ja itseasiassa hupaisa muisto enää; nauran täällä vedet silmissä omalle tontulleni kun vieressä on jotain noin upeaa!

Tonttu kotiutui reissultaan eilen ja sitä ihasteltiin koko perheen voimin. Onneksi on osaajia!

Nyt vinkkaan että neulontablogeissa paljon kyselty Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuviokudinmallia"-kirjaa on nyt saatavana hintaan 15,90€ (+ 5,90€ postikulut)  Juju-kerhosta. Normaalihinta kerhossa on 32€. Samalla postikululla saa tilata kuinka monta kirjaa tahansa, eli porukalla tulee aina vain edullisemmaksi...

Kirja on oikein perinteisen näköinen näköispainos ja lennähti tilauskoriin samantien. Jos joku silmukkasisarista haluaa kirjan, voin sen vaikkapa kymmenelle sisarelle tilata kun otat yhteyttä kommenttilootaan ja/tai meiliini. HUOM! Yksittäisiä kirjatilauksia en enää nyt ota; jos useampi neuloja haluaa kirjan, kasatkaa porukka ja sitten voin tilata kirjat teille.

*********

Edit 10.4. Kahdeksalle silmukkasisarelle kirja tilattu, paketti saapuu ensi viikolla.

Kiitos ja kumarrus neulebloggaajalle, joka sai aikaan tämän uusintapainoksen!

Eikös hän olekin topakka vartoidessaan kevään ensimmäistä leskenlehteä?

"Yritäpäs nippaista kukkanen maasta niin minä nappaisen kaulimella sormille."

Hän saapui meille postitse arpajaispalkintona täältä, missä on paljon hienoja mutrusuita, napittavia silmiä ja paljaita masuja. Käykääs kukkaamassa ja ihastumassa!

Topakan mukana paketissa oli sininen tiffanyperhonen, sininen "ihanaa päivää"-kortti, sinisiä servettejä ja paljon namia. Arvatkaapa vain, heiluiko Topakan kaulin paketissa kun sormeni alkoivat poimia päälimmäisenä olevia nameja? Naps, mätkis, huiskis, luulin jo että paketissa olisi isompikin kaveri, senverran tiukkaan hän aarteitaan puolusti. Kurkkasin pakettiin varovasti (ettei tule kaulimesta silmään) , Topakka tuumasi minut nähdessään että jaahas, ei tarvitse puolustaa enää. Kysessä ei olekaan rekkakuski tai postipoika, vaan paketin luvallinen saaja: nameille ahnas äiti-ihminen. Ja sitten, saatuaan runsaasti ihailua osakseen, lähdimme katsomaan ensimmäistä leskenlehtä...

On uusi vihreä ruohokin jo aika pitkää, vai mitä?

 

 

 

Täällä ollaan, tosin liki täydellisessä jokasuuntaisessa motissa.

Varmaan jokainen tietää Sampopankin ongelmista; asuntokauppamme ajoittui juuri sopivasti siihen härdelliin. Vääriä veloituksia, verkkopankki ei toimi, pankkikortti ei toimi, pankin henkilökunta ei luonnollisestikaan ehdi vastaamaan puhelimeen. En pidä tästä Danske-muutoksesta joten pankki meni eilen vaihtoon.

Asunnonvaihdon myötä Elisa lisäsi tuskaamme. Kolme viikkoa sitten tilattu nettiyhteyden siirto ei vain tunnu siirtyvän, edelleenkään meillä ei ole kotona nettiä. Elisalla voi jonottaa puhelimessa varttitunnin ennenkuin joku vastaa. "Onko nyt mitään sellaista, millä voimme hyvittää tätä tilannetta?"  "Kyllä, irtisanon sopimuksemme tästä hetkestä lähtien". Mokkula, täältä tullaan!

Hyppy omistusasunnosta asumisoikeusasuntoon on ollut, noh, ei kovin tasainen. YH-Suomi muutti äskettäin nimensä AVARA:ksi, josta aiheutui omat ongelmansa. Lisätään soppaan vaihtunut isännöitsijä, informaatiokatkokset, muissa maailmoissa elelevä vuokravalvonta, päällekkäin buukatut autopaikat... (Voiko autoja parkkeerata päällekkäin?)

Puhelimessa on saanut notkua oikein ajan kanssa, selvittää asioita moneen kertaan, moneen eri paikkaan, monelle eri ihmiselle, monin eri sanoin - eikä monikaan ymmärtänyt saatika tehnyt jotain. Mutta mikä positiivisinta, jokainen asiakaspalvelija on ollut mukava ja varsin miellyttävä. Suurin osa näistä harmeista on lähtöisin ylemmältä taholta, ja nämä mukavat asiakaspalvelijat vain yrittävät selviytyä rajallisten keinovalikoimien puitteissa.

Nyt alkaa mammaa hirvittää ihan oikeasti, kun asiat ovat näin takkuisia ja hankalia ihan näissä perusjutuissa, miten helv...tillinen rakennusprojektista onkaan tulossa? Enää ei voi edes lyödä rukkasia tiskiin, tontin lopullinen kauppakirja allekirjoitettiin eilen. Toivotaan että valitsemamme pääsuunnittelija &-valvoja on juuri niin hyvä kuin uneksimme ja pitää noita rukkasia puolestani mielellään.

Mutta silti, olo ja elo muuttolaatikoiden keskellä on helpottavaa. Pääsiäisen ratsastusmatka Tallinnaan oli mahtava, siitä on hyvä mieli vieläkin. Asuntokaupan myötä iso ja raskas taakka lähti hartioilta pois.  (En vielä suostu ymmärtämään tai murehtimaan että kohta siellä hartioilla painaa yksi omakotitalo-projekti.) Nyt on kevät, asiat pääosin sujuvat kunhan hieman veivaa, molemmilla lapsukaisillamme on seesteinen ja upea kasvunkausi meneillään, aamuisin työmatkalla ilahduttaa mahtava oranssi aurinko.

Ensi kerralla luvassa on jo käsityöpäivitystä, siihen saakka, ihanaa aurikoista viikkoa!

 

Arvatkaa mikä kaikki kuvassa on pientä pehmeää? Pajunkissat, uudet sydämelliset lapaset, lapsukaiset...
Olen varovaisesti ja vaivihkaan alkanut taas hipelöidä terapiavälineitäni. Valitsin niistä mieluisimmat, 3.5mm bambusukkikset ja tein sitä mitä lapsilta puuttuu.


Seiskaveikkojen jämäkeristä jäi jäljelle vielä pienemmät jämät, punaista ja valkoista on yhteensä 10g. Kyllä niistä vielä vaikka raitoja saa, täällä blogissa kun kaikki materiaali käytetetään tarkasti hyödyksi.
Lapaset painavat 45g ja ovat erinomaisen sopivat 3v neidin etutassuihin. Silmukoita 8 kpl/puikko, kärjessä nauhakavennus. Tykkään pitkistä varsista sekä lapasissa, sukissa, lapioissa ja..... hmm. Lastenvaatteissa toimii pitkävartiset systeemit paljon paremmin, eivät nilkat tai ranteet vilku paljaina, sukat ja lapaset pysyvät hyvin paikoillaan, lämmittäen tietenkin pidemmältä matkalta.

On tämä lapasten neulominen niin mukavaa ja tarapeuttista, että seuraava pari on jo puikoilla. Jollei olkapää keksi herjata enempiä niin nekin valmistuvat tuotapikaa, esikko ainakin jo odottelee kovasti.

Edittiä, vaihdoin sivupohjan kun entisessä jotain häikkää, pohjan kuvitus katosi...? Tämä uusi on täältä.

Huomenna juhlistamme kuopukkeemme 3-v synttäreitä, kuinka aika rientääkään, vastahan hän oli masussa nimimerkillä "Pikkukakkonen"... Juurihan kerroimme isälleni "suuren salaisuuden", meille olisi tulossa toinen vauva. Isä lupasi pitää salaisuuden, ja pitkin, siihen saakka kunnes ehti sisään ja äidille kertomaan. Herttaisia nuo isovanhemmat.

Täällä blogissa ei ole hetkeen ollut esillä valmiita töitä. Osin siksi ettei inspiraatiotöitä pääse syntymään, kaikki neulonta-, ristipisto- ja ompelutarvikkeet ovat ihan toisessa osoitteessa kuin minä.

Oranssikirjavat sukat ovat edelleen vaiheessa. Ruskeakirjava revontulihuivi on kuutta kerrosta vaille valmis. Lapsille tarvitsisi lapasia ja niitä olisi hauska tehdä. Muitakin ideoita olisi.

En ole viikkoon uskaltanut neuloa. Ei, ei mies ole heittäytynyt pahaksi. Olkapää on paha. Jo vuoden vaivannut vasen olkapää-hauis on kipeä eikä apua tunnu löytyvän mistään. Viime viikolla kävin ortopedillä joka vain pyöritteli silmiään sen jälkeen kun oli rusikoinut olkapääni jatkuvaan särkytilaan. Vastaanotolta päästyäni istuin autoon ja itkin kaiken turhautumisen ja katkeruuden ilmoille. Sain taas ne kuuluisat, vähemmän kauniit tomaattisilmät. Ja oli sentään ystävänpäivä ilta!
Noniin, nyt sitten ollaan noin kahden kuukauden magneettikuvausjonossa. Kokeilen nyt ensialkuun pitää käsitöissä paussia; kestäköön se sitten päiviä tai useampia päiviä ja kuulostelen onko mitään muuta vaikutusta kuin että nuppi alkaa tutista ilman jokailtaista omaa käsityöterapiaa..

Työmatkalla, oranssi aurinko on noussut.

Noniin, olen vaihtanut arkisen elämäni uuteen. Dramaattista? Ehkä, sillä palasin reilun kolmen vuoden äippä- ja hoitovapaan jälkeen takaisin töihin! Onneksi lapset viihtyvät hoidossa mitä parhaimmin. Itse olen töissä lähinnä ufomies väärällä planeetalla.
Juomavesiautomaatti sai tänään uuden nimen, Ikuisuuskone. Kestää ikuisuuden saada lorotettua siitä mukillinen vettä. Ymmärtääköhän kukaan pointtia jos teen siistin tarran ja liimaan sen koneen etupaneliin?

Käsityöt eivät nyt suju. Oranssinkirjava sukka kärjestä aloitettuna, ranskalaisella kantapäällä, ei vain ole hyvä. En tykkää. Ruskeankirjava Revontuli-huivi ei etene kun illalla Uniukko kaappaa mukaansa varsin varhain.
Selasin ison pinon vanhoja Suuri Käsityökerho-lehtiä ja merkkasin jotain kivoja juttuja. Katsotaan saisiko niihin kevään kuluessa intoa ja puhtia.

Näihin sanoihin, näissä tunnelmissa, kuulemiin hetkeksi.

Heti tiistaina tuli kirjastosta tekstarilla ilmoitus että noudettavissa on seuraava teos:



Olin toivonut kirjaa hankittavaksi jo viime vuoden marraskuussa ja jätin ennakkovarauksen. Kirja lähestulkoon vielä höyrysi painotalon jäljiltä, kun se oli jo muovitettu ja ojennettiin minulle. Kerrassaan hienoa toimintaa paikallisella kirjastolla!

Kirja on ollut todellinen suur-urakka. Neulemallien sarjoittaminen useampaan kokoon on ollut haastavaa ja ennenkaikkea siitä huomaa että lukijaa on ajateltu; sillä mielellä että jokainen neuloja ei ole vakiokokoinen, eikä kaikilla ole taitoa säätää järin isoja muutoksia. Kiitos siitä.
Erityisen isot kiitokset kuvien kanssa neuvotuille "uusille" tekniikoille, tutkin näitä sivuja pitkään ja hartaasti. Tutkin edelleen. Opettelen neulomaan sukan kärjestä alkaen, ihan varmasti, juuri tämän kirjan ohjeilla.

Mutta mitä jäin kaipaamaan. Jotain helppoa ja kuitenkin kivan näköistä lapselle. Takki, palmikkolapaset, sukat?
Vielä suuremmalti jäin uneksimaan, olisiko ollut millainen taisto saada ehdotettujen alpakkalankojen oheen jokin ns. markettilanka-vaihtoehto. Nalle-lanka? Edes pieni maininta helpommin saatavista (halvemmista?)  langoista. Harmikseni jouduin myöntämään ettei mikään malleista pääse puikoille ihan kohtakaan, ei täältä pikkukylästä ehdotettuja alpakoita löydy. Netin kautta tilaamalla saa värit "sinnepäin", siitä on muistutuksena kaksi hirveän väristä turkoosia Dropsin alpakkaa, eikä se näin isoissa töissä oikein vetele.
Mutta nyt arvoisa blogini lukija,  pitää muistaa, että nämä kaipaamani asiat ovat kaltaiseni tavisneulojan pohdintaa siitä, miten kirja olisi ollut vieläkin parempi juuri minulle. Kuinka tavisneuloja saisi halvemmilla markettilangoilla toteutettua samoja neuleita, ilman lankojen hankinnan suurta tuskaa.


Kuten niin moni muukin omissa blogeissaan on todennut, kiitokset tekijöille, on mahtavaa saada näin tasokas suomalainen neulekirja!

Kiitos Paulalle, häneltä sain tämän.
Säännöt: "Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times." 

Käännös: "Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."

Kerrassaan mainioita blogeja on paljon, niissä tulee aina tavalla tai toisella hyvä mieli. Laitan kunniamaininnan nyt pikapikaa kiertoon sellaisille bloggaajille, joita seuraan ja joilla ei ole tätä mainintaa aikaisemmin. Hyvä mieli:

Rimakauhua ja rakkautta
Nukkekoti Väinölä
Neulahuovutusblogi
Kultalankaa
Lorupuro
Aamunkajoon saakka
Annan neuleet

tosin vain reilussa kymmenessä asteessa.
Sen myötä haluan toivottaa kaikille silmukkasisarilleni oikein hyvää alkanutta vuotta, pidetään sormet kiireisinä ja mieli virkeänä.

Joulupukki muisti minuakin ja toi käsityölahjaksi  hieman materiaalia.. Neljä kerää Mamboa, kaksi valkoista ja kaksi vaaleanpunaista.
Marjolein Bastinin "Feathered Friends"-mallikirjasen seurana oli minulle ennestään tuttu Folk Shawls, pukki lupasi sen vaihtaa tuntemattomampaan opukseen.


Ja suurimpana yllätyksenä tuli pieni vaaleanpunainen huovutettu käsilaukku, ystävältäni Annelta, jonka koukutin neulomusten pariin tässä kuluneena vuonna.


Annelle puolestaan lähti terveisinä pieni kotiäidin ylellisyyslahja: pullo Pato Amadoa ja punaiset Kerttu-sukat.

Pääosin täältä lähti lahjaksi siis viiniä ja villasukkia, kaksi Revontulihuivia ja nukenvaatetta.

Kiitokset kaikille minua lahjoneille, yritän olla tänäkin vuonna "ihan kiltti".

 

Korkeutta kivijalasta harjaan noin metri. Huoneita neljä, huonekorkeus piisaa hienosti. Pappa askarteli tämän viime kesänä, minä olen tapetoinut, maalannut ja tehnyt kivijalan. Oikein mieleistä puuhaa. Nyt haaveilen lisäkerroksesta - kellarikerros- tuonne kivijalan alle. Ja verhot, niitäkään en ole saanut aikaiseksi koska seinien vaneriin ei naula suoraan paukuttamalla uppoa enkä ole vielä kovin hyvä kaveri poran kanssa.


Makuuhuoneessa lepäilee tonttu. Takimmaisella sängyllä on ristipistoilla tehtyjä pieniä tyynyjä, ne tulivat aikoinaan Christmas ornaments-vaihdosta Kanadasta.


Alakerran takkahuoneessa on Joulupukki käymässä. Takanurkassa on kivinen takka. Kuusenalusmatto on ompelukoneella koristettu sydänompeleella.


Yläkerran keittiössä syödään kakkua, omenoita ja kuohuviiniä (?). Ulkoseinässä ollut ruusuköynnös pääsi turvaan seinänvierelle, jostain syystä kuopus sen nyppi aina irti..


Lastenhuoneessa ei ole vielä oikein  mitään, puinen pieni sikarilaatikko kätkee pieniä leluja sitä vahtii makaileva lötkö koira. Tytöt leikkivät nukkekodilla tiuhaan, milloin siellä asuu perhe sekalaisessa järjestyksessä, milloin linja-autoja.

Mutta käykääpäs kurkkaamassa tätä: Väinölä. Ihana paikka jossa aika kuluu ihastellen...  Mutta, ei ainakaan meidän lasten käsiin. ;-)

Ensi kesänä käynnistyy tähän saakka suurin käsityömme: omakotitalo Hyvinkäälle. Projekti alkaa heinäkuussa 2008 pohjien teolla. Talo tulee elementteinä, kokoluokka 140-150 asuinneliötä yhdessä tasossa, talopaketin laajuus vielä päättämättä.

Haemme ainakin: Kaivinkone kuskeineen, Kirvesmies sekä hänelle luotettava Apupoika, rakennustyömaan Vastaava Mestari, Sähkömies (piirrokset ja työt). Jos teillä silmukkasisarilla on asiansa osaavia miehiä, veljiä, isäpappoja, tuttuja;  ottakaa yhteyttä meiliini tuija.marttinen(at)gmail.com

Ei tämä lankojen vähentäminen ota onnistuakseen. Olen vakaasti harkinnut kääriväni yhden säkillisen lankaa (jo omistamaani!) lahjapaperiin ja antavani sen jollekin viattomalle kanssaneulojalle.

Voidakseen neuloa yhdet luonnonvalkoiset Kerttu-sukat, täytyy ostaa se luonnonvalkoinen lanka jollei sitä ennestään ole. Tietenkään ei ole. Ja naapuri haluaa juuri luonnonvalkoiset.
Sukkiin menee 110g, näin syntyneen  uuden jämäkerän paino punnittaessa on 30g. Siitä ei taas saa oikein mitään muuta kuin lasten sukkia. Milteinpä kaikesta mitä tekee, jää aina jonkinlaisia jämiä - seikka tosin josta voisi olla hyvin tyytyväinen, sillä lanka riitti.

No, uusien jämäkerien äitien lisäksi kannoin kotiin uuden Novitan lehden. Joitain ihan mukavia ideoita löytyi, kultainen kruunu prinsessasynttäreillä voisi olla cool?
Sivuhuomautuksena mainittakoon että nuo tummanpunaiset seiskaveikkakerät painavat kumpikin ilman vyötettä 143g, onko jollain ihan todistetusti 150g keriä?

Uusin Ulla on ilmestynyt. Mahtavaa jälkeä tytöt!

Mitä muuta sitä enää tarvitseekaan.... puikkojen ja langan lisäksi, ei mitään.

Arvoisa blogini lukija, ota vastaan seuraava haaste:

Hylätyt Lapset ry

Yhdistyksemme uusin projekti  nimeltään Lämmitä pikkuvarpaat 2007 on avattu.
Projektin tarkoituksena on kiinnittää ihmisten huomiota meitä lähellä olevien hylättyjen lasten ongelmiin. Oikeastaan jokainen meistä voi vaikuttaa tilanteeseen. Annetaan palan lämpöä näille hylätyille lapsille. He tarvitsevat sitä todella paljon, edessähän on kylmä talvi.
Tarkoituksemme on kerätä neulottuja villasukkia kaikille avustuskohteemme lapsille. Lapsia on 167!
Projektin voi osallistua seuraavalla tavalla:
- Neuloa lasten villasukkia, mieluummin pitkävartisia. Neulelangaksi sopii puhdas villa- tai sukkalanka. Sukkien koot ihan vastasyntyneiden koosta kokoon 27. Kiinnittää sukkaparin sukat keskenään langalla, jottei sukat katoa vahingossa.

- Valmiit sukat voi lähettää osoitteeseen: Kukolantie 3 c 13, 20900 Turku, Maija Suomalainen (yhden sukkaparin postikuluiksi tulee 0.70 cnt) tai tuoda ne Maijalle samaan osoitteeseen. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostitse: suomalainen.maija@kolumbus.fi

****
Pistoksissa-blogilla on valmiina jo neljä paria merinovillaisia vauvansukkia ylläolevaan keräykseen, langoista tulee kolmisen paria vielä lisää. Kuvapäivitystä saatte heti, kunhan kamera kotiutuu Kuusamosta. Otathan, Silmukkasisareni, haasteen vastaan.

TuijaM

Novitan Syksy 2007 extrassa oli tällainen baskerin malli, lankana seiskaveikka ja valitsin väriksi ihanan suklaanruskean. Namiväri! Oli haasteellista kuvata esikon päässä tämä aikuiselle tarkoitettu hattu, valahti silmille koko ajan. Ja vaikka tiheys täsmääkin ohjeeseen, virkkaan resoriin hieman kumilankaa. Baskeri on reilulla 100g langankulutuksellaan varsin painava eikä pysy nätisti päässä. Kuminauha korjannee valahtamisen. Mutta sitten jää vielä pohdittavaksi lisäänkö muutaman piston tuonne päälle, että baskeri pysyisi muutenkin mallissaan.
Tämä on jotenkin vaikea, anteeksi Anne etten ole vieläkään saanut tätä viimeisteltyä sinulle. Ja tämä oli neulomisen osalta valmis heti syyskuun alkuviikolla!

Pienet poikaväriset sukat jämäveikoista ovat valmiit, ne ovat kulkeneet kassissa kohden kaupan hedelmävaakaa jo monet kerrat, ja aina unohtuneet punnita. Voiko kenelläkään olla näin huono muisti?

Muuta sitten ei olekaan valmistunut eikä alulle päässyt, vaikka tekemistä piisaisi ja haluakin olisi. Ja lankaakin on.
Tässä viimeisin toimitus Pirtiltä:

Hahtuvalankoja ja meleerattuja alekori-lankoja, kaikki taas niin upean värisiä. Tämän satsin arvo oli aika tasan 40e.

Pahanmoinen syysväsymys on iskenyt tähän mammaan. Liikaa tekemistä johtuen siitä, että aikeissamme on asua "isona" jossain muualla kuin tässä, toki sangen mukavassa rivarikodissa. Moni ei asiasta vielä tiedä, nyt onkin hyvä sauma testata kuka tutuista täällä kuljeksii.
Pari kaappia piti saada tyhjäksi langoista, vein lankasäkit juuri käyttöön saamamme kakkosauton takakonttiin. Mahtavan mieheni ilme oli mahtava kun hän avasi auton takaluukun, hän oli näet aikeissa pakata  samaiseen konttiin omia reissukamojaan. Onhan hän ennenkin ollut sitä mieltä että lankaa on "joka paikassa", mutta nyt asia oli todella konkreettinen...

Voisiko mikään enää selvemmin kuulua syksyyn kuin sukat, lapaset, säärystimet ja erilaiset hatut, huiveja unohtamatta? Tästä sarjasta on tehtynä jo montaa sorttia:

Perussukat retrohenkisissä väreissä 2.5 vuotiaalle, seiskaveikan jämiä. Jämä on tuon tumman ruskean osalta oikea sana, mutta oranssia senkus piisaa mikä ei räiskyvästä väristä johtuen ole ihme. Yritän taittaa sen reipasta meininkiä hieman yhdistämällä tummempia sävyjä mukaan.. Puikot 3.5mm, silmukoita varressa 40 ja terässä 32, sädekavennus.


Novitan Syksy 2007 Extran palmikkosukat Pirtin koirankarvalangasta, menekki 110g. Puikot 3.5mm. Varren pituus 35 cm ja ohjeesta poiketen terässä silmukoita 13+13+10+10 joka on sopiva omaan 39-jalkaani. Tein sädekavennuksen ja palmikonkierron loppuun saakka, ohjeesta poiketen näinkin. Tätä mallia tulen käyttämään uudelleenkin.

Tuo Sukkasato-tempaus on varsin mukava, porukka oikein urakoi erilaisia sukkia ja erilaisista langoista. Olen printannut jo valmiiksi Kuuran kosketus-, Kerttu- ym sukkamallit, tekemistä siis riittää. Onneksi Jouluun on vielä aikaa.


Tyttärille luisteluharkkoihin seiskaveikasta 3.5mm puikoilla säärystimet, molemmissa 40s ja tasaista tavallista 1o1n-joustinta. Jämälangan kulutusta se on tämäkin...


Seuraavana valmistuu jämäveikoista poikaväriset sukat. Näin minä yhtäaikaa sukkia duunailen, varmasti riittää pienenkin nyssäkän lanka molempiin sukkiin sama määrä.

Koirankarvalankaa Pirtiltä (50%koiraa, 50%lammasta) on tässä kokeiltu taivuttaa Minttumaari-huiviksi, eikä oikein pelitä ainakaan 4mm puikoilla. Liian jyräkkää neulosta tulee. Purkuun purkuun....

Koirankarvalangasta saa sitten muuta kivaa, odottakaapa hetkinen, vaikkapa tällaista alkua:

Lähdin mukaan Sukkasatoon tarkoituksenani käyttää pieniä, pääosin seiskaveikan, nyssäköitä pois. Olen aikaisemmin kokenut nuo pienet keränloput aika rasittavina, yksistään niistä ei saa mitään. Mutta kun läjää kaikki pienet palloset olkkarin pöydälle ja alkaa sukkien tehtailemisen kaksilla 3.5mm puikoilla yhtäaikaa, alkaa jälkeäkin syntyä. Tässä siis 7-veljes-satoa sadonkorjuusta:




Sukat on neulottu 3.5mm sukkapuikoilla ja tarkoitettu 4-5v jalkaan.
Varressa silmukoita 10/puikko. Kantalapussa sama 10/puikko.
Kiilakavennuksessa jätin jäljelle 11s/puikko ja kahdelta muulta puikolta kavensin silmukat kahdeksaan/puikko.Teräosaa varten tasasin kaikille puikoille 9 +10+9+10 silmukkaa. Kärjessä normaali sädekavennus.
Päälimmäiset sukat ovat varsiltaan On Linen Leppäkerttua, 12s/puikko. Teräosa Pirtin kehräämön pässinpökkimää. Koko on noin 3v tassuun sopiva.


Nämä minä nimesin Lätäkkösukiksi koska Isoveli Colori kiertelee, kaartelee ja lopulta lätäköityy varsissa ihan oman mielensä mukaan. Vihreä on seiskaveikkaa ja tasasi Colorin kirjavuutta mukavasti.
Jämäkeriä vaan piisaa edelleen, onneksi myös Sukkasato jatkuu.

Näiden viiden sukkaparin langankulutus on yhteensä 420g.

Tuuliviiriltä uusi sukkapohja, aikas reipas hyppäys vihreästä pohjasta punaiseen... Toivottavasti pidätte kuten minä.

Hetkiä Heimolasta- blogin innoittamana päätimme mekin suunnata kohden Riihimäkeä ja Asadon Aarteita-liikettä.
Tuossa yllä mitä minä pussukkaani valitsin, maksoivat mieheltä 20e.
7 kappaletta valkoista 50g kerää Julie lankaa, 70% akryyli, 30%mohair. Pehmeä ja pullea lanka, löyhäkierteinen, oikein kiva. Maksanut aikoinaan Anttilassa 12,90 mk/kerä.
Kaksi 50g kerää ruskeaa Kid Mohairia, sama lanka ja väri kuin viime syksynä tekemissäni Fifi-huiveissa.
Kolme kerää hennon vaaleanpunaista Mohairia (Kid?) ilman vyötettä, suloinen väri pikkuprinsessoja ajatellen.
Tumma pötkylä on 150g "Aitoa Suomalaista lampaanvillaa", hyvin samantyyppinen lanka kuin Pirtin Kehräämöllä on, ei sieltä kuitenkaan eikä vyötetään paljasta muuta.
Vaaleanpunainen/roosa suttura on noin 100g seiskaveikkaa, samaa mistä esikolle sliparin äskettäin neuloin. Muista langoista kuvien  kanssa alla.

Hintapolitiikka oli 1e/kerä, villalangat 2.5e/kerä tai 25e/kg, plus kaupanpäälliset. Lankaa oli.... hirvittävästi. Siis ihan oikeasti, mekin ystävämme kanssa olemme sitä mieltä ettei mikään määrä lankaa ole liikaa, mutta nyt piti todeta että "tämä on jo liikaa lankaa". Sitä oli joka paikassa. Pusseja, säkkejä, laatikoita, irrallaan, hyllyissä, kaapeissa, tuolien alla, myyntitiskillä.... Pääosin Novitan kamaa, uutta ja menneiltä vuosilta. Paljon on kuulemma jo lahjoitettu pois vanhainkoteihin tms ja lopuistakin halutaan eroon. Villalangoista kauppa käy, samoin parempiin suihin olivat kadonneet kaikki alpakat, sublimet ja muut kalliit erikoiset, yhyyyyy! Puuvillalankoja siellä on myös, ihan uutta Samosta löytyy, erilaisia mohaireja sekä Novitalta että muilta merkeiltä. varsin kuninkaalliselta näytti Novitan Mozart Mohair, jossa oli kullanväristä ohuempaa lankaa mukana. Sekoitelankaa ja vauvalankaa on myös, samoin ompelutarvikkeita.


Tässä Mark&Kattensin 50g villalankakerä, ainokainen, olisin ottanut enemmän. Samoin täysin vyötteetön yksilö sivuhuoneesta aivan äärimmäisen pehmeää lankaa luonnonvärisenä/kitti, veikkaan että alpakkaa, tätä olisin ehdottomasti halunnut lisää. Keneltä tätä löytyy, mitä mahtaa olla??


Princess Mohairia tuli kotiin 6 kerää, pehmoista... Ihana väri.


Tässä tämä Julie josta ylhäällä jo kerroinkin. Harmi etten ottanut enempää, tätä oli lisääkin valkoisena ja kahtena eri harmaana.
Ja kannattaako vielä mennä? Juu, jollei lähde erikoisuuksia etsimään, peruskamaa löytyy ihan kivasti ja joitain erikoisia mohaireja - ihania kenelle väri natsaa.

Ja mistäkö lanka on peräisin? Ymmärsin näin että joku vanha henkilö on ostanut lankaliikkeen konkurssipesän ja siirtänyt kaiken tämän valtaisan lankapaljouden + muut tarvikkeet kaksioonsa (!!!!!!!). Ja kun Noutaja on saapunut, Asadon osti langat kuolinpesänä.

Kurahtaneista vauvanvaatteista ja tilkuista saa mainioita vaatteita Beippareille näin kierrätyshenkeen. Eikä maksanut kuin ompelulankaa ja aikaa. Surr rurr rurr

Tällaisia kylpytakkeja valmistui kaksi varsin nopsaan tahtiin, toisessa on erona kullanvärinen satiininauha kiinnitysrusettina.


Kylvyn ja suihkun jälkeen nämä ryökäleet sekä pissivät että itkevät. Tarvitaan kestovaippoja järjettömän kalliiden Baby Born-vaippojen tilalle. Onhan tämä toki ekologisempaakin kun meillä ei nuket käytä kertavaippoja! Malli on helppoudessaan seuraava, kuvassa päälipuoli ylöspäin, kiinnitys "takiaistarralla":


Vauvojen vaatteista saa TOSI helposti sopivia kun pienentää kaula-ja hiha-aukot ihan vain surauttamalla. Helmaa täytyy aina lyhentää ja osin kaventaa. Eteen tyttöjä miellyttävää koristetta ja nauhaa. Sininen mekko näkyy huonosti, se on luirua samettia ja niin v-mäistä ommella että... laitan paremman kuvan myöhemmin.

Pikkuvauvan sukista saa sopivat ja napakat terää lyhentämällä.


Pienennetty mekko jonka kauluksiin ompelin kiiltävät helmet. Hameen kanssa samaan settiin sopii pienennetty neuletakki:


Unipussi, joka saisi olla karvan verran pidempi. Takana täysipitkä vetoketju.Eihän ole vaikea nähdä että vauvan mekkoahan siinä on muokattu ihan ronskisti?


Erään chihuahuan inhoama naamiais-asu, sopii Beipparille kuin valettu! Joustavaa trikoota suora putki, helmana tylliä ja koristeena paljetteja. Voila! Jotain hattua tämä kyllä kaipaisi, hupaisa tämä kaljupää tässä.

Lavender&Lacen mallistosta numero 14, "Sweet Dreams", on nyt valmis:


Malli on kaunis, kuten niin moni muukin Marilyn Leavitt-Imblumin suunnittelema. Tässä mallissa kaikki pistot ovat kokonaisia ja jälkipistojakin on säästeliäästi vain kasvoissa. Kankaana oli Perminin 32' pellava, ja kokoa työlle (pistelyalueelle) tuli leveyttä 31cm ja korkeutta 39cm. Pesaisin työn suihkun alla ja pellava suoristui ja  kovettui kivasti. Voi miten kauniisti nuo hameessa olevat kultaiset pistot hohtivatkaan saunan lauteella hämärässä, kun pesuhuoneesta siivilöityi työhön epäsuoraa valoa. Sitä hohtamista pysähdyin ihailemaan kerran jos toisenkin.
Ajatuksissa on vielä pitsin lisääminen reunoja kiertämään. Toinenkin idea kehittyi: värjään valkoisen nauha-brodyyrin rusehtavaksi (teellä), pujotan sopivan satiininauhan brodyyrin reikiin ja solmin alareunaan ison rusetin, enkä laitata kehystyksessä lasia lainkaan. Rusetti voisi nauhoinensa ulottua kehyksen ulkopuolelle?
Tämä työ jää nyt omille tyttösilleni, vastoin alkusuunnitelmia.

Mielessäni soi tai hyräilin varsin usein ripariltakin monelle tuttua "Lapsuuden usko"-kappaletta, mainitaanhan siinä varsin sopivasti "Onnellinen lapsena, olit äidin helmassa"..

Aurinkoinen kesäpäivä mökillä. Isännän tekee kovasti mieli uistelemaan, kuinka saada perhe mukaan? Äippä voi ottaa neulomuksen veneeseen. Lapsille varataan nameja ja mehua, pian he jo sokerihumalassa käyvät pitkäkseen (ja unille) veneen moottorin tasaisessa puksutuksessa.
Ennenkuin tähän saakka oli päästy, oli käyty äipän lempiputiikissa: Pirtin Kehräämöllä, Hiirolassa.


Hahtuvaa, hahtuvalankoja, huovutusvillaa...


Haukku-koirankarvalankaa useina eri luonnon väreinä.


Paljon lankaa, paljon värejä.


Pieni osa vihreistä ja sinisistä.

Ja mukaan lähti useita kiloja- yhteensä kolmen eri käyntikerran aikana, ja isäntä meni sinne vielä yksinkin lisää hakemaan (!!):

Kaksi enemmän ja vähemmän täyttä säkkiä itselle.


Kassillinen tilauslankoja kaverille.

Ja näitä minun säkeissäni sitten oli, pinossa ja päälekkäin:



Haukku-koirankarvalankaa (50%koirankarvaa, 50%lammasta) kolme isoa vyyhteä luonnon väreissä. Poistokorissa oli lisäksi kokeiluna eri värisiä koirankarvalankoja 20e/kg, osa oli kaksisäikeistä ja osassa oli kolme säiettä. Poimin mukaani kaksi vyyhteä viininpunaista, petroolinsinistä, keskisinistä, oliivinvihreää ja keltavihreää. Sangen ihanaa lankaa, ainoa huono että karvaa irtoaa kerimisvaiheessa sekä neuloessa, valmiista neuleesta ei karvoja irtoa ja on niin pehmeä ja lämmin jotta.


Poistokorista vihreät paksut meleeratut 35e/kg, kaksi todella isoa vyyhtiä.
Loput kuvassa ovat 20e/kg. Yksi jättivyyhti ruskeankirjavaa paksua lankaa, josta Villapallo teki itselleen ihanan neuleen. Pieni tumma, liki musta vyyhti. Kuusi isoa vyyhtiä harmaata, pehmeää lankaa, jossa toisiinsa kiertyvät tummempi ja vaaleampi harmaa säie. Vastaavaa harmaata kuvassa on vielä yksi vaaleampi vyyhti, toinen vaaleista on jo osin jalostettu Beipparin liiviksi. Upea lanka!


Hahtuvalankoja; sininen ja oranssi ovat meleerattuja. Oikeanpuoleinen on yksivärinen joulunpunainen. Kuvassa pitäisi olla vielä kolme muutakin hahtuvalankavyyhtiä, mutta niistä on jo hauskaa tehty - siitä myöhemmin ohjeen kera lisää.


Tässä iso punainen meleerattu vyyhti sukkia varten. Tumma roosa on tyttöjen neuleisiin.

Jäikö jotain mainitsematta? Varmaan se hupaisa hetki, kun isäntäkin hullaantui kehräämön myymälässä, halusi sitä ja tota. Maksoi kiltisti kassillisen lankoja ja parit puikot päälle.
Aikaisemmin hän on valittanut lankojen täyttävän kaiken tilan kodissamme, nyt hän kyselee kainosti: "Onhan sulla riittävästi lankoja?". Ehdottelee mitä voisi ja pitäisi neuloa. Kaverin luokse kalalle mennessään, kipaisee kehräämön kautta!

Jo Comptonin "Neulo Luovasti" vaikuttaa asiantuntevalta neulekirjalta, sisältää paljon mittataulukoita lapsille ja aikuisille. Tämä kirja on tutkailun alla juuri nyt. Maksoi peräti 3e.


Mukaan tarttui samasta kirpparipöydästä vielä Kauppiaitten Kustannuksen "Ompeluopas" jossa on selostettu ja piiroksin näytetty monet eri kikat meille "sinnepäin" ompelijoille.

Hanna Katri Hetemäen ja Suvi Hiljaman "Tyylikäs taapero" kirja vetosi kirpparilla selkeiden kuvien ja ohjeiden (+kaava-arkki) vuoksi, taitaa olla käyttämätön opus siisteydestä päätellen. Huomaan kuitenkin että meidän prinsessat ovat taaperoiän ohittaneita, joten vaihdan/myyn kirjan halukkaalle.

Siitä on jo kauan, liian kauan, kun viimeksi teille näytin "Sweet Dreams"-projektin kuvaa. En huijaa yhtään kun sanon, etten ole kesällä tehnyt tätä sangen sinistä työtä lainkaan. Olihan se lomalla mukana, pyöri sinnikkäästi kassissa nuhjaantumassa, mutta ei päätynyt tekeviin käsiin. Minulle henkilökohtaisesti on repsahtamisen paikka se, että irroitan Q-snapsit edes kuvaamista varten. En tiedä miksi, mutta jatkaminen on hankalampaa kuin kankaan ollessa jo valmiiksi kehyksissä.
Tämän kuvan ajattelin laittaa viime viikon lopulla:

Kuvien purkaminen kamerasta kuitenkin jäi, ja eilen illalla olisin laittanut tämän:

Tällä kertaa vuodatuksen kuvagalleriassa tökki jokin, galleria ei latautunut tunnin yrityksestä huolimatta. Samalla annoin neulan suihkia tuota kukkaköynnöstä ja nyt se (köynnös) onkin pientä puuhastelua vaille valmis!
Sain ajatuksen kehystyksen suhteen.. Olisiko erilainen ja upea jos onnistuisin löytämään vaaleaa pitsiä, jonka laittaisin kiertämään työn reunoja paspiksen tapaan? Mistä sellaista käsinvirkatun näköistä, ehkä kolmioreunaista tms pitsiä voisi kysellä?

Mukavaa maanantaita ja helteisen viikon alkua Silmukkasisarille!

Sorry, ei sitten käsityöpäivitystä tänään. Olen yrittänyt saada kuvia näkyviin jo tunnin ajan, ei pelitä, ei.
Kokeillaan huomenna uusin voimin!

Beipparien mummo on neuloskellut uusille yllärilapsukaisille hieman vaatetta syksyn varalle:

Harmaa pipo on "kunhan neuloin", 3.5mm sukkapuikoilla 3o2n-joustinta, silmukoita 60. Lanka on Pirtin Kehräämön poistokorista ja aivan ihanaa, suunilleen Seiskaveikan vahvuista. Kavennukset tein päälaella pipon ollessa noin 11cm korkea, nekin ihan peruskamaa = ensin jokaisen 3o kohdalla kaksi oikein yhteen. Pari välikerrosta, sitten jokaisen 2n  kohdalla kaksi nurin yhteen ja taas pari välikerrosta. Samalla systeemillä kaventelin kunnes puikoilla yhteensä 12 silmukkaa, ne päättelin katkaisemalla langan ja vetämällä langanpään silmukoiden läpi. Päättelyt ja päälaelle vielä tupsu. Piposta tuli erinomaisen hyvin sopiva tuollaiselle 43cm Beipparille.

Valkoinen pipo on Novitan Syksy2007 lehdestä, juuri se, jonka kaavio oli hukassa. Kuvasta näkee huonosti että  3o-jonot siirtyvät aina hieman ja muodostuu "spiraalikuvio" kohden pipon huippua. Tein 3.5mm puikoilla Woolista ja tuli iso näille Beippareille. Tarttee laittaa kumilankaa tms pysyäkseen paremmin päässä.

Tuohon Pirtin kirjavaan harmaaseen ihastuneena, ja aiemmin tekemääni vaaleanpunaiseen esikon slipoveriin paneutuneena, tein jälleen "kunhan neuloin" mallilla Beipparille slipoverin! Toinen on jo puikoilla tulollaan, jos kuka ohjetta kaipaa niin huikkaapa kommentteihin - laitan sitten puikkoihin vauhtia ja ohjeen tänne.

kehystettynä mummolan seinällä.
Vieressä on "Earth Angel", joka oli mielestäni upea. Tämä AOTM vie kuitenkin voiton, mahtava.
Kaikki kunnia suunnittelijalle.

Juulilta saapui ihania käsinkehrättyjä villalankoja vaihtopalkkiona "hylätyistä ufoista". Langat ovat ihastuttavan värisiä, pehmeitä ja houkuttavat neulomaan vaikkapa pientä slipoveria. Pakettiin oli sujahtanut myös muutama koolauspussi - laji jota en ole vielä kokeillut. Suuret kiitokset Juulille.

Jo aikaisemmin kesällä putkahti tietokilpailupalkkiona tällainen paketti:

Siististi ommeltu kesäkassi jonka sisällä piilotteli....

Perhostarroja, koolauspusseja sekä kuttukortti. Kiitokset Seijalle, alias Kutulle, hyvin mieluisaa oli. Edit: blogiosoite lisätty, kiitos Kuttu.
Muutoin postipoika ei kummempaa olekaan kanniskellut vaan minä itse. Olen hakenut Tarjoustalosta Woolia sekä vanhana roosana että farkunsinisenä, hintaan 1.50e/kerä. Kummallista muuten että ainakaan Jumbon CM ei tiedosta näitä "poistoväreinä" vaan myy ihan coolina normaalihintaan 2.49e/kerä. Olikin aika tärsky huomata noin kova hinta, olin mieltänyt CM:n edukkaaksi ostopaikaksi ja toisekseen olin luulossa että Novitan lankoja on alennusmainostettu läpi kaikkien kauppaketjujen. Hmph.

Joitain yksittäisiä lankoja on tullut myös noukittua mukaan (ihan liikaa), olisikin syytä aloittaa langaton Lokakuu jo nyt. Ei, tarkoitan, langaton Loppuvuosi!

Kesälomamatkalla kävimme Raijan Aitassa, ja ostin sieltä kaksi 100g vyyhtiä Wolli-lankaa. Wolli on tavallista villalankaa kiiltävämpää ja tuoksuu pellavalle jota siinä on 30% (70%villaa).  Vyyhdissä on noin 330m lankaa ja puikkosuositus 2-2.5mm. Minulle aivan uusi tuttavuus ja mielenkiinnolla katson kuinka se taipuu huiviksi. Hakusessa on sopiva malli, jotenkin tuntuu että tällaiselle "maanläheiselle" langalle ja maanläheiselle värille ei mikä tahansa ole Se Oikea. Tulee jotenkin Kalevala-olo tästä langasta.
Hintaa tällä uudella tuttavuudella oli 7e/100g vyyhti ja värejä oli useita.
Onko tämä tuttu lanka jollekin silmukkasisarista?

Siivousvimma iski ja päätin vähentää nurkissa lojuvia "sitten joskus" nyssäköitä. Viime syksynä kerroin kuvien kanssa näistä neuleista jotka löytyivät roskiksesta.



Nämä kaksi ylläolevaa pääsivät uuteen kotiin, katsotaan mikä kohtalo niille siellä lankeaa. Jatkojalostus valmiiksi neuleeksi vai pesukonehuovutuksen kautta käsilaukuksi. Allaolevasta en oikein saanut minkäänlaista ideaa vaikka se ihanan pehmeistä langoista neulottu olikin. Ylemmässä kuvassa oleva Könönen/Kaislakerttu/tms taas sopi ylleni kuin nakutettu, mutta kun en tähän päivään mennessä ollut saanut aikaiseksi miettiä sitä loppuun joko slipoveriksi tai neulepuseroksi (kun langatkin oli pussissa mukana), päätin luovuttaa sen edelleen. Hieman kaihertaahan se tietysti että jo ainakin kertaalleen kodittomiksi jääneet neuleet päätyvät kiertolaisiksi jälleen kerran. Toivotaan että tällä yrityksellä ne pääsevät määränpäähänsä ja kuulette niistä vielä täällä.

Tämä kolmas taas, pehmeä kuin mikä! Neuletakki ilman hihoja.

Sen nykäisi esikko ylleen siivouksen tuoksinassa ja kappas vain, mieleeni tuli etsiä sopiva vetoketju ja viimeistellä neule pitkäksi neuleliiviksi esikolle.Tämän pidemmälle ei proggis ole edennyt.
Tuo pieni hihanalku pitää purkaa, etsiä lisää sopivanväristä lankaa ja tehdä neuleeseen kaulus sekä hihansuut. Tietenkään ei ole aavistustakaan mitä nuo langat ovat, yksi irrallinen nuhjuinen vyöte pussista löytyi ja sen perusteella arvelen täplikkään langan olevan Schachenmayr Nomotta Effetto-lankaa. Ongelmana on että sitä saa tilattua kotimaasta vain 500g satseina, ja satsi maksaakin sitten useita kymppejä. Mutta sitten neuleessa on kolmea eri sävyistä sinistä pehmeää, pörröistä lankaa - ovatkohan nekin jotain Schachenmayr lankaa?
Kun ei meikämammalla ole kanttia marssia sen naapurin ovelle kysymään a)lankaa b)ohjetta c)lankamerkkiä, joka nämä kaikki pois viskasi. Huokaus, hänellähän saattaa olla näitä joutilaana pussillinen... 
"Sä heitit roskikseen neuleen ja se on mulla nyt, olisko sulla heittää siihen loput langat?" Juu ei.  Kaikki minut tuntevat tietävät että paljon viitsin ja kehtaan, mutta tässä on jotenkin ylitsepääsemätön kynnys.

Siis aivan ihastuttavia, pehmeitä, kauniita lankoja. Sinisiä. (!)

yhdessä myöhäis illassa (n. 3h) valmistui tämä Samos Loppipop-pipo. Malli on muokattu Jacques Coustou ja silmukkamäärä 80, näin sain 4mm 40cm pyöröillä mielestäni sopivan kokoisen pipon 2.5v neidin päähän.

Neuloin suoraa 3o2n putkiloa 30 kerrosta, sitten aloitin Coustoulle tyypilliset kavennukset jokaisen 20 silmukkaryhmän lopussa. Vaihdoin sukkapuikot. Näin kavensin neljä kertaa ja aloitin samanlaiset ylivetokavennukset lisäksi myös puikkojen keskivaiheilla; kavennuskohtia oli täten joka kerroksella  kahdeksan.
Sen verran sopiva tuo 80 silmukkaa oli että teen vielä isosiskolle samanmoinen, lisään vain neljä senttiä enemmän suoraa putkiloa. Aiemmin tekemäni 100-silmukkainen versio on hieman väljä 4.5v neidille.

Lomalla valmistui vanhan roosan värisestä woolista tämä iso Minttumaaria-kolmiohuivi. Huivin korkeus on 105cm ja leveys 210cm. 4mm 80cm pyöröt ja päättelyssä 5mm sukkapuikko.

Edellisestä postauksesta voi poimia linkin Ullaneuleen sivuille, josta löytyy ohje tähän ihanaan huiviin. Ohjeen mukaan tehtynä huivista tulee noin 85cm korkea ja lankaa kuluu vajaat 200g.
Mutta sitten tulee se mutta joka sai meikämamman haromaan hiuksiaan siellä mökin hämärässä. Ohjeessa kehoitettiin tekemään kaaviota II "21 toistoa". Minulla oli vasta 14 toistoa kasassa ja lankaa mennyt tuo 200g! Kerrokset olivat pitkiä kuin näläkävuosi. Kauhuissani ajattelin että kilonko tämä huivi lankaa tulee vetämään. Keskenhän se lanka sitten loppui.
Lopulta kun pääsimme ihmisten ilmoille, menin viestimään pikapikaa neulontalistalle ohjeiden toivossa. Onnekkaasti sattui että itse huivin suunnittelija oli paikalla ja alkoi pohtia kysymyksiäni siitä kuinka nuo "ruudut" (toistot) lasketaan, sillä nehän kääntyvät huivissa hieman eri asentoon kuin voisi ajatella. Mallitilkun neulottuaan hän kertoi että oikea toistojen määrä kaaviossa II on 10. Oikein ystävälisesti hän sanoi laittavansa yhden kerän woolia tulemaan korvauksena hiusten haromisesta. Ja jiihaa, pääsin heti pomppaamaan seuraavaan kaavioon, ei enää pitkiä kerroksia toistoja.
Loppu sitten sujuikin oikein mukavasti. Lankaa meni lopulta viisi kerää, jäljelle jäi 20cm (!). Kastelin huivin pesuvadissa ennen pingotusta. Voi miten ihanan tuntuinen on woolista tehty pitsi märkänä, samettisen pehmeä ja suloinen.

Näiden pitsisten, pehmeiden ja kukkaisten kuvien lisäksi laitetaan teille yllärinä "kovia" kuvia.

Siihen liittyy kilpailu, mikä auto on kuvassa? Merkki ja malli. Kuka kommentoineista osuu ensiksi oikeaan, palkitaan jollain pienellä itsetehdyllä. Kisa päätyy kun oikea vastaus on löytynyt, en palaa vastaamaan sitä ennen juuta enkä jaata arvauksiin. Onnea kisaan!
Kisasta rajataan ulos SatuA, tälläkin kertaa..


nokkaa, kromilistan pilkahdus antaa osviittaa? :

Woolia vaaleanpunaisena, olkaapa hyvät. Tässä on aluillaan 4mm, 80cm pyöröillä uusi Minttumaaria-huivi kesäisestä Ullasta. Niin, ohjehan suositti puikkojen kooksi 4,5mm mutta niitä ei pyöröinä täältä löytynyt. Suosittelen muuten kaikille (ainakin) yhden illan uhraamista ja tutustumista Ullan sivuille, siellä on niin paljon kaikkea ja erinomaiset ohjeet!

Saahan nähdä eteneekö tämä kuinka paljon, mukaan on pakattu myös aiemmin esittelemäni värikkäät enkelit. Mutta parempi olla liikaakin tekemistä mukana kuin huokailla tyhjin käsin, sitten joskus kun lapset iltaisin simahtavat.

Sweet Dreams on poistettu q-snapseista ja jätetty huilaamaan tässä vaiheessa. Toisaaltaan innostaisi tehdä tuo vaalea vauvan asu nyt valmiiksi, mutta se sotkeentuu kukkaköynnöstä tehdessä. Ei tämä vaaleakaan herkkua ole, valkoinen ja 822 ovat aika kamalia pistoilla. Eivät peitä ja jotenkin ohuita muutenkin. Kova tuuli paiskoi pihan täyteen männyn käpyjä, ovatkin aika hienon kokoisia.


Alla valoisampi kuva vauvelista:


Mutta nyt on aika suunnata kesälaitumille, mansikoita ahmimaan. Kesämökeillä ei ole verkkoyhteyksistä kuultukaan, joten tämä putiikki vaikenee hetkeksi.

Ihanaa juhannuksen aikaa silmukkasisarille!

Kun tuo ompelukone niin sopivasti oli esillä, tekaisin vielä kolme (!) hametta kukkakuvioilla lisää. Harmi ettei tähän hätään löytynyt brodyyria, sillä sitä haaveilin helmoihin laittavani. Kangas on uutta tummaa vaaleanpunaista lakanakangasta. Kukkaset nauhasta erilleen leikattuja ja niiden varsi tikattu tiheällä siksakilla käyttäen kiiltävää vihreää lankaa.
Tämä ensimmäinen vaaleanpunainen meni lahjaksi 5v neidille.


Seuraavat kaksi pääsivät kukkakeijujen ylle:


Päätin samalla käyttää kangasvarastoani vähemmäksi kun osui kiva ja helppo pussukan ohje eteeni. Ensiksi tein kaksi ruskeaa, niissä ruskeat duffelinapit kiinnikkeenä:


Sitten tein vielä muutaman tyttömäisemmän, kahteen viimeiseen ei kiinnikkeitä piisannut:


Eipä näistä tilkkuvarasto heilahtanut suuntaan eikä toiseen. Kuvista on vaikea päätellä pussukoiden kokoa, korkeus ehkä tuollaiset 15 senttiä, eli pienen pieniä ovat. Tämän seikan tajutessani, aloin pohtia olisiko käyttöä matkalaukun kokoisille meikkipussukoille - niiden tekeminen huventaisi kankaita jo ihan kivasti!

Koska loma uhkaavasti lähenee....
Ompelukone on nyt laitettu sivuun ja Woolia nykäisty puikoille. Ensi kerralla siitä enemmän ja vaihe johon Sweet Dreams loman ajaksi jää.

Kaapissa on pyöriskellyt, lähinnä tiellä, keltainen rimpsukas reunalakana. Ei se tuonne kerrossänkyyn oikein istu, joten laitetaan suikaleiksi ja jalostukseen. Repäisin lakanan vaakasuorassa noin 20cm pitkien sivujen rimpsun yläpuolelta, pätkäisin sopivaan mittaan ja ompelin suorilla saumoilla hameet tytöille. Helmat ovat P.K:n luovuttamia suikaleita. 
Koristeeksi kiinnitin valkoisia kukkasia, koneella tein kuvio-ommelta. Vyötärölle tuli siisti kumanauhakuja kun taitteli haluamansa määrän rimpsun yläpuolelle jätettyä suoraa (rimpsutonta) kaistaletta. Siis tämähän oli helppoa! Ja yhdestä lakanasta tulee aikas monta hamosta, mallina neiti 4.5v.

Vihreähelmainen hame, kukkasia ja koristeommelta. Alla lähikuva helmasta:


Seuraavana on siniruudullinen versio, tämä on tarkoitettu kaksi ja puoli vuotiaan neidin käyttöön, mutta hän oli kuvaushetkellä kauneusunosilla. Tässä on rusetti takana:


Seuraavaksi on tarjolla kaksi kappaletta keltaisia pidempiä hameita. Yhden hän halusi pitää heti yllään, toinen meni viemisinä ystävälleen syntymäpäivälahjaksi:

Näissä kahdessa on kukkasia eri korkeuksilla, kukkiin menee kiiltävällä vihreällä tikattu "varsi".



Ja sitten lopuksi se kuuluisa: "Äiti, mun vauvakin haluaa..."

Kesälomalle pian - lomps!Taidan jättää sinisen työn suosiolla kotiin. Olisiko tästä kesäkäsityöksi?

Noniin, tämähän on valmis. Yksi Jeremiah Junctionin enkeleistä, löytyy  Cross  Country Stitching-lehdestä.
Kankaana on 14' pellava-aida, ihanan tikkuisen näköistä kangasta. Harmi ettei sitä sitten enää saanut tilattua järkevällä hinnalla kotimaisilta toimittajilta. Kätköistäni kaivoin pienen palasen tätä harvinaista kangasta ja ajattelin että saisin sille pisteltyä neljä muuta samantyylistä enkeliä.
Ihanaa näissä on värien kirjo, nimenomaan sellaisten värien joita ei muuten tule käyttäneeksi. Iso miinus on jälkipistojen määrä, niitä on enemmän kuin tarpeeksi. Katsokaapa vaikka, nuo hameenhelman alta pilkoittavat lahkeet on tehty vihreällä ja oranssilla langalla. Sen lisäksi ne on jälkipistoilla reunustettu kauttaaltaan!
Miinusta oli ainakin tässä mallissa esiintyvä virhe. Kukkaa pitelevän käden takaa näkyvä siivenkärki olisi mallin mukaan pitänyt tehdä samalla oranssilla kuin auringonkukka. No way.
Hämärässä mökissä tällaisen tekeminen onnistuu helpommin eikä virheetkään olisi niin vakavia.
Ja mitäkö näistä siipevistä sitten syntyisi? Tilkkupeitto? Jotain sellaista helppoa nopsaa, omille tytöilleni, ajattelin..

Olen viettänyt sinisiä hetkiä tämän parissa:

Sinisen sinistä -joutunut lainaamaan kaverilta lisää sinistä, päätynyt raahauttamaan kaverilta Tallinnasta minulle lisää sinistä. Jotenkin luulin että "kohta" kun nuo vaaleansiniset hihat on pistoiltu, vähenisi sininen huomattavasti. Ehei. Mallia tarkemmin katsoessamme huomaamme, että äiti-lapsi paria kiertävä köynnös on sidottu.... sinisellä nauhalla.
Yllätyksenä tuli äidin puseron väri, se on ruskea. Tummempi ruskea on väriä 3371. Kuvaa katsoessani olin asennoitunut viininpunaiseen puseroon. Nyt on hieman höh-fiilis.
Nämähän ovat mainosten mukaan viktoriaanisen ajan  tyylisiä malleja.


Tässä katkelma Wikipediasta mitä aikakauden tyylistä kerrotaan (huomaa erityisesti maininta :"hameista tuli valtavia") :

Viktoriaaninen muoti viittaa 1800-luvun pukeutumis- ja sisustustyyliin, romanttiseen tyyliin. Tyyli on saanut nimensä Ison-Britannian kuningatar Viktorian mukaan.

Naisten viktoriaaniselle pukeutumistyylille tunnusomaista ovat pitkät hameet, krinoliini ja tyrnyyri, tiukat korsetit ja korkeat kaulukset. Pukeutuminen oli peittävää. Rusketusta vältettiin ja hienot naiset käyttivät hansikkaita sekä pitsisiä päivänvarjoja. Muoti vaihteli kuten tänäkin päivänä ja muutokset näkyivät siluetissa, hameen koossa ja muodossa, hihoissa, kaula-aukoissa, väreissä ja vyötärölinjassa. Siluettiin voitiin vaikuttaa korsetilla ja monenlaisilla korostavilla alusvaatteilla kuten krinoliinilla. Muotiin vaikuttivat myös teollisuuden edistysaskeleet, kuten tekstiiliteollisuuden kehittyminen ja valmistumistapojen muuttuminen nopeammiksi ja eullisemmiksi. Tärkeä keksintö oli ompelukone, joka yleistyi 1860-luvulla. Ompelukoneen myötä vaatteet tietenkin halpenivat. Esim.1870-luvulla muotivaatteet olivat erittäin monimutkaisia ja täynnä kankaisia koristeita, pitsiä ja laskoksia. Tämän on tulkittu johtuneen pitkälle siitä, että vaatteet oli helpompaa ommella täyteen koristusta, ja se tehtiin kun se oli mahdollista. Samoin krinoliini, jonka tarkoitus oli korvata kymmenet painavat alushameet, leveni lopulta käytännössä niin suureksi kuin se oli mahdollista tehdä ja hameista tuli valtavia.

En oikein muista millaista lankaa oli tarjolla silloin kauan, kauan sitten, kun minuakin pystyi rehellisesti teiniksi sanomaan. Useammankin neulotun villatakin tein, lankana jotain marketista ostettua pehmeää, pörröistä sekoitetta. Ei siellä siihen aikaan mitään seiskaveikkoja edes tainnut olla?
Puuvillalankaa ainakin oli, Anttilassa myytiin jättimäisiä "Cotton Bomb" keriä joiden paino jossain kilon hujakoilla.
Millainen tuskanpesä tuo valkoinen kerä onkaan, katsokaa nyt miten valtava se on suhteessa Novitan valkoiseen Oklahoma-kerään:

Puistattaa.... varsinkin tällaista neulojaa joka ei erityisemmin puuvillalangasta iloitse. Mutta tein minä valkoisesta puuvillasta oikean pitsipuseron, voi miten se olikaan vaikea ja näyttävä malli. Pusero painoi tonnin ja tykkäsi venyä, nyt olen kuitenkin katunut että kirpparilla myin.. Ohjettakaan ei enää mistään löydy.


Sinisestä Oklahomasta (vaiko Tennesseestä?)tuli tehtyä tällainen neulepusero. Tähdet ja kukkokuvio on ommeltu, helman köynnös on neulottu. Malli taitaa olla Suuri Käsityökerho-lehdestä 90-luvun alkupuolelta.Onpa sitä jaksettu sinistä (buahhhhh!!) tikuttaa jo silloin. Tätä neuletta ei ole kukaan pitänyt kertaakaan, mökiltä löytyi kevätsiivouksen yhteydessä. Aika hyvin, vai kuinka?
Näitä sinisiä keriä sitten jäi nuo kolme ja tuli lisääkin ostettua  -kun halvalla sai-  ihan seuraavanlainen satsi:

Kymmenen kerää tummansinistä Alabamaa viime vuosituhannelta, olkaapa hyvät.

Muutoin marinoituneiden puuvillojen määrä on hyvin mitätön:

Pikkiriikkisiä keriä Mayflower Helårsgarn-lankaa, joista tehty neule on vieläkin tallella. Nämä ovat mukavan paksuja ja kivantuntuisia lankoja. Itse en neuletta tosin käyttänyt kertaakaan, pikkusikoni aikanaan otti sen pidettäväkseen. Täytyy napsaista kuva ensi kerralla mummolassa.

Melkein alkaa jännittää, kuinka käykään juuri ostamieni Samoksien ja muiden...

Monessa blogissa on nimi vaihtunut. Nyt minäkin aloin vakavissani harkita Pistoksissa-nimen korvaamista "Hei me puretaan taas!"-lausahdukseen. Ehkä tämä seuraava kertomus valaisee tyyliä jolla tässä pajassa varsin usein duunaillaan.

Otetaan kerä Samos Loppipop-lankaa, netistä on löytynyt ohje hieman muokatusta Cousteau-piposta lapselle. Kiitokset Kultalankaa-blogiin. Nykäistään kiireellä jotkin puikot, pitäisi olla neloset ja kaipa nää onkin kun näyttää.. Aloitetaan neulominen sadan silmukan voimin.
Neulominen on hidasta, 25 samos-silmukkaa ei tahdo mahtua tavallisille sukkapuikoille vaan joudun kyttäämään etteivät tipahtele päästä pois. Sangen hidasta samosta.
Hmm, näyttää aika reilulta. Ei se mitään, tehdään vaan kun ohjeessakin tehdään.

Tuota, miksi laatikosta löytyi paketti 4mm puikkoja? Mitataan nyt sitten tuo työstä vapaana oleva puikko.... 4.5mm! Gurh!
Otetaan toinen kerä samaa lankaa ja aloitetaan uudelleen paketin nelosen puikoilla ihan alusta, jääköön tuo edellinen alku vielä tuohon.
Valmista tuli, eipä juurikaan pienempää tulosta syntynyt mutta esikko (n. 4.5v) halusi pitää pihalla ja tykkäsikin. Minusta saisi olla napakampi ja seuraava versio onkin vähemmillä silmukoilla, ehkä 2o1n-ribbiä.

Nyt kun pipo on tuossa käytössä, purin ensimmäisen tekeleen alun pois. Käsissäni oli sekalainen nippu (10kpl) sukkapuikkoja, sekä uudet neloset että puretusta työstä vapautuneet. Mutta mikäs tässä hauskinta on? Paljastui että yhdeksän puikkoa on kokoa 4mm ja yksi ainoa, se jonka mittasin, on kokoa 4.5mm. Kun tuota ylempää kuvaa nyt jälkikäteen katselee, huomaa selvästi millainen halko tuo kerään pistetty puikko on. Sehän se, turhan työn alku ja juuri.

Tämä peitto kuuluisi vielä edelliseen "jämäompelua" postaukseen, mutta laitetaan erikseen koska valmistuikin vuorokausi muiden jälkeen. Kolmenvärisistä hieman laikukkaista suikaleista yhdistelin alaosan, yläreunassa pupukuvioinen leveä nauha.
Taustana vaalea puuvilla-pellavakangas, välissä oleva vanu on paksuhkoa Bastin-vauvapeiton jäämistöä. Tikkasin siima ylälankana ja tavallinen valkoinen alalankana. Itseasiassa tikkaus kiertää reunoja, rajaa pupukuvioisen kaistaleen vaakasuorassa ja pystysuorassa menee vain yksi tikkaus vihreän ja keltaisen saumassa. Enempään en uskaltanut ryhtyä rynkkyjen (poimujen) pelossa.
Minusta peitosta tuli nätti, kuva ei tee oikeutta kankaiden oikeille väreille ja yhteensointumiselle. Nopeasti valmistui ja viimeistellyn oloinen. Suokaa anteeksi hehkutus, tähän olen tyytyväinen - työ joka valmistui ilman nysväystä!
Ja kenellekö tämä menee? Naapurin uudelle poikavauvalle, Onnea esikoisesta.

Kirjakerhon jäsenyyden kylkiäisenä saapui (naapurille) valkoinen, liukas kimono. Hän ei sovitusta enempää moisessa hikipussissa halunnut viihtyä, vaan lykkäsi liukkauden meikäläiselle "pidä tai heitä roskiin"-ajatuksella. Pidin kangaslaatikossa ja idean tultua silppusin. Kimonosta tuli tyllillä ja kukkasilla höystettynä seuraava prinsessahame, tyttären kerhokaverille nimpparilahjaksi. Helmassa on koristeompeleena sydämiä.


Seuraavaksi tyttären vauva tarvitsi ja halusi jälleen uuden peiton. Olipa sopiva palanen "vauvakangasta" kotiutunut naapurista, joten vanua väliin ja taustaksi yläreunassa näkyvää vaaleanpunaista lakanakangasta:


Tämähän alkoi olla kivaa, sopivia tilkkuja ja ideoita putkahteli kuin kevätvuohenjuuria maasta. Seuraavana näytillä on sininen kassi jossa aplikoituna tilkusta leikattuja kukkasia, kassissa on satiininen vuori ja pitkä olkahihna. Esikollehan tätä ensin meinasin, mutta taitaa sopia aikuisenkin olallaan keikutella.

Ihanaa punaista kangasta sopiva palanen, sopivasti pätkä pitsiä ja edelleen varsin sopivasti ruusukuvioista kangasta. Ilmassa on kukkien tuoksua (ja ompelukoneen surinaa):


Kiitokset ystäväni P.K. , toivottavasti et kipaise hakemaan jämätilkkuja takaisin - näistä on paljon iloa!

Näköjään mallivalintani osuvat aina sellaisiin yksilöihin, joissa on sinistä. Paljon sinistä. Ihan liikaa sinistä! Taas jälleen tahkoan samojen sinisten (930, 931, 932, 939... jne) kanssa. Tulivathan nuo tutuiksi  "Earth Angel"-projektissa, liiankin tutuiksi "Angel of the Morning"-työssä ja sama sininen rata jatkuu...Yhteistähän näillä kaikilla malleilla on sama suunnittelija, Marilyn Leavitt-Imblum, joten selittyykö sinisyys sillä? Ei varmaankaan, sillä selatessani hänen enkeli- ja muita mallejaan, huomaan ettei kaikissa ole pelkkää sinistä - todellakaan.
Feeling so blue. Muuten, kuka on päätähtenä keskiviikko-illan CSI:n jaksoissa? Gary Sinise!

Pikkuhiljaa olen alkanut taas pohtia, mitä ottaisi lomalle mukaan. Ottaisiko kesäkäsityöksi tämän, jo liki kymmenen vuotta keskeneräisenä pölyttyneen kanavatyön? Ei inspaa oikein vieläkään. Työn koko on 30cm x 46cm.


Miksikö sitten ei inspaa? Koska työ on isosta yrityksestä huolimatta ihan alkutekijöissään. Tämä on vaikea. Kanavakankaalle ei ole saatu painettua kaikkia värejä, vaan piirrettyä ohjetta pitää tihrustaa koko ajan. Lankana on akryyliä tms joka rispaantuu ja katkeaa helposti. Lisäksi lankoja sekoitellaan mitä erilaisimpina coctaileina, sekaisin menee vähemmästäkin.
Kesällä työskentelyolosuhteet ovat vaativat, joko hämärä mökki iltaisin tai usein tuulinen mökin pihapiiri päivisin. Siispä kaaviota ja lankojen värejä ei näe kunnolla tai ne lentelevät tuulen mukana...
Tässä teillekin pari kuvaa kaaviosta ja sen tuskaisuudesta, ensimmäisessä on suden jalkaa ja toisessa tuota kimaltelevaa lammikkoa.



Eli ehkei vielä tänäkään kesänä aika ole tarpeeksi kypsä.

Neuloin viime kesänä hiekkalaatikon reunalla SPR:n apupupuja. Sattuipa siinä samalla reunalla olemaan naapurin pikkutytön mummo joka kiinnostui puuhistani. Kerroin mielelläni ja lopulta ehdottelin hänellekin neulomispuuhia. Apupuput eivät oikein inspanneet häntä, joten näytin Vaaka-tilkkujen ( 20cm x 20cm) tekoa "kulmasta kulmaan"-metodilla. Hän lupasi muutaman tilkun verran kutoa, olihan noita jämälankoja jonkin verran kertynyt.
Keväällä samainen mummohenkilö kysyi neuvoa tilkkujen yhdistämisessä ja pidimme pienen palaverin virkkuukoukun kera. Pöydällä lojui muutama tilkku. Mietin että tuleehan noista ehkä puolikas peitto, yhteen kun tarvitaan tilkkuja kaksikymmentä. Ajattelin itse neulovani puuttuvat tilkut jotta saisimme yhden lämpimän villaisen, jollekin pienelle palelevalle lapselle.
Mutta, arvatkaapas mitä?
Ilokseni voin näyttää teille aurinkoisen kuvan lopputuloksesta:

Viisi hienoa peittoa, eivätkös olekin mahtavia? Enkä minä ole tehnyt muuta kuin antanut neuvoja ja ihaillut valmiita peittoja. Wau! Nämä siis toimitetaan Vauvakassi yhdistykselle kevään mittaan.

Hymyn karehtiessa huulillani, paketoin viisi Apupupua toimitettavaksi mummolan lähellä olevaan SPR:n piiritoimistoon - josta ne jatkavat matkaa Tampereelle ja sieltä edelleen kauas maailmalle.

On aika uhkarohkeaa (tyhmää?) tehdä ensin pelkkää ruudutusta näin isolla alueella. Huomasin kyllä että jotain häikkää on vasemmassa yläreunassa, mutten jaksanut siihen perehtyä koska kaavio jatkuu seuraavalla sivulla juuri siitä. Minun on äärimmäisen hankalaa hahmottaa näitä isojen kaavioiden "harmaita rivejä", jotka ovat aina kaavion toisen puoliskon kaksi ensimmäistä/viimeistä riviä. Turha nyt kuitenkaan  syyttää harmaita rivejä muusta kuin tarkistamisen vaikeudesta, sillä itsehän minä puusilmä tein tuota roosaa ruudutusta yhden salmiakkirivin verran liian leveälle. Ihan vaikka aloitin nousemaan roosaa salmiakkia alhaalta ylöspäin. Saksen kärjet osoittavat virhekohtaa.
Seuraavaksi laiskuus kostautui, ajattelin että koska tarkistaminen harmaiden ruutujen kohdalta vaikeaa niin aloitetaanpa kipuamaan alhaalta sinisellä ja tummemmalla punaisella, eiköhän se virhe sieltä löydy. Aivan. Löytyi. Ei täsmännyt enää mitenkään... buaah!!!!
Ja purkamaan:

Roosasta liiat purettu pois, samoin tummempi punainen ja sininen. Ehkä juuri tästä jotain oppineena aloin tehdä helmaa enemmän valmiiksi, ennenkuin siirryn mekkoa ylemmäs. Olen tyytyväinen että virhe sattui ns. helpossa kohdassa josta helppo purkaa. Pellavakankaan pahin virhe olisi se kolmen säikeen yli hyppäys, siltä vielä välttynyt vaikka tämä pellava onkin hyvin vaihtelevan paksuisista säikeistä kudottu.

Kuva tämänhetkisestä tilanteesta:

Tällaiset tulla tupsahtivat - tilattuna kylläkin - Novitalta. Ei oikein aavistustakaan mitä niistä tulee.


Beigeä Samosta on 10 kerää, siitä ehkä neuletakki itselleni? Uudessa Novitassahan oli oikein kivoja takkimalleja.


Kiiltelevää Malibua roosana viisi kerää. Hmmm, tytöille neuletakit prinsessameiningillä?


Kymmenen kerää vaaleanpunaista (!) Woolia.
Onko maailma tosiaan näin vaaleanpunainen vai kuvittelenko vain? Onko meidän neitien prinsessapöly tarttunut vanhaan äitiin joka näköjään tuhlaa koko omaisuutensa vaaleanpunaisiin lankoihin, tietämättä edes mitä niillä voisi tehdä. Muutakin kuin asetella kukkien keskelle ja näppäillä kuvia.

Nakkasin ison pussillisen lankoja, nämä uudet, huolimattomasti makuuhuoneen seinustalle. Mies tuli illalla säätämään herätyskelloa ennen hampaiden pesua. Hipaisi jalalla ohikulkiessaan lankapussia ja meni kylppäriin. Minä salamana siirsin lankapussin vaatehuoneen syövereihin piiloon.

Mies kysyy palatessaan makkariin, aprikoiva ilme kasvoillaan: "Oliko tässä äsken pussillinen lankoja?"
Minä:"Ei siinä kyllä mitään näy.."
Mies ei vastaa mitään, mutta ilmiselvästi jää pohtimaan asiaa.

Hieman sama: pihassa olevan vihreän soutuveneen lisäksi, näen eräänä päivänä siinä nakottavan vihreän moottoriveneen.
"Mikä tuo on?" kysyn. "Ei mikään" vastaa mies hymynkare suupielessään, kuin pahanteosta yllätetty pojankoltiainen.

*It takes two to dance tango* tulee mieleen tätä kangastuspeliä pelatessa.

Kuvassa yläpuolella varsin tylsä kassi.
Mitä voisi antaa lahjaksi 2v neidille perheeseen,  jossa pidetään vihreästä ja ennen kaikkea kuplista? Vaikeaa, vaikeaa...mutta tuunataan hieman kassia ja jopas kulkevat Duplot sekä muut mukavat neidin matkassa vallan tyylikkäästi:

Wroooom! Kupla suristelee tyllirusetin päällä ja jättää vihreää silkkinauhaa taakseen.
Ja kun pöydällä pyöri pääsiäismunasta saatu tiikerimerkki, niin tuunataan toinen tylsä kassi myös..

Kuka pelkää tiikeriä?! Tätä tuskin kukaan. Tylliä ja silkkinauhaa ja tiikerikassi ponkaisi leikityimpien lelujen listan kärkeen.

Marjolein Bastin: Meadow Dance

..pääsi vihdoin kehystettäväksi tuttuun KehysKymppiin, vanuttuaan laatikoissa sitä ennen jo jonkin aikaa. Uskomatonta miten sitä tekee isoja töitä ja sitten niiden valmistuttua hylkää jonnekin syrjään. Tämä "Meadow Dance" on isotöinen kertakaikkiaan. Vaikkei värejä ole sen enempää kuin Bastineissa yleensäkään, värinvaihdot muutaman piston jälkeen ovat erittäin yleisiä. Heinänkorret, perhoset ja muut öttiäiset ovat pieniä ja monin värein kirjailtuja.
Tässä tulppaaniton kuva sellaiselle joka haluaa nähdä mallin kokonaan :

..on tekeillä täälläkin. Uusimmassa Novitan lehdessä oli kivoja vaaleanpunaisia neuleita ja tämä neuletakki kolahti. Ihmettelen edelleen suuresti miksi, sillä vaaleanpunainen ei ole värini, en erityisemmin pidä puuvilla(sekoite)langoista ja matti karjuu kukkarossa Viron ratsastusreissun jäljiltä. Ehkä se oli Vappu joka pani mamman pään sekaisin ja juoksemaan Prismaan ostoksille, ettei vaan tarvitsisi aloittaa "Sweet Dreams" ristipistoa.
Lankana neuletakissa on Samos ja värinä ehdotettu vanha roosa. Kuvassa takakappale ja hihan alut. Mielestäni solmuisimman langan voittotitteli kuuluu Samokselle, ainakin minun keriini on solmuja osunut 2-3 per ensimmäiset kerät. Mur mur.

Tällaisen hupaisan kirjan antoi anoppini minulle synttärilahjaksi, olen sen parissa hihitellyt muutamankin tovin. Heti pomppasi esiin mainio joululahjavinkki kaikille neulojien/virkkaajien anopeille, jos anoppi harrastaa mökkeilyä ympärivuotisesti niin sitä parempi! Mikä olisi suurempi rakkauden osoitus anopilleen kuin oheiset villaympyröin vahvistetut kalsarit? Niihin pukeutuneena olisi mukavan lämmintä anopin (=usein myös mummon) istuskella nuotiolla grillaamassa.
 
Ehkä pilasin tulevan jouluyllärin kun näytin kuvaa anopille. Hän räjähti nauramaan. Mietti varmaan kumpiko on pahempaa, eripariset villasukat (viitaus joululahjoihin 2006!) vaiko kiinniommellut takapuolenlämmittimet...

Lavender&Lacen "Sweet Dreams".
Äkikseltään en löytänyt parempaa kuvaa netistä, oma työni ei ole edennyt kuvan ottamisesta mihinkään.
Onnittelut nimimerkille Golden, otathan yhteyttä meiliini.

Tämä on palkintotehtävä.

Kuvassa näkyy seuraavan isomman projektini kaaviosta osa. Väritin hieman joitakin symboleja -kuten muistatte, väritykseni eivät aina vastaa työn oikeita värejä, joten niihin ei kannata takertua. Kuvassa on myös pellavakangasta, joka ei ole mitenkään erityisenä suosituksena oheiselle mallille. Nuo muutamat langat ovat esillä  koska niillä aloitan ompelemaan.
Arvaukset kommenttilaatikkoon, nopein oikea arvaus voittaa jotain pientä.

Mallin suunnittelija on Marilyn Leavitt-Imblum, vaikuttaa "Told in a garden"-nimen alla.
Kankaana on Silweaverin 32' lugana värissä Enchantment. Tunteja ompelemiseen käytin 86. Kustannukset: mallin sain vaihtamalla, mutta muuten hinta vaihtelee huutonetin seitsemästä eurosta käsityöliikeiden 14 euroon. Kangas maksoi reilut 40 euroa. DMC:n perusmuliinilangat löytyivät omasta takaa joten niille en hintaa laske. Violetit-, kultalangat ja helmet maksoivat vajaat 30euroa, tosin niitä jäi seuraaviinkin projekteihin. Tauluun tulee samanlaiset kultaiset kehykset kuin sivupalkissa näkyvässä "Earth Angel"-työssä ja lasi, muistaakseni kehystyksen hinta pyöri jossain 50 euron nurkilla.
Täytyy vielä hommata ohutta vanulevyä kehystystä varten, työn alle on varmaan hyvä asettaa sellainen jotta helmet "uppoavat" hieman eivätkä hajoa lasin painaessa. Tähän kehystykseen ei tule paspista joka antaisi korkeutta helmiä varten.






Ja fiilikset? Tyhjä olo. Nyt se on siinä. Kuin olisi vanha ystävä poissa, sellainen jonka pariin voi aina palata miettimättä sen kummemmin.

Kangas olisi saanut olla tummempi, mallissa on viehättänyt tietynlainen synkkyys ja uhka josta enkeli nousee valoa kohden, näin vaalealla kankaalla tuo ajatus ei minulla toiminut. Värit ovat muuten mallissa nerokkaat ja kauniit, isotöinen tämä on, mutta muuten ei mitään kikkailuja. Ainoat 3/4 pistot löytyvät käsistä. Isoja alueita samalla värillä on paljon mekossa ja viitassa, niiden tekeminen turrutti jonkin verran.
Mietin paljon kappaletta "Maan korvessa kulkevi". Useinhan näkee sen klassisen teoksen jossa kaksi lasta kulkee huteralla sillalla ja enkeli auttaa lapsia eteenpäin kohti kotia, äidin ja isän luo. Kappaletta on pidetty lasten virtenä, ja sellaisena se toimiikin. Mutta ajatettelin vielä laajemmin, ihmisen matkaa elämänsä läpi, tarvitaan suojelusenkeliä kivisten osuuksien selvittämiseen, matka jatkuu kohden taivaallista kotia.

Hetki huilausta ja sitten, alkaisi miettiä mitä käsitöitä tekisi omille lapsilleen tai peräti itselleen. Tilkkupeitto? Pari mallia muutenkin on jo plakkarissa. Alkoi jo naurattaa ajatus että tämä on nykyisin Lahjoitusblogi, kaikki viimeaikaiset työt ovat menneet lahjaksi! Ja yhdestäkään en olisi halunnut luopua, heh.

Viikonloppu meni kuin siivillä hevosten parissa. Olimme kolmen muun emännän kanssa reissussa Veskimetsa-ratsastuskeskuksessa (ent. Tallinna Ratsaspordibaas). Katselkaapa gallerian kuvia.
Menomatkalla Nordic Jet Line:n pika-alus kynti merta melkoisessa myräkässä. Tuuli keikutti alusta ja matkustajien vatsat kääntyivät ylösalaisin. Puolitoista tuntia reipasta heiluntaa oli osalle porukkaa liikaa ja he hautasivat vihreänharmaat kasvonsa muovipussien uumeniin. Haju ja kuvottava äänteleminen alkoi käydä vahvempivatsaistenkin kunnon päälle.
Ratsastimme lauantaina ja sunnuntaina, molempina päivinä tehokkaat koulu- ja estetunnit, yhteensä neljä tuntia treeniä. Tunneillamme oli mm. Cameron, Hugo Boss, Hetagur, Gekums, Ekuador, Bon Aqua, Legend. Nuo kaksi ensinnämainittua olivat meikämammalla, Cameronilla oli niiiiin mahtavaa mennä koulua! Laukanvaihdot, avotaivutukset, väistöt ja muut olivat helppoja porkkanoita näille hevosille. Cameron kilpailee koulua ja Hetagur on Eestin koulumestari taannoisilta vuosilta, että sellaista kalustoa. Estetunneilla mentiin totuttuun tapaan täysiä ratoja, alkuverryttelynä mentiin esim okseria karusellina isolla ympyrällä. Mahtavaa!
Koulutunnin hinta on Veskimetsassa 220eek ja estetunnin hinta 250eek. Majoituimme omakotitalossa koulun pihalla, josta talliin&maneesiin vähemmän kuin kivenheitto matkaa. Majoittuminen maksaa 300eek/yö. Ja kun laivamatkan hinta oli 54euroa, voikin laskeskella viikonlopulle jonkinlaista hintaa.
Takaisin laiva seilasi liki tyynessä vedessä, mikä oli erityisen mukavaa ja helpotus monelle.
Tähän hevosenkarvaisen  jutun päätteeksi sanon klassiset " jotta voi palata, täytyy ensin lähteä" ja jään toiveisiin syksyisestä ratsastusmatkasta saman ihanan Pille Elssonin oppiin.

Itselleni en lankaa matkalta ostanut, mutta Rimakauhua ja Rakkautta sai kaksi vyyhtiä (=300g) vihreää liukuvärjättyä virolaista villaa sataman ostoskeskuksesta. Villojen hinta oli 5e (75eek) per 150g.

Värejähän siellä oli nyt entistäkin enemmän, vaaleanpunaisesta liukuen punaiseen, sateenkaaren värit ja muut. Langan lisäksi siellä oli hahtuvaa ja huovutusvillaa, molempia lukemattomissa väreissä.
Ja jollei halua itse neuloa, valmiina on kaikenkokoisille sukkaa, tumppua ja neuletta.

Tällaisen toimituksen sain viime viikon perjantaina, kiltisti se odotteli kotona kun kävin ratsastusmatkalla Tallinnassa. Maanantaina, päivänä jolloin olen tasan puolessavälin seitsemääkymmentä (!), annoin lasten auttaa avaamisessa. Sisältä löytyi tällaista ihanaa:

Nupisnaakeleita kaksi pakkausta, nelosen sukkapuikot ja Kalavelaneuleet-kirja. Kiitos rakas ystäväni, lahja oli oikein mieluisa. Kirjasta löytyy ohjeita neuletakkeihin ja -puseroihin, hattuihin, huiveihin jne. Tuo kansikuvassakin oleva vaalea neuletakki (oikea alakulma) alkoi kiinnostaa heti enemmänkin.

Toinen ystäväni onnitteli ihanalla yllärikimpulla ja turkinpippureilla. Sukulaiset lauloivat puhelimessa "Paljon onnea vaan..." ja lapsilta sain märkiä pusuja. Ratsastusmatka oli isompi lahja kotiväeltä, nautin perillä joka sekunnista! Juhlapäivän iltana oli rauhaisaa avata laivalta tuomani kuoharipullo yhdessä mieheni kanssa, olihan samalla myös hääpäivämme.

Hitaanlaisesti on enkeli nyt edennyt. Tilkkupeitto vei paljon aikaa, fifi3 oli myös mukamas kiire saada pyöröiltä pois roikkumasta. Pääsiäinen ja viikon lomailu lasten kanssa itä-Suomessa työllistivät.
Mutta nyt on palattu arkeen ja ruotuun- melkein.

Huomenna aamulla tätä mamma lähtee Tallinnaan ratsastamaan! Mutta sitä ennen, kerrottakoon siipevän ystävämme kuulumiset.

Eilen ajattelin postata tämän kuvan:

Violettia puuttuu viitasta, toisesta siivestä ei juuri tietoakaan. Enhän minä nyt tällaista siipiveikko-kuvaa haluaisi laittaa... Mielessä pyörii vain sana "yksisiipinen", voisi sellaista edes ollakaan?! Pistin reippaat 2.5 tuntia lisää tehollista ompelua ja nyt on hieman siivekkäämpi versio näyttää:


Siivestä puuttuu kahdella keltaisella tehtävät pistot sekä valkoinen yläreuna. Mietin että jos saisin tänä iltana urakoitua siiven suht valmiiksi, voisin pesaista enkelin sunnuntaina illalla reissusta saapuessani.
Työn kuivuttua lisäisin loput valkoiset siipiin ja sädekehään. Ja sitten, arvoisat silmukkasisaret, alan hipelöidä helmiä ja kultalankoja paikoilleen. Nyt on kunnianhimoisena tavoitteena saada enkeli valmiiksi Vapuksi.

Kuvassa mukana myös tavallinen A4-paperi, kokoluokkaa hahmottamaan.

Ystäväni pikkuinen prinsessa syntyi aikaisin 13.päivän aamuna. Oikein paljon onnea tätäkin kautta, peitto on jo Prinsessalle luovutettu.

Nyt voin sitten esitellä projekti "Bastinin patalaput" täälläkin, aiemmin sen vaiheita on voinut seurata Rimakauhua ja Rakkautta -blogissa. Siellä nimenomaan ja yksistään siitä syystä, että SatuA osallistui niin mahtavalla tavalla projektin syntyyn.
Yksissä tuumin suunnittelimme peittoa, naapurin tehdessä korviahuumaavaa remonttia ja lastemme taistellessa apinan herruudesta. Yhdessä valitsimme Marjolein Bastinin eläinaiheisista kuvista sopivat lähinnä koon perusteella. Pohjaksi valitsimme valkoista 14' (5.4ruutua/cm) aidaa jonka leikkasimme 22x22cm kokoon. Lopullinen aidapalan koko peitossa on 20cm kanttiinsa.
Osaa eläinkuvista muokkasimme hieman:  orava ei enää istukaan harjan päällä, lintuja on lisätty sekä pesälle että pöntölle, hiiri sai seurakseen siilin ja aterioiva talitintti sai seurakseen neljän munan kokoelman. Muutokset olivat helppoja toteuttaa, ja saivat alkunsa alkuperäisen mallin liian suuresta/pienestä koosta.

Aiemmin täällä on näytetty kuvia kankaiden käsinvärjäyksestä, juuri niitä kankaita käytin peiton kokoamiseen. Niitä kokeilin ja mallailin yhden kuvan kanssa, sitten isommalla kuvajoukolla. Kuvat hakivat vielä paikkaansa. Tässä suunnittelukuvassa yläkulman tintti vielä paperinen ja okra mukana kokeilussa. Olin värjätessä ajatellut okran sopivan kivasti mukaan, mutta se osoittautui liian räikeän punaiseksi.


Toinenkin kokeilu...ja näitähän piisasi!


Ja jälleen siirryimme kokeilemaan yhden kuvan kanssa. Nämä kaksi ruskeaa vaikuttivat parhailta.

Jotenkin näin?


Nyt oli värit ja muoto saatu ideasta pidemmälle. Sitten piti olla rohkea. Alkaa leikata.
Tuo tilkkuleikkurisetti oli mahtava apuri! Käsinvärjätyt kankaat ovat tavallista lakanakangasta ja leikkuri leikkasi sitä kahdeksankertaisena aivan vaivatta. Suoraa ja siistiä reunaa tuli kädenkäänteessä. Kuvatilkkuja ympäröivän kaitaleen leveydeksi leikkasin 7cm ja peittoa kiertävän kaitaleen leveys oli leikatessa 11cm.

Tinttikin on valmis ja kaitaleet ommeltu hirsimökkitekniikalla aidapaloihin kiinni. Yhdisteleminen oli helppoa ja nopeaa. Nyt haetaan lopullista kuvien järjestystä, mikä veikin jonkin aikaa. Mieheltä myös.. Muu oli liikkuvaa, tuon keskimmäisen "lintu pesällä" halusin juuri tuohon koska olin ajatellut syntymätiedot siihen. Kun kuvien paikka oli löytynyt, surautin palaset yhteen. Ensin kolmen jonoina pystysuoraan ja sitten jonot pitkillä saumoilla kiinni toisiinsa.
Leikkurilla saadut tarkat ja suorat reunat takasivat sen, ettei palasten risteyskohdissa tullut ongelmia yhteensovittamisen suhteen.
Ja sitten sovitellaan taustakangasta, tässä ei ole vielä ideaa reunakaitaleesta.


Hmmmm....jotai puuttuu. Se reunakaitale, kyllä se semmoisen vaatii.


Tuumasta toimeen ja reunakaitale paikalleen. Näkyy varsinkin tintin päällä kuinka jouduin taittelemaan koko kangasta saadakseni kulmiin viistot leikkaukset ja ompeleen. Ei ihan helppo nakki, mutta tuurilla meni kohdalleen.


Vanua väliin. Eipä ollut isossa kangaskaupassa ohuempaa vanua kuin 80 grammaista. Tulee hankalampi tikata...


Nurjaa puolta tikkausvaiheessa. Huomasin että helpommalla pääsi kun nuppineulasi niin maan vimmatusti nurjalta ja sitten ompeli oikealta puolelta, ei tullut rynkkyjä yhden ainokaistakaan. Taustakankaana puuvilla-pellavakangas. Tilkkutyökurssin opettaja oli lisäksi muistuttanut, että paininjalan paineen tulee olla pienempi vanua tikattaessa. Pienensin siis normaali nelosesta kakkoseen. Suoraan sanoen vihaan niitä rynkkyjä! Tikkasin valkoisen aidapalan reunoista, tuosta sauman kohdalta jossa se yhdistyy ruskeaan. Tikkauslankana oli läpinäkyvä "siima", joka ei erotu lainkaan - varsinkaan kun on siellä saumassa. Alalankana oli tavallinen valkoinen lanka.

 Valmis!!! Peiton koko noin 110cm x 110cm.


tekijät tikattuna,hassusti näyttävät olevan vinossa:

Tässä tämä 3.5mm 80cm pyöröillä nitkutettu, niskasta aloitettu huivi nyt on. Lankana on liukuvärjätty virolainen.Ohje löytyy Ullan sivuilta, kiitokset hienoista ja ennenkaikkea hyödyllisistä sivuista! 

Tuo pingottaminen ja reunaan muodostuvan kaarroke"pitsin" esiinsaaminen saattaa tuottaa ongelmia. Villalangasta neulottu huivi on peltiä verrattuna vaikkapa mohairiin, lisäksi villalanka-ruudut ovat paljon pienempiä kooltaan. Onnistuisi ehkä paremmin jos pingottaisi vain joka toisen "kaarrokkeen", silloin jonkinlainen aaltoilu jaksaa tulla esiin. Kokeilin meinaan jokaisen kaarrokkeen pingotusta ja lopputulemana reunat ovat suorat koska kaarrokkeiden välikin nousee mukana. Neuvoja?
Kokoa huivilla on tässä pötkötyskuvassa korkeutta 93cm ja leveyttä 182cm. Isompi olisin toivonut olevan, mutta lanka hupeni niin reippahasti että oli pakko lopettaa. Ja aloin hieman puutuakin neulomaan noin pitkiä kerroksia, myönnetään.

Loppuviikko lomaillaan vielä kotikonnuilla itäisessä Suomessa. Tänne iski tänä aamuna takatalvi! Lunta tulee vaakasuoraan, onneksi ei sentään tupaan asti!

Marjolein Bastinin "The Pecking Order" pääsi valmiiden töiden seasta arvoiseensa paikkaan. Lintu kirjoitti siipensä kärjellä uuden kodin nimen sekä vuosiluvun. Kehys oli juuri oikeanvärinen uutukaisen omakotitalon makuuhuoneen seinälle.
Kehystys tapahtui yhdessä hujauksessa, ystäväni käytti sukulaissuhteitaan edukseni ja niin onnistui taidokas kehystys ilta-aikaan reilussa tunnissa. Erityinen kiitos Maurille KehysKymppiin (Martinlaakso) - samalla henkäisyllä suosittelen samaa kehystämöä muillekin käsitöiden tekijöille.

Mukavaa pääsiäistä näiden keväisten lintujen myötä!

Ompelukone on nyt ollut esillä projekti "Bastinin patalaput" myötä. Esikon edellisen farkkuhameen jäätyä pieneksi, uusi olisi valmiina käyttöön. Melkein. Kun ei se uusi kelvannut koska siinä ei ole koristeita. Konekirjontaa olen kokeillut yhden ainokaisen värittömän sorsan verran, kokeillaan nyt uudelleen.
Esikko valitsi kuvakirjastosta (kirjontakortti nro 1, joka vakiona Rosen mukana) ison kukan. Valitsimme siihen yhdessä kiiltävää lankaa.

Farkkumekko kirjontakehään ja kehä kiinni koneeseen. Kirjontajalka on tuollainen muovinen valkoinen, aika masiivinen. Siinähän se nyt itsekseen jyskyttää, piippaa kun tarvitsee vaihtaa seuraava lanka. Koneen "kaasua" ei siis tarvitse painella, me piirtelimme olkkarissa koneen ommellessa keittiössä.


Kukkanen nurjalta puolelta, siistiä sielläkin. Aikaa kukan kirjomiseen meni 24 minuuttia.

Alla kukkanen valmiina, vielä kehikossa ja pari siirtymälankaa katkaisematta. Eikä muuta sitten tarvittukaan, mekko on nyt esikon suosikki!

edellisen kuvan ottamisen jälkeen tunteja meni 4, saadakseni kultalankaa vaille valmiiksi puolet viitasta. Hyvä tilaisuus napata kuva kun jouduin irrottamaan q-snapseista, päästäkseni toisen reunan kimppuun. SatuA kysyi kommenteissa q-snapsien kokoa. Ne ovat 28 senttiset, eli pistelyalaa  noin  25cm kanttiinsa.
Siihen liittyen mittasin ensimmäistä kertaa enkelin korkeuden, se on sädekehän yläreunasta hameenhelman alareunan tasalle..... 37 senttiä. Oikeasti se on iso.
Voi että, melkein alan jo suremaan työn valmistumista, vaikka siihen vielä tovi jos toinenkin menee. Pidän tästä kovasti, värit ovat ihania, omakin sielu rauhoittuu tätä katsellessa. Kokonaistunnit tällä hetkellä noin 65.
...maan korvessa kulkevi....


Neulerintamalla Fifi III etenee hitaasti. Puikoille pitäisi ottaa yhdet vauvatossut uuden naapurin tulevaa esikkoa varten. Minusta on kaunis tapa muistaa naapurin vauvaa jollain (itsetehdyllä!!) tavalla, olkoonkin että naapuri muutti taloomme vasta kuukausi sitten.
Mutta ei kai flunssa pukkaa päälle, kurkussani asustaa kaktus ja väsyttää luvattoman paljon. Voikaa te silmukkasisaret paremmin kuin minä tällä hetkellä.

Kivellä lepäilee enkelityössä tarvittavat violetit Needlepaints- langat. Langan lipukkeessa lukee "created by Marilyn Leavitt-Imblum, Lavender&Lace" eli sama henkilö joka on työn alla olevan enkelimallinkin luonut. Lipuke kertoo myös että tokassa on 10 metriä 6-säikeistä, Yhdysvalloissa käsiteltyä - egyptiläistä 100% puuvillaa. Yhden tokan hinta on 3 euroa.
Kuvassa on myös Petite Treasure Braid-metallilankaa kahta eri kultaista sävyä, kolmas jäi jälkitoimitukseen. Erilaisia kultaisia helmipakkauksia on kaksi sekä yksi valkoinen pakkaus. Helmet ovat keskenään erikokoisia, saa nähdä kuinka istuvat vierekkäin työssä.
Ompelin enkelin kasvojen jälkeen lähelle seuraavaa tasalukua, joka taitaa olla 60 tuntia. Kolmessa ja puolessa tunnissa tiivistä työtä ei paljoa saanut aikaiseksi. Minulle on vaikeaa hahmottaa ja tehdä kuvioita joissa on hajanaisia pistoja kuitenkin tiiviissä kuviossa. Sekaisin menee hyvin helposti. Viittaan tulee kultainen reunus, sen vuoksi on reunan oltava just eikä melkein oikean muotoinen.
Violetit langat ovat liukkaita ja kivoja pistellä. Mutta ne myös hajoavat aika helposti, lanka nöyhtääntyy ja hajoaa pehmeäksi "puuvillan kuiduiksi", ominaisuus jota en ole koskaan havainnut DMC:n muliinilangan kanssa. Tuo edellämainuttu ei ole ongelma ommellessa, todellakaan, eipä tule ahneuksissaan otettua metrikästä säiettä neulaan.

Kuvassa näkyy kuinka viittaa ompelen. Ensin ison yhtenäisen alueen reunat ja sen jälkeen kaavio syrjään, mukava asento ja antaa neulan suihkia. Olisipa se aina niin helppoa...! Tuon ison violetin mohkuran ompelussa meni aikaa kauan.
Nyt teen viitan tältä ensimmäiseltä puolelta valmiiksi, sitten katsotaan valmistuuko siipi vaiko toinen puoli  viitasta erikseen vai yhtä aikaa. Jälkimmäinen viitan puolisko onkin isompi, tummempi, yksitoikkoisempi....

Koko talven hengailin mukana saamatta aikaan oikeastaan mitään. Kaikilla muilla oli oikeita tilkkutyökankaita, ja minulla niitä verhonjämiä ja muita kalsarikankaiksi luokiteltavia sätöksiä. Viime kerralla ryhdistäydyin, olihan aiheena tilkkumaalaus. Siinä ideana on asetella pohjakankaalle pieniä (tai isompia) kankaanpalasia, langanpätkiä tai vastaavaa haluttuun muotoon. Päälle levitetään ohut tylli ja koneella ommellaan vapaasti erilaisia tikkkauksia. Sain aikaiseksi tällaisen:

Aika hauska vai mitä.. Jos näitä olisi enemmän, aiheena vaikkapa kettu/siili/nalle jne, voisi palaset koota isommaksi seinätekstiiliksi lastenhuoneeseen. Idea jäi hautumaan..
Eilen oli viimeinen tilkku-ilta tällä kaudella. Joku myöhäinen vielä esitteli käsinvärjättyjä kankaitaan, sanoi ettei raaski niitä leikata. Olivatpa mammat lentää seljälleen kun tämä (turhantoimittaja alllekirjoittanut) leväytti tikkausta vaille olevan projektinsa "Bastinin patalaput" pöydälle - minäpä olen käsinvärjättyjä jo leikannut ja ommellutkin!
Puolitoista tuntia meni siivillä tikkausta ja viimeistelyä pohtiessa. Mukaan tarttui ohut kirkas tikkauslanka, siimaksi sitä kai paremminkin voisi sanoa. Meinaan viikonloppuna uurastaa tikkaukset kuntoon jotta pääsen takaisin enkelin pariin. Kasvojen jälkeen se ei ole edennyt pistoakaan vaikka violetit langat ovat täällä ja enää esittelyä vailla.

Tein eilen lasten kanssa pellillisen rahkapiirakkaa - uunilumous muuten toimi jälleen. Mukava yksityiskohta leivonnassa oli piirakan päälle tulevan ristikon (pullataikinanauhaa) kohotessa. Käänsin selkäni hetkeksi ja hups vaan, joku/jotkut olivat syöneet puolet ristikosta. Kuka uskoo noitiin?

Tässä tytöt ovat saaneet jo rairuohot laitettua ja nyt on vuorossa ryhmäsamettikukkien siementen kylväminen. Meillä kasvatetaan sekä omat, mummolan että mökkien ryhmäsamettikukat itse. On vaan niin ihanaa seurata pienten taimien kasvamista tuuheiksi kukiksi, jotka jaksavat ilahduttaa ensimmäisiin pakkasiin saakka. Oi onnea!

Tässä on Bastin-projektin viimeistelyvaiheen starttikuvaa. Tilkkuleikkuri, viivain, alusta ja käsinvärjätyt kankaat. Tuo leikkurisetti on mielestäni aivan ehdoton. Kuvassa minulla on lakanakangasta niputettuna kahdeksankertaisesti, leikkuri leikkaa sen nikottelematta eikä tee edes tiukkaa. Kuvassa revityn reunan poisleikkaaminen värjäyksen jäljiltä.

Bastineita varten leikkasin mm. punaruskeasta käsinvärjätystä 7cm leveää kaistaletta...

Aloitin kasvojen ompelun tummilla väreillä, ihan niinkuin olin ulkomaisilta vinkkisivuilta lukenut. Vaikeutena kasvoissa on että ne ommellaan langan yhdellä säikeellä kankaan yhden säikeen yli. Jos kuka on samaa tehnyt, tietää miten helposti lanka luiskahtaa kankaan säikeen "ympäri" pois paikoiltaan. Niinpä piti tehdä hieman eri systeemillä nuo pikkiriikkiset ristipistot kokonaisiksi. Tein pistot ensin puolittaisiksi ja kun lähistöllä oli samaa väriä, kävin niitäkin aloittamassa ennenkuin viimeistelin aloittamani loppuun. Helpotti hieman tuohon luiskahteluun, kovin kummoisesti ei pistoja silti uskaltanut kiristää.. Pelkäsin tovin että kangasta ravistaessani kaikki tehdyt pistot siirtyvät ja  kasaantuvat kasvojen toiseen reunaan yhteen kasaan. Kasvojen reunassa olisi kuin vanhojen karttakirjojen vuoristo.
Sitten sijoitin kohdalleen silmät ja suun, kasvojen tummat varjoisat alueet väri kerrallaan valmiiksi. Nuo kasvojen vaaleat osat ovat useampaa väriä myös, jos niillä olisi aloittanut - olisi sekavaksi (mahdottomaksi ) mennyt. Kyllä ne isompina alueina erottaa toisistaan, mutta kun kutakin väriä on vain muutama pisto, on mahdotonta hyvässäkään valossa saada selvää mikä mikin on.

Aikaa kasvojen ompeluun meni 8 tuntia.

Hassua muuten miten tummia silmiä tehdessä tuli mieleen laulu "Mä silmät luon ylös kaapin pääl' ja siel on rusinasoppaa. Ja just kun mun piti hotkaista niin lusikka tipahti soppaan." Johtuiko sitten siitä, että pelkästään tummilla väreillä tehdessä näytti kuin enkeli olisi katsellut rusinoilla.
Porkkanasiivet ja rusinasilmät. Cool. Tai kuten nuoriso nykyisin sanoo "castro".
Mukavaa lauantai-iltaa.

Huomasitte varmaan harmaiden villavaatteiden esittelyssä nuo kauniit vaaleapunaiset hepeneet? Ne on saatu aikaiseksi käsittelemällä puuvillaista pitkähihaista paitapuseroa ensin saksilla ja sitten ompelukoneella.

Housuissa ei mitään kummempaa kikkaa ole, kuminauha vyötäröllä ja lahkeeseen kiinnitin paitapuseron niskasta merkin. Mekko toiselle nukkevauvalle, mekon takana on paitapuseron hihansuusta ryövätty nappilista helpottamaan pukemista. Mekon koristeena on vaaleanpunaista kirjailtua silkkinauhaa jonka saa solmittua taakse.




Pitkä mekko on leikattu paitapuseron etu-ja takakappaleesta samalla saksimisella, leikkasin siten että sain hameeseen nappirivistön eteen. Napit ja muu vastaava on aika ehdoton nukenvaatteissa, kun niillä ryökäleillä on usein suhteettoman iso pää - tunge sitä sitten läpi joustamattomasta kankaasta tehdystä kaula-aukosta. Onnistuu ehkä, mutta eipä onnistu nelivuotiailta saatika nuoremmilta. Lisäsin vielä valkoista jämäpitsiä koristeeksi. Kuvassa myös puolihame, vyötäröllä leveä kuminauha ja helmassa edelleen jämäpitsiä.

Puolihameen kanssa pidettäväksi sopii tämä paitapusero. Sen nappilistaan ompelin kummallekin reunalle vaaleanpunaista pitsiä, ollut joskus kukkakimpussa koristeena. Paitapuserossa voisi olla yksi nappi enemmän, saatan ommella siihen vielä keskelle yhden feikkinapin noiden kahden toimivan lisäksi. Olkalaukku on tehty paitapuseron tasku irti harsimalla, taittamalla kaksinkerroin ja ompelemalla kiinni. Olkahihna on puseron paksua saumaa.


Tämä on tehty miehen Blue-merkkisestä paitapuserosta. Taskut mekkoon on leikattu miehen puseron rintataskuista roimasti pienentämällä, otin mukaan alemmankin kankaan jolloin nappi on oikeasti mukana ja tasku "toimii".

Puolihame jossa punaista kangasta piristeenä, sekä aplikoitu sydän. Esiliina on ommeltu paikoilleen koneen ristipisto-ompeleella josta alla lähempää kuvaa. Kankaan väritkin näyttävät siinä enemmän oikealta.



Kyllä nyt tyttöjen ja nukkevauvojen kelpaa.

Monessa blogissa on esitelty näitä ihanan iloisia aamukahvin piristäjiä. Hypätään joukkoon somaan ja näytetään kuva meidän muumeista.

Löytyykö muilta tuota hattivatit-mukia? Blogeissa en ole siihen törmännyt. Shoppasin sen viime viikolla Tarjoustalosta koska se on niin pirteä heiluvainen, mahtaneeko olla uutuus?

yksi Bastin ihanista pikkulinnuista, tätä samaa hän käyttää useissa suunnittelemissaan malleissa. Voisi jopa Bastinin tunnusmerkiksi kutsua. Ihan totta, miksi keksiä pyörä uudelleen?

Nyt alkaa sitten projekti "patalaput" lopullinen ja hankalin vaihe:  Yhteensovittaminen ja sorvaaminen.

kiitos kaunis kaikille nukenvaatteista kommentoineille, tuli oikein hyvä mieli.
Tätä re-do aikuisen hylkiövaate ->nukkevauvanvaate on tulossa lähipäivinä lisää. Sillä arvaatteko mitä minä kuulin: " Äiti, mun vauvalla ei ole liikaa vaatteita." !! Okei, tehdään nukelle sitten liikaa vaatteita, heh. Yksi vanhan roosan värinen paitapusero on silputtu, siitä näkyi pilkahduksia noiden harmaiden alta. Jatkoin roosan silppuilua tänään, sekä yhden tumman ruudullisen paitapuseron muokkasin myös. Kukapa olisi uskonut että tähän jää koukkuun?
Tämä on samalla surkea yritys tuhota kangasvarastoa, nukenvaatehan ei paljoa kuluta. No aikaa menee, vaikkei tosiaankaan tee niin pilkun päälle. Samalla tämä on tutustumista syksyllä hankkimaani ompelukoneeseen, jota "Leluksi" kutsuin. Ällistyttävää, mutta se tekee myös ristipisto-ommelta!
Nukenvaatepostaus vielä siis tulossa, koettakaa Neulojat ja Ristipistoilijat kestää.

Olen minä muutakin duunannut. Fifi III on noin 140cm leveä alareunastaan, joka siis oikeasti huivin yläreuna. Hankalaa? En tiedä mihin 300g kerä riittää, sillä hupenee uhkaavasti...

Edelleen olen muutakin duunannut. Viimeinen pala Bastineista on aloitettu. Olen mallaillut käsinvärjättyjä kankaitani ja Bastineita kera punaviinin. Anteeksi salaperäisyys vielä tässä vaiheessa.

Ja muuta? Enkelin kasvoja olen tehnyt kolmen tunnin edestä. Yhdellä säikeellä yhden säikeen yli on kuin tervanjuontia. Josko tästä tulisikin kasvoton enkeli, Angel Anonymous. Juuri sain ilmoituksen että käsinvärjätyt violetit langat ovat saapuneet, wau.

Olihan minulla oikeatakin asiaa miksi tänne tulin. Tuttavallani on myynnissä kanavatyökangasta, noin 60cm leveää. Normaalisti kangas maksaa noin 8e/metri, nyt tuttava haluaa pois nurkistaan hintaan 3.50e/metri.
Ostohalukkaat voivat heittää meiliä minulle tuija.marttinen  @  gmail.com  (poista välit) ja laitan ne tuttavalleni eteenpäin.

Jälleen on yksi kulahtanut, suureksi osaksi sekoitetta oleva villapusero kokenut kohtalon nimeltä re-do. Voisi sitä kohtaloa kutsua muillakin nimillä, kuten "jälleensyntyminen" tai "uusi mahdollisuus" tai arkisemmin "iltayön ihmeellinen ajanviete". Mies on varmasti tuon viimeksimainitun kannalla, siihen tyyliin vilkuili vuoroin minua, kelloa ja olkkarin matolle perustettua sotkuista käsityötehdasta. Mutta minkäs teet kun ideoita sinkoilee loputtomasti.

Villapaita oli väriltään hyvin harmaa: tummanharmaata jossa säikeenä kulki vaaleampi lanka, rinnan korkeudella vaaleanharmaa leveämpi sekä kapeampi musta raita. Mutta pehmeää kuin mikä, enkä sitä siksi raaskinut lopulliseen poistoon laittaa. Muistettava on vielä sekin tosiasia että tytärten mielestä nukeilla, heidän vauvoillaan, on aina liian vähän vaatteita.

Kuinka sitten silppusin ja kasasin tämän harmauden?

Ensinnä lähti leikaten neuleen yläosa: poolokauluksesta ja reiluista kaistaleista siitä ympäriltä saa mainion kaulurin miehelle. Lopullinen reunojen huolittelu on vielä vaiheessa koska en osannut päättää toimintatapaa. Neulalla ja villalangalla käsin? Poimimalla silmukat ja neulomalla kapean resorin? Ompelukoneella? Pois jäivät tahdittomat vaihtoehdot liima ja nitoja.

Takakappaleesta leikkasin reunoja myöten ison neliskulmaisen palasen. Sen yhdistin siksakilla valkoiseen tikkikankaan palaseen, siten että neulos taittui hieman pienemmän tikkikankaan reunojen päälle. Neuleen alareunan resori tuli tämän makuupussiksi muotoutuvan luomuksen yläreunaksi. Tummansininen täyspitkä vetoketju on aikoinaan erinomaisesti palvelleesta (ja lopulta hajonneesta) Volvo-putkikassista. Rintaan kiinnitin ompelukoneen aplikointi-ompeleella ruutukankaasta sydämen. Ja mitä sanoi esikko? "Äiti, mun vauva on aina halunnut tällaista!"

Tällaisista lausahduksista tulee hyvä mieli, vaikka se sinänsä hassulta kuulostaakin. Onko muovinen nukkevauva tosiaankin osannut unelmoida juuri tällaisesta? Ja miten hyvä tuuri nukkevauvalla sitten kävikään, kun osasin lukea sen ajatukset ja tehdä toiveista totta!

Villapaidan toinen hiha reilun kymmenen sentin korkeudelta poikki naps, villalangalla suora sauma ja kaksi punaista tupsua kulmiin. Mahtava ja muodikas hattu. Aikaa meni noin 10 minuuttia, sisältäen suunnittelun ja tupsut.

Toisesta neuleen hihasta sain kaksi pikkuista hihaa nukkevauvan takkiin. Takki on muuten leikattu neuleen etukappaleesta, hyödyntäen raidat tulevaksi pienen takin etu-ja takakappaleisiin. Juuri tämän raidan vuoksi jouduin huolittelemaan virkkaamalla pylväitä reunoihin. Kovin tuntui venyvän, mutta minähän olenkin surkea virkkaaja. Etukappaleiden reunoihin tuli pari pylväskerrosta ja napinlävet. Punaiset napit sekä kullanvärinen korunappi ovat erään muuttaneen naapurin hylkäämästä isosta nappipussista. Huppu on neuleen etukappaleen alareunasta saksittu palanen, jonka sai kivasti villalangalla ommeltua kiinni takin kaulukseen. Ja huppuun tuli violetti tupsu. Tämä on erityisesti kuopuksen mieleen, hän kanniskelee nukkevauvaa nyt alvariinsa.

Neuleesta jäi vielä jokunen palanen josta saisi kivaa nukelle. Tuntuu vaan että eiköhän tätä pehmoista harmaata kuitenkin jo ole tälläerää jalostettu. Aikuisten vaatteiden hyödyntäminen nukelle on todella mukavaa ja helppoa. Resorit kannattaa hyödyttää niin tarkoin kun pystyy, näin nukenvaatteiden alareunat/hihansuut/lahkeet jne ovat jo valmiiksi siistit, niille ei tarvitse tehdä mitään! Resoreita vain saisi olla enemmän, nuo hihansuut ovat erityisen haluttua materiaalia ja loppuvat kesken...

Jos saisin, arvoisat vaatteenvalmistajat, esittää kainon pyynnön, voisitteko edes harkita että neuleissa olisi jatkossa neljä hihaa?
Yst.terveisin Nukenvaateompelija

Jotain tällaista siihen kaavailen...Idea ei ihan vielä täysin kypsä. Mutta minä olen kypsä ompelemaan näille pienille 20x20 aidapaloille, eivät pysy kehyksissä kunnolla ja luiruavat käsissä.
Proggiksen pitäisi alkaa edetä hieman huimempaa vauhtia, mutta miten tämä laiskimus saisi itsensä taas ruoskittua liikkeelle ja idea saisi siivet. Tällä hetkellä kuultavissa on lähinnä "räiskis" idean toisensa jälkeen tippuessa alas kuin kivi, siitä se on pikkulinnun sulokas keväinen liitely kaukana. Hmph

Jottei puikot pääse ruostumaan, aloitin Fifi III (Ullan sivuilta) virolaisesta liukuvärjätystä villalangasta. No, onhan tätä kivempi tehdä kun seuraa telkkarista MTV3:n klo 21 alkavia sarjoja...
Puikot 3.5mm pyöröt. En olekaan aikaisemmin tehnyt niskasta aloitettavaa huivia, johon lisäksi tulee reunoihin "pitsit". Alku oli hieman liian jännä minulle, tuli mielee sanonta "vähän tekee, vähän tajuu". Ja jouduin korjaamaan ekat viisi kerrosta alkutekijöihinsä.
Hienoa muuten miten värit vaihtuvat V-kirjaimen muodossa, eikä vaakatasossa niinkuin tavallisessa fifissä. Mutta kuinka pitkiltä kerrokset tuntuvatkaan, nälkävuosia jokainen!
Ajattelin jo että saan kaapistani virolaista (sinänsä ihanaa) lankaa vähemmäksi, luulin että jäljellä olisi enää kelta-vihreä ja harmaa-musta. Mutta jonkin tovin päästä hokasin että jassoo, onhan siellä vielä ruskea ja sininenkin liukuvärjätty. Huiveiksi nekin, mallina sitten jotain muuta kuin fifi.
Onkin muuten vaikea kuvattava ja mitattava tällainen huivi, tuossa se näyttää tavalliselta kolmiohuivilta; ei tuota valmiin huivin yläreunaa (kuvassa "alareuna") saa vedettyä suoraksi puikkojen vuoksi mitenkään.

kohdassa 50 tuntia:

Tuo rinnuksien ompelu teetti työtä. Pisto sinne ja toinen tuonne, paljon uusia värejä joilla ei sitten tulekaan kuin kolme pistoa. Isot alueet vailla helmiä, niitä tulee nuo kaarevat linjat vieriviereen.
Seuraavaksi siirrän Q-snapsit ja teen toisen siiven, välillä kokeilen miten mamma hajoaa kasvojen kanssa.. Vielä on ollut helppo pistellä "anonyymiä" enkeliä, jos sillä olisi jo kasvot - häiritsisikö pyhä katse tai suoranainen tuijotus?

Kuopuksen päikkäreiden aikaan esikko askarteli minun ommellessani, kovin oli keskittynyt ja vilkuili välillä minua.

Ja mitä hän teki? Esitteli juuri piirtämänsä kuvan minusta. Huomatkaa haltioitunut ilme ja silmät vinksallaan ( ei tytöllä vaan piirroksessa alla!) . Ehkä, luultavasti, saatan näyttää juuri tuolta kun ompelen pienellä kiireellä... ja edellisestä kahvistakin on jo aikaa!

kai pakko mennä huutamaan tuskaa tuonne ulos pimeään, kunhan ensin jaan sen kanssanne.
Olenko ehkä maininnut kaikista vastoinkäymisistä liittyen enkelin kankaaseen? Liki vuoden juminut tilaus ja lopulta sähläystä kankaan värin kanssa?
Olenko maininnut että kaikki violetit langat enkelin viittaan, sekä helmet ovat tilauksessa? Tilattu tammikuun 18. päivä. Ja mitä vastaa toimittaja kun nyt maaliskuun 10. päivä tiedustelen lankoja saapuvaksi?
"Nyt en voi muuta kuin pyytää tuhannesti anteeksi. Olen nimittäin unohtanut kokonaan tilata nämä."
Voiko tämä olla enää tottakaan?

Enkeli on edennyt viisi tuntia edellisestä kuvasta, joten seuraava kuva sitten joskus alkuviikolla.
Mikäs kiire tässä enää on %##$* !

Hyvää nimipäivää kaikille kaimoilleni!
Minulle putkahti nimpparin kunniaksi postitse tällainen paketti kotijoukoilta:

23 tokkaa DMC:n muliinilankaa, joukossa ihan sattumalta samoja värejä kuin enkelissä... 930! Kullan- ja hopeanvärinen DMC:n metallilanka, On Linen-sukkalanka ja hammastikuilla neulottu kortti. Olipa aika osuva lahja - kiitos, kiitos, täällä hykerreltiin.
Sukkalangasta tulee minulle itselleni sukat ja tytöillekin luulisi piisaavan  sävy-sävyyn varret.

lankahamsterit? No mukana olen minäkin, vaikka varastoni on varmaankin koko joukkueen pienin. kaikkinensa lankaa reilusti alle 4 kiloa. Suurin määrä on  Pirtin kehräämön harmaata villalankaa, jota on noin 1kg.
Sitten virolaista liukuvärjättyä villalankaa on puna-violettia, harmaansävyistä, kelta-vihreää ja ruskeansävyistä yhteensä noin kilo. Muuten langat ovatkin sekalaisia loppuja seiskaveikkaa ja nallea, koirankarvalankaa jne. Peräti kolme avaamatonta Nallea löytyi ja yksi Colori.
Allaolevassa kuvassa pääosin seiskaveikkojen jämiä. Ja tyttö jonka pitäisi olla iltatouhuissa.

Yhteistä jämäkerille on mitätön koko, mistään ei oikein saa mitään yksistään. Apupupuihin ja Vaakatilkkuihin ne sopivat erinomaisesti, lasten sukkia niistä saa myös. Raitoja, raitoja.
Mohairia on kokonaista 1.5 kerää eli 75g.  Olisiko kuukauden tavoitteena neuloa mohairit pois?

Alpakkaa löytyi neljä kerää. Sukkalankoja, alla nuo kauniit värjätyt, on kokonaisina vielä kolme kerää ja yksi sinikirjava menossa isännän sukkiin.

Taitaa hamsterikuukausi olla Novitan pirullinen salajuoni, sen oivalsin kun kaverini viime hetkillä käytti omaisuuden ale-lankoihin. Onhan mainio, siis mieletön idea, tehdä joululahjat jo nyt.... mutta kun niihin pitää tietysti langat ostaa.
Helpottaa varmasti monen lankahamsterin elämää kun kaupassa ei ole ystäväni jäljiltä mitään muuta kuin tyhjät hyllyt!
Kuinkahan monelle käykään vanhanaikaisesti, lankavarasto suurenee hamsterikuukauden vuoksi. Etten vain olisi itsekin samassa repsahtaneiden veneessä! Soutakaa sisaret, soutakaa.

sain aikaiseksi vaihtaa sivupohjaa. Heppahan siihen tuli. Toivottavasti pidätte!
Yksinäinen hevonen katsoo jonnekin kaukaisuuteen - ehkä tämä tuli mieleen siksi että huhtikuulle aiottu ratsastusmatka Tallinnaan taitaa peruuntua. Sniif.
Lisäsin samalla linkkilaatikkooni niitä blogeja joissa käyn säännöllisesti kurkistamassa.

Tänään on leivottu pullaa ja käyty ystävän luona kyläilemässä. DMC:n lankoja on selattu, malleja katseltu ja höpisty käsitöistä suut vaahdossa. Silmukkaakaan en ole tänään siirtänyt, pistoakaan ommellut. Harvinaista, ei tule tavaksi, sen lupaan!

Kauniita unia silmukkasisarille.

Oma arkistointisysteemini on pettänyt minut - jälleen. En löydä mistään silmäpussia! Silmäpussi on kadonnut!! Moni muu voisi olla onnellinen kadotettuaan silmäpussinsa, mutta minä en. Okei, onhan nuo tallella mitkä peilistä näkyy - valitettavasti. Mutta se turvasilmäpussi josta pupullekin piti uudet näkimet laittaa, se on kadonnut.
Nyt meillä seikkailee ja törmäilee seiniin silmäpuolen sijasta silmätön pupu. Uuden naapurin poiketessa meillä sisällä, huomasin hänen jäävän tuijottamaan silmätöntä pupua. Hänen ilmeensä oli... sääliä? ..hämmennystä? eikä tilannetta paljoa helpottanut kun sanoin että se on avoimen päiväkodin pupu. Kyllähän meiltä aina välillä melkoinen metakka kuuluu mimmien ottaessa mittaa toisistaan (ja vanhemmistaan), mutta nyt naapuri pitää meitä varmaan aika hirviöinä. Raahata nyt päiväkodista pupu kotiin ja hirveän kiljumisen säestyksellä repiä se riekaleiksi.
Oli turhaa ja tarpeetonta edes yrittää alkaa selostamaan että päinvastoin, hyväähän tässä yritetään. Uhrataan omaa aikaa, verhot ja toistaiseksi olemattomat silmät jotta moni lapsi olisi jälleen onnellinen.
Taidan laatia jonkinlaisen Reiluus-manifestin ja naulata sen ulko-oveemme. Vaikkei muu maailma siitä piittaakaan, muistaisin ainakin itse yrittää olla edelleen reilu.

Ps. kenellä kaikilla on silmäpussi, voivat jonottaa ovellamme. Katsotaan löytyykö sopivia.

Erään lapsukaisen äiti ihasteli olohuoneemme ikkunassa roikkuvaa virkattua käsityötä. Kysyi päivän, parin päästä lisätietoja. Ilokseni saatoin kertoa että vaikka työ olikin äitini taidokkaasti tekemä, (muistattehan että olen surkea virkkaaja), löytyisi malli ja lankaa siihen omasta käsityölaatikostani!
Aika hamsterina saa itseään pitää jos vuonna 1995 on ostanut Burda ruutuvirkkaus-lehden ja kaksi kerää valkoista kalalankaa. Äidin taikoessa toisesta kerästä mallin mukaisen työn, minä jemmasin mallilehden ja ylimääräisen langan laatikoihini. Rivakkaan vain tarvikkeet esille ja kysyjä oli täysin ällikällä lyöty. Kävisipä itsellänikin joskus vastaava tuuri!
Alla tuo ihastusta herättänyt käsityö.

Mutta hamsterin posket (ja kaapit) pullottavat jälleen. Juuri kävin läpi liki puolimetrisen pinon erilaisia käsityölehtiä, joitakin säästin, loput annan uudelle ahkeralle blogineulojalle ensi viikolla. Samaan kyytiin pääsee vielä uudempi iso pino lehtiä, enhän voinut kieltäytyä kun eräs rouva tarjosi lehtilaatikon sijasta käsityölehtiään minulle. Ajatuksena on saada raahattua ne huomenna lasten kanssa rattailla kotiin, ja käytyä viikonloppuna läpi.

Lapset nukkuvat, näytös alkaa.

-Oletko sä kylppärissä vielä?
-Joo olen.
-Odota mä käyn kipaisemassa yläkerrasta mitan, pitää mitata yksi juttu...
(hetkinen)
-No nyt on mitt... hei kuules emmä sitä tarkottanu... Mun hiukset ne pitää mitata.
-??... (mittaa) pituutta on takana 66 senttiä. Mitataanko vielä muuta?
-Juu ei. Kiitti.

Tämä on ällistyttävää. SatuA veikkasi lähimmäksi eli 65cm. Moukan tuurilla sama voittaja kommenttikisassa sekä tässä. SatuA saa palkinnon mutta koska hän on ystäväni (ja kaikki ei usko "moukan tuuriin")  tehdään näin:
annetaan pääpalkinto 63cm veikanneelle Ulla Luomansuulle. Onnea!!
Kolmanneksi oikein veikkasi Muumimamma (70-72cm), joka saa palkinnoksi tiedon että uusi enkelikangas on lähtenyt tänään Silkweaverilta tulemaan.

Kiitokset kaikille osallistujille, veikkauksia oli riemastuttavaa lukea.

Ulla Luomansuu, otathan yhteyttä meiliini tuija.marttinen(at)gmail.com

Blogin alkutaipaleella julistin kilpailun "kommentti numero 100 voittaa" jotain. Tänään tuo kilpailu iski hajamieliseen päähäni kuin leka remontoivan naapurin seinään. Laskin ja katsoin kommentin numero 100, se on lokakuussa ja jollen vallan väärin tsekannut niin voittaja olisi SatuA. Mutta nyt väännämme sääntöjä. Koska SatuA on ystäväni ja saa muutenkin kärsiä tuotoksistani, niin rajataan hänet ulos kilpailusta...
Tässä siis uusi kilpailu jonka vastausta ette voi tietää eikä se liity käsitöihin mitenkään. Oikein/lähimmäksi arvannut saa palkinnon.

Kysymys kuuluu:
Kuinka pitkät (tai lyhyet) hiukset meikämammalla on?
Ilmoita vastauksesi sentteinä kommenttilokeroon. Vastausaikaa on tiistai-iltaan klo 21 saakka.

Pistoksissa-blogi tarjoaa:

1)ainakin kaksi paria liki käyttämättömiä lasten talvi-Goretex kenkiä VAIHDETAAN uimaräpylöihin, lasten koko.

2)kahdet lasten Reiman paksut, kunnon pakkastalven talvihaalarit, VAIHDETAAN lastenkokoa oleviin kura-asuihin, kurarukkasiin, uikkareihin

3)lasten sukset, luistimet, pulkat, liukurit ja stigat VAIHDETAAN vesisuksiin, snorkkeleihin, kellukkeisiin ja muihin vastaaviin

4)lasten karvalliset toppahatut VAIHDETAAN uimalaseihin, huurtumattomiin

5)tämä tammikuun ilma (jatkuvasateinen, sumuinen +5 astetta) vaihdetaan lumiseen pakkastalveen tai vaihtoehtoisesti lahjoitetaan pois!

Täällä pajassa on vesirokko podettu sekä esikoiselta että kuopukselta, täytyy hehkuttaa että helpolla pääsivät (pääsimme). Näppyjä ei kovinkaan paljoa noussut prinsessojen ihoa rumentamaan, ei kiusaksi asti kuumetta eikä apinan raivolla raapimistakaan. Kiitos ja kunnia yläilmoihin!
Mitä käsitöiden saralla on tapahtunut sitten Citroen-sukkien valmistumisen jälkeen? Eipä juuri mitään. Karma-kangas lähti vaihtoon, odottelen paluupostia innolla. Sitten lankaa neulan silmään ja Angel of the Morning saa aloituspistonsa.

Lapselle valmistui pari karkkivärisiä sukkia, nehän laitoin alulle jo ennen itsenäisyyspäivää... Mielin aloittaa itselle sukat lahjaksi saamastani Opalin Ladybug-langasta.
Kommenteissa kyseltiin Bastinin Seasonal Bouquets-sarjan perään, sen sienimallin seuraksi loput kolme... ne eivät ole niin ihania kuin sienimalli joten aloittaminen on jäänyt. Edelleen pieni halu olisi tehdä puuttuvat ja lopulta viimeistellä tilkkutyötekniikalla seinävaatteeksi. Eli unelma elää vaikka laiskamato nakertaa selkärankaani.
Ystävän kanssa meillä on salainen proggis suunnitteilla, siitä sitten myöhemmin jos ottaa kunnolla tuulta siipiensä alle. Laiskamato tässä huokailee kun ystävä oli liki oman osansa tehnyt, tietämättään tosin.
Olen lueskellut ahkerasti lahjaksi saamaani neulontakirjaa; siitä ja sen niistä sitten juttua ihan omana postauksenaan myöhemmin. Yksi hauska malli erityisesti on kokeilemisen arvoinen sukan varsiin, flower power!
Ompelukoneella on tullut tehtyä applikointia ja muuta peruskamaa, lähinnä lasten vaatteiden parsintaa. Ei mitään suurta ja mullistavaa.
Huomaan olevani nyt "myöhemmin" fiiliksellä, taitaa olla laiskiaisen tavaramerkki. Ei kun oikeasti, aikuisten oikeasti, joululahjojen kanssa sai tehdä välillä liikaakin hommia. Kiintiö meni ehkä hieman yli ja nyt on huilauksen aika. Senkin puolesta että runsas viikko sitten alkoi mielipuolinen selkäkipu - naapuri veikkasi iskiaksen iskeneen - no vaikka pirullisen kipeä onkin, ei se mitään verrattuna vastapäiseen naapuriin joka toissapäivän liukkailla meni ja katkaisi jalkansa tuossa kävellessään. Oi karmaa.

                Kuka väittää, että lapsi muka olisi heikko?
                Pähkinän kokoisena
                se jo nostaa aikuisen
                maan pinnasta viikoksi irti,
                heittää sitten harteille
                kymmenien vuosien
                raskaat huolet.
                Ja vaikka kuinka kuuntelisin,
                ei se edes huohota.

                (Tommy Tabermann)

Sydänlämpöiset onnittelut rakkaalle esikoisellemme, joka on tänään tasan 4 vuotta.

Pukki oli mitä ilmeisemmin lueskellut blogiani, koska toi näitä ihania Opalin "Ladybug"-värisiä lankoja kaksi 150g kerää. Näiden kanssa mamma meinaa olla itsekäs ja neuloa ensiksi itselleen sukat. Lankojen kanssa poseeraa Mary Webb: Knitting Stitches, tuollainen 350 sivuinen opas. Tästä kirjasta löytyy jos vaikka millaisia palmikoita, pallukoita, reikäkuvioita ja ... vaikka mitä! Tämä aktiviteettilahja saapui Hyvältä Ystävältä. Oi onnea.

Nämä ihanat ovat konelankoja. Alinna on normaaleja ompelulankoja hienoissa väreissä, kaksi aina kutakin, solmittu kaulanauhaksi. Näitäkin lankoja oli ennestään varsin vähäisesti, kiitos siis kaunis.
Ylläoleva rivi on konekirjontaan "Stickma Sulky"-lankoja (nro40) , jokaisessa kartiossa 5000m. Kiilteleviä, liukkaita ja hienoja. Tuo yksi on todellakin meleerattu vihreä, ajatus jo oikein ryntäilee millaista kukkakirjontaa sillä saakaan aikaan! Minä hipellän näitä kuin harakka aarrettaan. Kiitos!

Kalenteri, Marjolein Bastin! Hyvä ystäväni joko lueskelee salaa blogiani, tai sitten kohtalon sormi osoitti hänelle suosikkisuunnittelijani vuosikalenterin. Katsokaapa tekin miten suloinen pupu on heti ensimmäisellä aukeamalla! Kuinka näin kaunista kalenteria raaskii millään arkipäiväisellä täytellä - oikeampi paikka lienee ristipisto-aarteideni joukossa... Tämä on ihana!


Pukki toi myös paljon, paljon muuta! Kaikkea ihanaa ja tarpeellista, aivan jokaikinen lahja oli onnistunut valinta ja niistä pystyi heti sanomaan että saajaa oli ajateltu. Ja kaikki tämä vaikken (valitettavasti) niin kiltti ole ollutkaan.
Mietinkin millaisen lahjavuoren ääressä ensi Jouluna olen - jos olen koko ensi vuoden kiltti!

Kerrottakoon vielä että vietimme Joulun mummolassa. Mutta mitä tapahtui joulusaunassa? Noniin, älkääs nyt taas..!!
Oikea vastaus on seuraava: kuopuksen selässä oli muutama vesirokkonäppy. Jiihaa.

Lainaus Arto Paasilinnan kirjasta "Valkoinen ihmissyöjä"



Oikein hyvää, lämmintä ja rauhallista Joulua kaikille sukulaisille, ystäville ja silmukkasisarille.
Ilman teitä maailma olisi aika kolea paikka, varsinkin näin Joulun aikaan.
Tuija & perhe

Tänään on ollut melkein, melkein tavallinen kiireinen päivä. Esikko meni päiväkerhoon ja kuopus uuvahti päikkäreilleen. Minä päätin ahkeroida, kuten niin moni muukin tähän aikaan vuodesta. Silitin eilen loppuunsaattamani viimoiset jussi-sukat. Lastasin alakerrassa pesuvatiin rättejä, pesuaineita, lisää rättejä ja käytetyn karhean hankaussienen jota tässä nyt kotoisasti pesusieneksi kutsuttakoon. Kainaloon moppi ja pesuvatiin päälimmäiseksi keikkumaan juuri silitetyt jussit. Kiirus sukkia paperoimaan... shhhh, hiljaa portaissa ettei kuopus herää.
Ensimmäiseksi jussit paperiin. Samalla paistoin 5 pellillistä joulutorttuja, pakastepizzan (jonka myös söin), luin Hevoset&Ratsastus-lehteä ja tein yleistä raivausta. Sattui olemaan niin harvinainen päivä että isäntä oli kotosalla ja menossa noutamaan esikkoa kerhosta. Olin hieman huolissani koska hän (isäntä) valitti vatsakipua ja ryntäsi vessaan karmit paukkuen. Eilisessä lehdessä varoiteltiin ärhäkän noro-vatsatautipöpön olevan liikkeellä. Selvisi kuitenkin esikkoa noutamaan, uniltaan heränneen kuopuksen kanssa, ystävä-kummiperheen lahjakassi rattaissa iloisesti keikkuen. Ja kassissa muunmuassa juuri paperoimani jussit.
Noniin, jatketaanpa siivousta vessasta ja pesusienen kanssa lavuaarin kimppuun. Pesusieni, missä? Ei ole rättien joukossa eikä missään. Jussien villainen pinta - pesusienen karhea pinta.....Voi närhen munat - äkkiä ulos, olisivatko esikon noutajat vielä pihalla, yleensä kun jäävät suustaan kiinni naapureiden kanssa. Tyhjää, paitsi naapuri joka sanoi rataskuljetuksen lähteneen pihasta jo aikoja sitten. Eih!
Sormet vapisten soittamaan isännälle joka kysyy "ai miksi pitää avata yksi paketeista?". Miltei tunnen kuinka hänen vatsassaan velloo ikävästi ja silmät lasittuvat kuullessaan:" Antille on menossa jussien kanssa samassa paketissa - käytetty pesusieni joululahjaksi!". Isäntä tokaisee alistuneena että niksit ovat hieman vähissä koska on jo kerhon pihalla ja "kaikki ovat jo täällä". Kehotan häntä edelleen avaamaan kassin suojissa yhden paketeista ja kopeloimaan sen läpikotaisin. Suljen puhelimen.
Naurattaa aika hervottomasti. Menisiköhän pesusieni lasten piikkiin? Yleensä on kiva joulun jälkeen kuulla mitä saaja on lahjastaan pitänyt, tälläkertaa en ehkä välittäisi... Toki ystävämme tietävät toisinaan oudon huumorintajuni, mutta olisiko tämä jo karkea rajan ylitys? No, minkäs vahingolle voi. Alakertaan siivousta jatkamaan.
Portaiden alla sukkaani takertuu Pesusieni.
Äkkiä miehelle viesti, "se on täällä!". Mitä Antti on mahtanut ajatella jos isäntä ei olekaan suostunut antamaan jo sovittua lahjakassia hänelle? Ovatko muut vanhemmat pitäneet miestäni perin uteliaana ja ahneena jos hän on repinyt paketteja auki päiväkodin pihalla - mukamas kassin suojissa, säälittävää. Jostain kumman syystä mieleeni tulee katkelmia Mr Bean elokuvista.
Kaikesta huolimatta isäntä on pysynyt minua viileämpänä katastrofin uhatessa, eikä alkanut avaamaan paketteja itse saajan seisoessa jo vieressä. Olipahan mielessään päättänyt että talojen naisväki saa hoitaa pesusienet keskenään jos niikseen tulee.
Ei ole helppoa asua ja elää tällaisen meikäläisen kanssa - sattuu ja tapahtuu enemmän kuin laki sallii!

aamulla oli esikolla muutama näppy lisää, muuten on neiti ollut pirteä ja hyväntuulinen. Pelkäsin koko yön että tyttö olisi aamulla iholtaan näppyläinen, kuin pakanamaan kartta. Tuossa hän askartelee taukoamatta kaikkea helminauhoista lähtien. Kiltti kiltti naapuri haki apteekista vesirokkovoidetta ja ojensi samalla tämän:

Ihana kortti ja... mums mums... kakku!

Postitse saapui "Anna hyvän kiertää"-paketti täältä :

jossa oli jouluinen pussukka (jonne esikon Hauva sujahti), kaksi huovasta tehtyä sydäntä ja enkelikortti. Kiitokset, kovin ovat kauniita. "Anna hyvän kiertää" tulee blogiini vuorostaan  kunhan näpyistä selvitään.

Joulu on vasta tulossa - vesirokko saapui jo.
Esikossa havaitsin iltapesulla ensimmäiset näppylät, se siis tarttui kerhosta sittenkin, itämisaika oli yllättävän pitkä. Tottahan toki vesirokko seuraavaksi hyppää kuopuksen kimppuun.
Jos tätä lajia haluatte, tervetuloa käymään - lupaan keittää kahvit.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!


Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.


"Maamme" J L Runeberg, suomennos Paavo Cajander

Äiti me tykäkään tanssia näiden kanssa. Ai miksei saa talsia valojen päällä? Jos me halutaan nää leikkeihin, nää on meidän tanssimahuiskat, laitetaanko parvekkeelle vain valot?

Parvekkeelle laitettiin, tanssista huolimatta sekä valot että havut. Väistyköön synkeys ja pimeys - Joulunaika on alkanut!

"Mörkö se tahtoi lumiukon laittaa parkkipaikan päälle juu,
hei kikkara käkkärä alas siitä mennä,
ukkosi kanssa jäälle juu.
Hei kikkara käkkärä alas siitä mennä,
ukkosi kanssa jäälle juu."







Kysymys kuuluu, onko kiinteistönvälittäjän helppo myydä asuntoa taloyhtiössämme jos piha vilisee näitä?

Eilinen päivä meni lasten kanssa hienosti, sanomista ei tullut oikeastaan mistään. Illalla oli seurakunnan järjestämät yhteiset synttärikekkerit kaikille nelivuotiaille, ja sielläkin lapsukaiset olivat upeasti. Esikko kertoi kuopuksen löytäneen poikaystävän, mutta me emme havainneet mahdollista parivuotiasta kosijaa missään. (Näinkö nuorena ne nykyajan nuoret aloittavat...?)
Muutenkin oli hauska kuinka isommat taluttelivat kädestä pitäen nuorempaa sisarta ja esittelivät ylpeinä kaikille "tässä on mun pikkutikko", ja matka jatkui. Tuli mieleen että isompi vie pienempää kuin hauvaa narussa. Mutta hauskaa oli! Kotimatkalla lapset lauloivat takapenkillä mitä mieleen tuli, enimmän osan aikaa sanat oli jotain "enkeli suojelee lapsia kyllästyneenä". Me miehen kanssa emme tohtineet rikkoa niin sangen arvokasta, haurasta ja osin harrastakin tunnelmaa kyselemällä turhia.

Toinen mikä vetää käsitöiden tekijän suun messingille on.... toisen samanmoisen tuleminen kyläilemään lastensa kanssa. Hänet sai houkuteltua kuin mehiläisen paikalle lupaamalla 153 DMC:n muliinilanka tokkaa, neulomustarvikkeita, synttärilahjan ja erinomaista seuraa kera ruuan. Tuo viimemainittu tehoaa ainakin..
Oli niin vanhaa sydäntä lämmittävää nähdä tämän nuoremman rouvan, suorastaan sukeltavan muliinilangat sisältävään muovikassiin! Ja kuinka hän innosta kiljahdellen selasi Stitch'n Bitch kirjaa, jonka olin hänelle synttärilahjaksi varannut. Vieläkin naurattaa tuo alkukantainen onni ja täpinä.

Taasen tuli todistettua että hyvin harkittu ja mietitty lahja tuo iloa myös antajalleen. Olen myös sitä mieltä että "antamisen ilo on suurempi kuin saamisen ilo" toimii toisinaan, tänään saattaisi tosin tulla tappelu tuon mainutun mehiläisen kanssa siitä, kumpi meistä olikaan iloisempi.

Pilkettä päivään silmukkasisarille!

Isännän puolen perinnöistä löytyi tällainen, rikollisen huonosti kylmässä ulkovarastossa säilytetty virkattu peitto. Olen sen jo kertaalleen koneessa pessyt, mutta edelleen siinä on nähtävissä siellä täällä pieniä tummia homeläiskiä. Onneksi hiiret olivat vain loikoilleet papanoiden peiton suojissa, eivätkä olleet intoutuneet  nakertelupuuhiin.
Olen tuota paikasta toiseen siirrellyt ja tuumaillut, pitäisi upottaa muutamaan litraan piimää - muistan sen saavan homeen häviämään. (?)
Toinenkin projekti tuon homeen jälkeen on. Tai oikeastaan vasta jos homeen saapois. Peitto on hieman vajaa ainakin sivuista; ei peiton valmistumisen aikoihin mistään jenkkisängyistä tiedetty, ei toki. Alempaa kuvaa tutkaillessa havaitsee helpon keinon peiton leventämiseen. Sivuissa ei nyt ole lainkaan tuota "kukkareunusta", se on vain peiton ylä-ja alareunassa. Jospa virkkaisi tuollaista kukkareunaa tarvittavan määrän ja liittäisi sen sivuille. Ja ihan  kulmiin kehittelisi jotenkin erityisen nerokkaasti muokatun kuvion. Minä kun en ikuisena täydellisyyden tavoittelijana halua peitosta turatun näköistä. Äitini klassikko männävuosien  käsitöissä onkin ollut "et sitten ala turaamaan mitään".
Ehkä tässä on vielä homeen ja suunnittelun (ja ajanpuutteen) lisäksi pieni huomionarvoisa pointti. En voi kehuskella sen kummemmin osaavani virkata; jotain kyllä mutta ei kovin hehkeää.



On se aina niin surullista huomata miten isotöinen käsityö on vain tungettu jonnekin, hyvä ettei ole nuotiolla poltettu. Tai ehkä se olisi arvokkaampi loppu kuin hiiren pesänä toimiminen, niissä tapauksissa joissa käsityö ei koskaan kohtaa arvostavaa ihmistä pelastajakseen.

Jussi-sukat Kalapapalle ovat tässä, höyrytystä vaille valmiit Pukin konttiin. En tiedä moniko sukkia ja muita höyryttää (=silitys kostean kankaan läpi) , mutta minusta se tasoittaa valmiin pinnan kauniimmaksi. Kaupassa ei ollut viininpunaista lankaa, siksi viini-Jussien sijasta tuli luumu-Jussit.
Tuo ohje Stitch'n Bitch kirjassa on todella reilu. Vartta neuloessa meinasin monta kertaa päästää puikot tippumaan ja purkaa koko teoksen. Mies kannusti jatkamaan ja tein sitten loppuun saakka. Hyvin tuo varsi toimii kun alla on collegehousut tai vastaavat. Ja kalamiehellähän usein on monet vaatteet päälekkäin.
Näitä sukkia ei tarvitse piilotella saappaan sisään jollei halua, ne mahtuvat luultavasti saappaan päällekin!



Ja tässä alla isänpäivän valmistelua. Sankarit sukkahousuissa pääsivät leipomapuuhiin. Ilmeet ovat paljonpuhuvat....
"Ou nou.. miten se nyt noin meni.."
"Höh, jatketaan vatkaimien nuolemista vaan.."

Käsipyyhkeet menivät postitse päivänsankareille. Paljon onnea Halivaarille ja Kalapapalle sunnuntaina olevan isänpäivän johdosta, kaukohalit!
Pyyhkeet ovat yönsiniset ja kirjontateksti tehty kiiltävällä kauniin kuparinpunaisella. Kuva vääristää aika paljon värejä. Kirjaimet on tehty vapaalla konekirjailulla, Lelu aloittaa kirjaimen automaattisesti viistoamalla ja nappia painamalla se myös päättää siten. Viistoamista ei ole käytetty P- ja R-kirjainten yläosassa.
Yksi Jussi-sukka on valmis ja toinen tekeillä. Sormikas ei ole saanut paria itselleen. Kaksi fifiä puikoilla. Tekemisen puutetta kenellä....?

Mukana ollaan tässä(kin):


Joku kirottu on kironnut puikkoni. Aloitin tekemään Stitch'n Bitch kirjan mukaan (novitan) Jussi-sukkia. Varressa silmukoita Kalapapan koossa 70, pienen resorin vetäisin kolmosen puikoilla ja sitten ohjeen mukaan jatkoin nelosilla. Näyttäisi tulevan jättisuuri sukanvarsi- itseasiassa varsin sopiva kuopuksen pipoksi. Sovitin kuopukkeelle mutten saanut kuvaa... kukapa nyt puikot päässä haluaisi heilua?!
Menen pakertamaan eteenpäin, kunhan vierailen ensin Novitan sivuilla..

Kalapapalle piti tekemäni kynsikäät jouluksi. Tuumasta toimeen siis. Palmikko selkäpuolella voisi olla kiva. Ensin kokeilin palmikkoa 3+3 silmukoilla. Liian pientä tuli. Palmikon kooksi tuli sitten 5+5 silmukkaa ja välikerrosten määräksi neljä. Palmikkohan pienentää neuletta, ei siis tulekaan papalle kynsikkäitä vaan miehelle. Aika napakkaa on, ja miten nämä sormet tuntuvat vaativan näin paljon kerroksia... Ei tullut miehellekään kynsikkäitä eikä sormikkaita. Vaan minulle erinomaisen hyvin istuvat sormikkaat. Todella erähenkiset, myönnettäköön. Puikot 4mm ja lankana seiskaveikan raita. Silmukoita puikoilla 10+10 ja sormissa senverran mitä aina sovittamalla hyväksi totesin.
Mutta eipä tämä tällainen "kohteenvaihto lennossa" joulukiireitä helpota yhtään.
Tässä eka kappale Freddie Kruger-sormikkaita. Melkein pelottavaa.

Uniukko! Minkälainen kompura oletkaan. Niin monet monituiset kerrat on tapahtunut päiväuniaikaan seuraavaa.
Pötköttelen lasten kanssa sängyllä, lämpimästi päiväpeiton alla. Masut täynnä ruokaa ja posket vielä punoittaen aamupäivän ulkoilusta. Minun on tarkoitus sipsuttaa omiin hommiini heti kun lapset nukahtavat. Uniukko hiipii hiljaa sinisillä tossuillaan, sirottaa varovasti unihiekkaa lasten silmiin ja lähtiessään pois.... kompuroi niin että koko unihiekkasäkki leviää kasvoilleni. Olen keskellä unihiekkamyrskyä! Kiitos. Äiti vajoaa raukeana uneen samantien, lapset supisevat vielä hetken ennenkuin äidin tuhina johdattaa heidätkin Höyhensaarille.
Tuo päikkäriaika on sitä tärkeää "omaa aikaa" jolloin käsityöt etenevät, iltayön myöhäisten tuntien lisäksi. Ja nyt kun aloitimme marraskuun, tietoisuus joulusta ja tekemättömistä lahjoista näyttäytyy entistä selkeämmin. Mutta kun on niin ihanaa tuhista lasten kainalossa, yksi kiinniliimautunut lämmin pötkylä kummallakin puolella, etten tohdi olla kompuroivalle Uniukolle kovin näreissäni. Onhan hän jo vanhakin.

Lapsen Unisukat ovat valmiit. Dropsin alpakkaa kaksinkerroin, puikoilla 2.5mm. Lankaa meni paljon. Tiimalasikantapää onnistui toisella yrittämällä, ongelmakohta on tuo jossa aloitetaan neulomaan jälleen kaikilla puikoilla sileää. Ylimääräisestä langankierrosta huolimatta tahtoi jäädä reikä repsottava (= iso silmukka tms). Mutta sukka sopii nelivuotiaan jalkaan todella mainiosti.


Viikonlopun antia pulkkamäen lisäksi on myös -vihdoinkin-  ne ikuisuuden puikoilla lojuneet "lapsen  lapaset".  Muistattehan, lime & tummanvihreä & oranssi-kombinaation?  Niistä meinasi ensin tulla lapaset jonkun muun lapselle, mutta esikko kasvatti kättään senverran että tuumasi olevan hyvät. Ja porkkanankuvaa mukaan hieman selittämään värejä.


Alkavalla viikolla pitäisi tutustua ihmeelliseen kirjovaan Leluun tarkemmin. Isänpäivä ihan pian, nääs nääs.
Ristipistoissa ei tapahdu mitään KOSKA jo huhtikuussa 2006 tilaamani käsinvärjätty pellavakangas ei ole saapunut vieläkään! Se tulisi Angel of the Morning-työhön, josta puhuin jo aikaisemminkin.
Puikoilla on jälleen/edelleen ruskea fifi Kid Mohairista (numero kaksi tätä laatua) ja yksi kynsikkään alku. Puikoille on tulossa muutama salaisuus-projekti, niistä lopulliset Grande Finale-reportaasit joulun jälkeen.

Mutta nyt vielä ahkeroimaan, kauniita unia - pulleiden silmukoiden kuvia.

koettakaapa arvata mitä mamma teki?

Aloitin tekemään näitä
sydänsukkia, kaksinkertaisesta sinisestä Dropsin alpakasta puikoilla 2.5mm tai jotain.. Lanka on upean silkkisen tuntuista, mutta niin saakuran liukasta että katoaa puikolta nopeammin kuin pieru Saharaan. Anteeksi brutaali ilmaisu, mutta silmukkapako etenee silmittömän nopeasti. Aiemmin en ollut tehnyt tiimalasikantapäätä, mutta ohjehan vaikutti hyvältä, kokeillaan.
Silmukoiden poimiminen "nurin neulomatta" oli oikealla puolella ihmettelyn paikka. Jotenkin säätämällä sen sai tehtyä. Mutta miten nämä silmukat vaan lisääntyvät aina vain, eikö kavenneta missään vaiheessa. Ohjeen mukaan kiilakavennustakaan ei olisi luvassa. Hmph, ehkä tässä on jokin juju joka selkiäisi sitten kohta. Siirrytään kohtaan "neulo kaikilla työssä olevilla silmukoilla normaalisti sileää neuletta, kunnes teräosan pituus...". Täh? Alussa silmukoita oli 9+9+10+10 mutta nyt niitä oli 9+9+27+27. Varsi oli sopiva 4v tytölle, mutta terä on mitoitettu miesten kokoa 45? Juu ei, nyt on mennyt metsään ja pitkälle. Kaivetaan lisäohjeita täältä.
Maalaan eri värillä mikä meni pieleen.

Lainaus on siis Ullaneuleen sivuilta, kohdasta tiimalasikantapää.
"Nostettu silmukka: silmukat nostetaan nurin neulomatta riippumatta siitä, ollaanko työn oikealla vai nurjalla puolella. On tärkeää, että silmukkaa nostettaessa lanka vedetään hyvin kireälle, muutoin neuleeseen jää reikiä. Kun lanka vedetään kireälle, silmukka "nuljahtaa" ympäri niin, että puikolle tulee näkyviin edellistä krs:ta alemman kerroksen silmukkalenkin kummatkin reunat. Nostettu silmukka näyttää siis puikolla silmukkaparilta. Käsittele silmukkaa kuitenkin normaalisti yhtenä silmukkana, älä siis neulo missään vaiheessa kumpaakin silmukkalenkkiä erikseen."

Siinähän se, minä neuloin silmukkalenkit erikseen eli jokaisesta nostosta syntyi yksi uusi silmukka. Uskon että moni muukin on kompastunut tähän kohtaan, sillä olisi ollut ilman lisäohjetta hyvin vaikea tajuta miksi silmukoita nostellaan uusiksi lenkeiksi jollei niillä tehdä oikein mitään.
Purkuhommiin siis tuon liukkaan kanssa ja uusiksi.

Kuvat ovat mörvelöitä ja niille saa nauraa!

Mitä tämä tarkoittaa?

Sitä että isosta 260g kerästä on jäljellä pieni nyssäkkä ja pyöröt ovat tyhjillään silmukoista. Ja se taas tarkoittaa että....

....seuraava lepakko nousi siivilleen. Tässä joululahjaksi menevä huivi. Leveyttä yläreunassa 200cm, korkeutta 101cm ja mallikertoja ylhäällä 34. Neulottu 2.5mm 80senttisillä pyöröillä. Olihan aika hommaa. Useana iltana istuin niin kauan neulomassa että ahterista alkoi kasvaa juuret tuoliin.

Villa on rasvaisen tuntuista neuloa, pintana jonkin verran karhea. Jätän pingottamiset lähemmäs joulua, tuossa se nyt vaan roikkuu nupisnaakeleiden varassa -5 asteen pakkasessa. Harmi että huivin leveyden kasvaessa väriraidat kapenevat, ja nuo alhaalla nähtävät kauniit värin vaivihkaiset vaihdokset jäävät pois.

Jo jonkin aikaa on mieli ollut yhtä harmaa kuin sateinen, tuulinen syysilma. Esikolla pukkaa uhmaa ja kuopuksella omaansa myös. Suku kaukana eikä ystäviäkään ihan nurkalla asu. On siinä mammalla olemista, kuten kaikki lapsekkaat tietävät. Mutta tämä on ennenkaikkea käsityöblogi jossa en enempiä ala aiheesta tai sen rönsyistä purkamaan. Harmaata siis. Kaipasin hieman piristystä. Tämä on alkuasetelma seuraavalle näytökselle.

Törmäsin iltana muutamana joihinkin blogeihin, joissa käsityö oli epäonnistunut syystä tai toisesta. Lopputulos oli surkeudessaan hupaisa tekstiä myöten, kuvat hulppeat. Tekijät pystyivät itsekin nauramaan aikaansaannoksilleen. Syntyi mielestäni mahtava idea saada kaikki hauskat saman katon alle ja perustin "Mörvelöitä - ja muita melkein onnistuneita" blogin. (Sana "mörvelö" on alkanut kukkimaan melkein joka blogissa, Sukkasillaan-kirjan jälkeen.)
 
Ensi alkuun blogiin piti saada jostain juttua, ennenkuin blogi tulisi tutuksi ja ihmiset osaisivat ITSE lähettää kovan onnen töitään sinne. Helpottaisi minuakin, ei tarvitsisi kaivella ja kysellä. Mutta nyt selasin lukuisia käsityöblogeja ja osan hauskoista löysinkin. Pyysin luvat kuviin ja mielestäni myös teksteihin. Sain myös  varastoon juttuja joita ei ole ennen nähty missään: vauvan sukat, VW-villapaita miehelle, norsun kokoinen palmikkopusero... tuntui että hyväntahtoista naurunhörinää piisaisi pitkään.

Sitten kiireessä törmäsin blogiin jossa nuorelle neidolle oli juuri sattunut neuleonnettomuus.  Huiskaisin nopsaan lapsia nukuttaessa viestin (kutsun Mörvelöihin)  joka sitten loukkasi blogin pitäjää. Tilannetta kuvaa kai visio "menossa on hautajaiset jonne törmään sisään ja kosin suoraa päätä leskeä". Olin kiireessä liian suorasukainen, en tajunnut suruaikaa. Palautettahan siitä meiliini tuli tuolta blogista, samoin selvitys miten kamala onnettomuus onkaan. Ja onhan se, ei minuakaan heti naurattaisi. Vielä kerran osanottoni suureen Suruusi.
Mutta kun liki samaan saumaan palautetta tuli myös Mörvelöihin suostuneelta ja siinä jo julkaistulta, hän ei halunnutkaan omaa blogitekstiään sinne, oli aika todeta olevansa suossa.
En millään pysty itse tekemään tekstejä kuviin. Vaikka aika riittäisikin, mitä se ei tee, niin pieleen menisi aina jollain lailla kuitenkin. Kuvat ilman tekstejä eivät ole minkään arvoisia. Ja ylipäätään kuinka saada näin alkuvaiheessa materiaalia blogiin, jos jo pelkkä kysyminen loukkaa?

Tästähän piti tulla hauskaa - ja minua ei naurattanut enää yhtään.

Minusta jokainen lapsi, hevonen, käsityö jne opettaa jotain. Jokainen epäonnistunut käsityö opettaa myös jotain, vaikka joskus niin tuskallisella tavalla. Näiden tuskallisten hetkien jakaminen tuo tietoa kaikille muillekin, miten ei ehkä kannata tehdä. Ja tuskan jakaminen tässäkin asiassa usein helpottaa. Huomaa että joku muukin on tehnyt saman mokan. Ja pian huomaa pystyvänsä nauramaan asialle - se on aika terapeuttista - mitä sille asialle enää muutakaan voi?! "Eteenpäin" sanoi  mummo hangessa. Poistin "Mörvelöitä- ja muita melkein onnistuneita" blogin kaiken sisällön jo päivällä. Koin että blogin tekeminen on juuri nyt niin aikaavievää ja hankalaa ettei saatu hyöty ole haittoja suurempi.

Olkaa varovaisia seikkailessanne blogeissa, varsinkin jos jätätte kommentteja. Tutkailkaa ja miettikää huolella millaisen merkinnän jätätte. Haluaako kirjoittaja vain ylistävää hoosiannaa vai onko hän jo (aikuisena) sinut itsensä kanssa, monissa liemissä marinoitunut ja oikeasti huumorintajuinen. On meinaan eri asia sanoa olevansa huumorintajuinen, kuin olla sitä myös. Itselleen nauraminen on vaikea taito; mutta se kannattaa opetella, jokaisen.

Nyt on lumi tehnyt enkelin eteiseen. Edes jäinen tuuli ei hyydyttänyt hymyä kasvoilleni - ei voinut, kun sitä hymyä ei tänään ollut.

otsikon voi toki ottaa monella tavalla. Tässä se tarkoittaa sitä että yläkerrassa on tekeillä ruskea Fifi ja alakerrassa luumunvärinen Fifi. Ja molemmissa on kerroksia niin julmetusti.
Silloin kun Apupupuja valmistui kuin liukuhihnalta, värkkäsin niitä autossakin. No, en ajaessa vaan kyydissä ollessa. Muutaman kerran piti autolla lähtiessä tehdä "odota vielä sekunti"-ryntäys takaisin sisälle neuleita noutamaan. Silloin kerralla eräällä mieheni suusta pääsi sammakko. Hän ehdotti että eikös autossa voisi olla kokonaan oma käsityönsä, jota ei sisälle vietäisikään. Ehkei hän mielessään ajatellut muuta kuin 0.5mm pikkiriikkistä virkkuukoukkua ja ohuen ohutta virkkauslankaa.
Tadaa! Silmukkasisaret tietävät mitä se aikuisten oikeasti olisi tarkoittanut. Autossa olisi ollut kiinteästi laatikko jossa erinäköisiä villalankoja ja puikkoja noin muutaman kilon verran. Koska tunnen itseni, tiedän miten idean siirtäminen käytäntöön olisi sujunut, enkä viitsinyt herättää uinuvaa petoa. Mutta eikös ajatus ole silti ihana ja kutkuttava?

Tällainen tulla tupsahti torstaina postilaatikkoon. Hieno on nimi lehdellä - muut suokaa anteeksi, tämä oli sisäpiirin juttu.
Pikaselaamisella löytyi muutama kiva idis joita voi myös lasten kanssa askarrella. Hassua, juuri kun olin siskoni kanssa puhunut puhelimessa retkestä Variston Sinooperiin. Hän kun ei ole siellä vielä käynyt. Paikka jonne ei kannata ihan pienten kanssa mennä; jollei sitten halua kontata erilaisten helmien perässä pitkin lattioita. Terveisin nimimerkki "kokemusta on".

Olen näköjään ollut hiljaa siitä, duunailenko jotain. Kurkku on niin kipeä ettei juuri mikään huvita. Mutta, kyllä. Sormet eivät ole laiskotelleet. Ajatus Joulusta anna periksi.
Tekeillä on toinen ruskea Fifi, Kid Mohairista, siihen on nyt uponnut lankaa noin puolitoista kerää (75g). Kolme kerää on vielä avaamatta ja luullakseni jätän tästä senverran Kidiä tähteelle että saan tehtyä toisen Fifi2-mallia.
Jollei minulla sekoa kovin pahasti niin Fifi on siis tällainen kolmiomallinen, ja Fifi2 on suorakaiteen mallinen. Minusta Fifi2 on vaikeampi tajuta kuvion suhteen.


Lisäksi tekeillä on Fifi, ylläri ylläri, tuosta luumunvärisestä liukuvärjätystä virolaisesta jota Pieni Apulainen keri.

Niin lampaantuoksuinen, rasvainen lanka. Teen sitä 2.5mm pyöröillä, ei oikein tunnu edistyvän verrattuna tuohon ruskeaan jota veistelen kuutosen pyöröillä. Huivi on JO NYT ylälaidasta 16 mallikertaa leveä.
Mutta palatakseni liukuvärjättyyn, väri on ihana. Väri vaihtuu pikkuhiljaa, ihan ensiksi huomaa millin pituisen hitusen seuraavaa väriä. Ja kohta tulee uusi hitunen, näin niitä hitusia tulee kuin varkain aina vain enemmän ja pian yksi langan säikeistä onkin muuttunut uudeksi väriksi. Ja toinen säie seuraa jonkin ajan kuluttua perässä. Ja tämä värin vaihtuminen tapahtuu niin kauniisti, olen hurmiossa...
Jonkun silmukkasisaren blogista luin että hän venytteli ja kuositteli kylmällä vedellä virolaista villaa olevan huivin. Niin teen sitten minäkin, aikanaan. Harmikseni vain hukkasin hänen bloginsa enkä pääse tarkistamaan onnistuiko kylmä vesi-käsittely vain huopuiko huivi kauluriksi.

Täällä Lentsu, päivää.
Esikko yskii koko pienten keuhkojensa voimalla, myös yöllä. Kuopus kuumeilee ja viime yönä karjui kuin palosireeni painajaisen kourissa. Vettä sataa kuin saavista kaatamalla ( = sivistyneempi ilmaisu sanonnalle "sataa kuin esterin...!" ) On askarreltu, piirrelty, siivoiltu, kiukuttu, uhmailtu, syöty väriliituja, istuttu jäähyllä, tehty vessapaperista rusetteja (siellä jäähyllä ollessa), luettu kirjoja, kuunneltu joululauluja (!). Kipeä kun on niin ei pääse avoimeen päiväkotiin leikkimään, vähäisinä poutahetkinä on yritetty ulkoilla kurakamppeet päällä.
Turha kai mainita että uusi Lelu on paketissa alhaalla, neuletyöt seisoo hyllyssä eikä mikään suju. Tällaisia sade&flunssa-päiviä ei onneksi ole ihan joka päivä.
Alla on se, mihin juuri nyt kykenee. Otin käyttöön asetuksen "Manic Mode"!

 http://www.danpat.fi/janne/flash/kuplamuovi.swf

Anopilta sain viikonloppuna tuon vyyhdinpuu-laitteen. Sillä on virolainen villalanka muotoutunut lankakeriksi. Esikko halusi myös tehdä kerimistyötä, häntä viehätti laitteen pyöriminen kun langasta nykäisee. Ehdin jo mielessäni juhlia pääseväni kerimispuuhista, mutta eihän pieni kauaa jaksa olla kiinnostunut. Parempi niin, pienin askelin käsitöiden maailmaan. Minä huomasin että keriminen menee kuin itsestään kun istuu lattialle, ottaa Hesarin eteensä ja antaa pyöriä.
Nuo virolaiset ovat 260-300g keriä ja aika ohutta lankaa. Paljon saa siis palloa pyöritellä. Solmuja ei langassa juuri ole. Harmaa-musta vyyhti oli poikkeuksellisen sekainen, siinä oli alusta alkaen roikkuva retale mukana ja sehän alkoi loppupuolella takkuamaan urakalla. Ei auttanut kuin selvitellä, saksia ei onneksi tarvittu. Muistan joskus kuulleeni että pitäisi pyrkiä olemaan pujottelematta koska silloin sitä sotkua lopulta löytyykin. Varmaan pitää paikkansa.

Viikonloppu oli jälleen kerran kiireinen. Vietimme kummityttömme ristiäiset ja olinhan toki lupautunut juhliin leipomaankin. Mutta kahtena iltana kun talossa oli hereillä ainoastaan aikuiset, kaivoimme esille Lelun. Se on kirjova ompelukone, edessään 59kpl kiilteleviä ompalulankoja. Olihan tuota ihmettä kokeiltava yhdessä äidin kanssa - yksin ei uskalla. Menee vielä rikki - kallis kuin mikä!
Kirjova yksikkö kiinni, paininjalan vaihto, kirjontakortti sivulle ja kehys paikoilleen. Kone tosiaankin kirjoo valitun kuvion ihan itsenäisesti, ei tarvitse poljinta painella. Piippaus ilmoittaa milloin tarvitsee (jos tarvitsee) vaihtaa toisenvärinen lanka, ja jatkaa sitten hommiaan. Näppärää! Voi huoleti istuskella tuolissa, painaa nappia ja rentoutua.
Halusimme tehdä pyyhkeisiin myös nimikirjaimia... ja muutaman epäonnistuneen ohjelmointiyrityksen jälkeen hiffasimme että se homma tehdäänkin tavallisella paininjalalla, ilman kirjovaa yksikköä&kehystä. Sitten ohjelmoimme, moneen kertaan. Miksei mitään tapahdu? Ohjeessahan sanotaan että "rep"-painalluksen jälkeen kone kirjoo ohjelmoidut kirjaimet. Hmph. Luovuttaminen oli lähellä.
Kunnes paikalle saapasteli Käsityön Ihmemies. Hän, joka on pelastanut meikäläisen pulasta monta kertaa aikaisemminkin. Arveli varmaan että nyt on heitetty simpukoille sellainen helmi eteen ettei ne siitä selviä. Neuvoi painamaan jalkasäädintä. Ja johan alkoi kone kirjoa kirjaimia! Eläköön ja hurraahuuto miehelleni joka osallistuu käsitöideni tekemiseen "vaikkei taho".
No niitä nimikirjaimia pyyhkeissä ette tule nyt näkemään, ne ovat hupaisia harjoittelukappaleita. Niitä tehdessä nauru raikui ja naisenergia virtasi.

Tällä mammalla on uusi Lelu.
Sen ohjeessa lukee että "painat vain nappia, istut tuoliin ja rentoudut." Ihanaa, oikein odotan että muppetit käyvät nukkumaan; viikonlopun kunniaksi otan lasin punaviiniä, painan nappia ja - rentoudun. Aah, surinaa...

Haluatteko tietää lisää?
Seuraavassa postauksessa kerron teille kaiken.

Meillä ei edes pihapensaat palele. Aamulla oli pakkasta ja lapset saivat toppaa ylleen ensi kertaa sitten viime talven. Jokainen peikkoäiti tietää millainen pukemisrumba on taas alkamassa, kuinka saada ne pienet usein vastaanhangoittelevat jalat, kädet, hännät... sinne villahaalareihin, aluslapasiin, kypärämyssyihin, toppasaappaisiin ja päällisvaatteisiin. Ainakin pienemmän peukilot tuntuvat olevan milloin missäkin, harvoin oikealla kohdallaan rukkasessa.
Mutta tuossa siis ihanan pehmoisesta mohairista neulottu Fifi2
jonka kuviossa tuli koko ajan virheitä. Hmps, onneksi tuota mohairia pystyi purkamaan niin iisisti. Leveyttä tällä on 31cm ja pituutta huisat 180cm. Haluan Jouluna antaa tämän ajatuksella & lämmöllä neulotun hänelle, joka (toisinaan ainakin) on rehennellyt ajavansa ferrarilla!

Tunnetteko Janne Hurmeen biisin "tinasormus" jossa lauletaan: "tuhkaa, timantteja"?
Kai jokainen peikkoäiti kertoo lapsilleen miten paljon heitä rakastaa. Minä kerroin esikoiselle että minun tyttöni ovat timantteja, arvokkaimpia maailman aarteista. Esikko halusi siinä halia ja suukotella.
Kuopus touhusi takkahuoneessa omiaan, kuunteli varmaan juttujamme. Liekö sitten iskenyt narinapäivän johdosta uskonpuute omaan timanttisuuteensa sillä purki takkaluukusta tuhkat ulos... Tiedättehän toki tapauksen "ripotella tuhkaa päälleen"? Niin siinä kävi.
Vai oliko hänellä tiedenaisen alkuna kenties loistava idea nopeuttaa omaa metamorfoosiaan timantiksi lisäämällä tuhkaa.
Pelastin kuopuksen tuhkan keskeltä ja kerroin hänenkin olevan timantti, tuhkainen juuri sillä hetkellä tosin. Asiasta innostuneena hän seuraavana päivänä tuhkasi apinan timantiksi myös. Näyttääkö apina edes onnelliselta? Huokaus.

Mukava, kiireinen viikonloppu takana. Ihana olla kotona.

Olin täällä
aiemmalta nimeltään Tallinna Ratsaspordibaas, nykyisin Veskimetsa Ratsakeskus. Yksi tunti esteitä ja kolme tuntia kouluratsastusta. Estetunnilla hyppäsimme yksittäisiä esteitä sekä rataa. Kukaan ei pudonnut, minä kyllä kävin kaulalla hevosen kieltäessä. Totuuden nimissä on mainittava ettei vika ollut hevosessa, minä se liikaa pidätin ennen estettä ja ajattelin ihan muuta kuin yli menemistä.  Koulutunneilla väänsimme avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, laukanvaihtoja lennossa sekä laukkaväistöjä. En huomannut missä vaiheessa juna on ylitseni ajanut, niin on kuitenkin täytynyt käydä sillä olo on jyrätty. Lihaksia jomottaa, särkee, kosketusarkuutta eli kuka väittää ettei ratsastuksessa urheile kuin hevonen?! Tunneilla meillä oli muunmuassa Cameron, Marella, Hugo, Viksur, Hetagur, Bon Aqua, Ekuador, Brayen, Gekums. Jos laukuissa olisi ollut tilaa niin mukaan olisi lähtenyt Cameron ja Hetagur (Eestin koulumestari v.2000).
Hyvä reissu - uudelleen!
Kiitokset mukanaolleille, teitä on ikävä jo nyt.
Mutta mukavaa oli myös että Nordic Jet Line:n terminaalin edessä on Sadam Market, ja sen yläkerrassa pieni puoti josta saa ostaa (Visa käy) virolaista liukuvärjättyä villalankaa ja hahtuvaa. Valmiita tuotteita kuten sukkia, lapasia, kaulaliinoja, neuletakkeja on myynnissä myös runsaasti.  Mukaan lähti neljä vyyhtiä villalankaa ja yksi kerä hahtuvaa.

Näistä tulee aikanaan ainakin huiveja, tuosta luumunvärisestä ajattelin kokeilla yhdessä hahtuvan kanssa lapasia. Vyyhdit ovat 100% villaa eli sukanvarsiin sopii muttei kantapäähän tai terään.
Hintatasosta: ruskea vyyhti on suurin, se painaa 300g ja hinta 9e. Hahtuvaa on 120g ja maksoi 3,60e.  En nyt tiedä onko lanka ohutta vaiko ei, vyötteessä on merkintä 125tex x2. Arvelisin että puikkokoko on jotain 2.5mm tai 3mm? Huopumisesta en myöskään vielä tiedä, jokin standardi näillä näkyy olevan koska kaikkien vyötteessä "ISO 355-76", onkohan se sitten värinkesto vai mikä. Juuri nyt ei jaksa lähteä selaamaan ISO-standardeja, lisään myöhemmin jos käyn katsomassa.
Toisen neulojan sinikirjava vyyhti kerittiin laivassa, yhtä väriä on reippaasti vyyhdillä. Sinisessähän on mukana violettia ja se ehti toistua kolmesti tuollaisessa 250g vyyhdissä. Pieniä solmuja siinä määrässä oli kaksi.
Hintatasosta vielä lankojen osalta. Ratsastuskeskusta vastapäätä on iso ostoskeskus ja siellä Prisma. Prismassa ei ole oikeastaan muuta kuin Novitan lankoja ja esimerkiksi seiskaveikka maksoi 50senttiä/kerä vähemmän kuin kotimaassa. Harmi ettei paikallisia lankoja ollut mitään.

Nyt sitten odotellaan että saan ensi viikonloppuna anopilta vyyhdinpuut ja saan alkaa kerimään. Liekö sitä ennen kärsii neuloakaan, oi hartiat millaista tuskaa. Nyt raihnainen rahjus poistuu linjoilta - mukavaa alkuviikkoa silmukkasisarille.

Kovinkaan usein ei ole viikonloppua jolloin käsityöt eivät edisty lainkaan. Tuleva viikonloppu on sellainen. Äidin oma vapaa viikonloppu! Nyt on kassi pakattu, jääkaappi tehty täyteen ruokaa.

Majoitumme täällä.
Seuraava kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Tämä mamma menee viikonlopuksi ridaamaan! Kassiin turvaliivi, saappaat, kannukset, kypärä sun muut vermeet. Ei ainuttakaan lankaa, neulaa, puikkoa tai ohjetta. Viimeksi oli kyllä sukkakudin mukana, mutta kun se ei edennyt lainkaan niin enpä tee samaa raahaamisvirhettä uudelleen. Mieluummin täytän paluumatkalla senkin tilan laukussa  langoilla, vaikka tuskin ehdin tai maltan tallilta lähteä.
Kuka tietää mikä paikka on kyseessä?
Minä menen nyt unille, aamulla on aikainen lähtö Sinne.

Ääh, miksi mieleen tulee tästä juuri valmistuneesta vuf vuf-huivista (Fifi ja ohje täältä) lepakko? Vaikka väri on mitä hurmaavin hevosenruskea, kuvio kaunis ja todella tykkäsin neuloa. Ehkä syynä on tuo aiemmin mainitsema Folk Shawls-kirja sekä veljeni autossa koko kesän hittibiisinä soinut "lepa-lepa-lepa-lepa-lepa-lepakolla, nahkasiivet on ja lentopelko nolla.." Ja ehkä tuo varsin brutaali ripustustapa parilla nuppineulalla voimistaa kuvaa siipipoimuista. Argh!
Summa summarum, Novitan Kid Mohairia meni karvaa vaille kolme 50g kerää, puikot oli 6mm 80cm pyöröt. Kokoa on yläreunassa 25 mallikertaa; yläreunassa leveys 172cm ja korkeus 119cm.


No mutta mikäs se tämä on - oli? Postipojan tuotua ne kahdeksan kerää punaista pörröä, a 20g, otin käteeni Inoxin puikot nro7 ja aloin työstää neljää mallikertaa leveää fifi2. Huomasin varsin pian että yhdellä kerällä jossa 38 metriä lankaa, ei pitkälle pötkitä, eikä seitsemällä kauas niilläkään.
Tässä vaiheessa korkeutta neuleella on noin 14cm ja leveyttä 42cm - näillä mitoilla kaikista pörröistä olisin saanut aikaiseksi 112cm pitkän huivin. Tynkä mikä tynkä. Kuka sanoo ettei pituudella ole väliä??
Mutta tämäpä olikin ihanaa pörröä purkaa, oikeasti. Senkus otti ja purki pois, kahdesti pörrö takertui mutta mutten aikaa meni noin kaksi minuuttia. Lanka ei purettuna eronnut lainkaan neulomattomasta langasta.
Tämä on Unelmalanka fanaatikolle, sen voi neuloa (ja purkaa) yhä uudelleen ja uudelleen.
Noniin, minä aloitan huomenna huivin uudelleen mutta vain kolme mallikertaa leveänä jolloin leveyttä 35cm. Pituutta tulee siten lisää. Mutta ehtipä mielessä käydä varsin hölmöläinen ajatus, tiedä kehtaako kertoakaan.
Jos lankaa on vähän niin ota käyttöön isommat puikot jolloin neule etenee suuremmilla silmukoilla. Ehdin jo hakea alakerrasta seiskojen tilalle kympit! Niinpä. Aivan sama kuin ajaisi autolla bensan ollessa lopuillaan entistä kovempaa, ettei bensa "ehdi loppua".

Postipoika täytti laatikkomme ääriään myöten täyteen. Kauan odottamani Stitch'n Bitch-kirja saapui ja mitä nyt olen ehtinyt selailemaan niin olen nauraa hekottanut. Kirjan saa tutustumistarjouksena täältä. Ja nimimerkki "Santeri" - sinä et mene selaamaan/ostamaan kirjaa mistään..

Punainen on Lana Grossa Baby Toll (80% kid mohair, 20% akryyli), punainen, 8
pikkuruista kerää eli yhteensä 160 grammaa = noin 300 metriä. Tarttis löytää kiva huivimalli johon tämä pehmoisuus riittää. Saa olla suorakaiteen muotoinen, tai voisikin olla juuri sellainen! Olisiko silmukkasisarillani idiksiä (=linkkejä) noin lonkalta heittää?

Ruskea on pehmeää Novitan Kid Mohairia. Vuf vuf on aloitettu juuri tuollaisesta, värikin on täysin sama ja koska olen hyvinkin mieltynyt malli&lanka&väri-yhdistelmään, niin näistä tulee toinen vuf vuf.
Kiitokset Kristelille pörröistä.

Kaiken tämän lisäksi postipoika jätti kolmannen maksikirje-lappusen lokeroon. Jotain hauskaa oli siinäkin paketissa  kun sen postista noudin. Yllätyksekseni vakuutusyhtiö muisti muutenkin kuin laskun merkeissä. Paketissa oli kaksi heijastindinosaurusta (niitä pehmomöykkyjä, tiedättehän), kaksi kietoutuvaa heijastinnauhaa ja yksi lasten kokoa oleva heijastinliivi. Juuri näitä olin kaupassa hiplannut mutta jättänyt vielä hyllyyn. Kiitokset If:ille!

Viime viikonloppuna istuin mieheni kanssa pitkästä aikaa yhdessä sohvalla, viinilasilliset vieressä. Ja minulla käsissäni kynsikkään kutimet. Kärsivällisesti mies sovitteli keskeneräisiä kynsikkäitä. Kärsivällisesti minä purin ja lisäilin kerroksia sormiin, sainhan niinkin täsmällisiä ohjeita kuin "silmukan verran enemmän pituutta". Kuuna päivän valkeana en ollut sormikkaita/kynsikkäitä ennen tehnyt. Nyt valmistui prototyyppi seiskaveikan raitalangasta, puikot oli neloset. Silmukoita puikolla 10 kullakin. Olisin olettanut langan olevan selkeämmin raidallista. Mutta onko se kuitenkin liian raitaista jos ajattelisin tekeväni seuraaviin palmikkoa selkäpuolelle?
Ai mille nautinnoille jatkoa? No niille mahtavan maistuville pannukahveille, tietysti! Mitä siellä taas oikein luullaan...? Taidakin kysyä josko mies suostuisi viikonloppuaamuisin keittämään minulle kahvit pannussa ulkona, tietenkin lapset mukanaan jotta yöhön asti ommellut äippä saisi vielä nukkua. Vaikka hän todella ihana onkin, saattaisi näinä kaatosateisina aamuina tulla vastaukseksi lakoninen "keitä keskenäs ulkona".

Yksi neljästä Marjolein Bastinin vuodenaikataulusta on valmis! Juuri lisäsin viimeiset pistot (hah haa syndrooma!), keitin kupin kahvia ja henkäisin. Nuo taustojen täyttämiset olivat juuri niin latteaa hommaa kuin tiesinkin. Samalla kun tein viimeisiä pistoja, tuli mieleeni jo kivoja viimeistely-ideoita kaikkien neljän osalle. Eli yhdeksi  seinävaatteeksi kuten jo aiemminkin kirjoitin.
Mutta tuleeko A)ympärille itse värjättyä kangasta. Tilkkutyökurssilla olen nähnyt hienoja kankaita, myös sellaisia joissa on puun lehden kuvia (väri paennut lehden alta).... B)ikkunatyylinen teos jossa valkoisista kaitaleista ikkunan puitteet ja jokaisessa neljässä ruudussa on yksi vuodenaika"näkymä".
Olen aika innoissani ideoista, hieman latistaa tosin että kolme muuta kuvaa olisi ommeltava taustojen täyttämisineen.

Tässä neuletakki edestä. Osa neliöistä pintaneuletta. Tämän neuleen mukana oli kirjontaan tarvittavat langat mukana. Ohjetta ei tietenkään ollut.


Ja sama takaa, pintaneuleita. Kaula-aukko viimeistelemättä, samoin kädentiet. Kokopitkät hihat tähän oli luultavasti suunniteltu. Ihanan tuntuinen muttei ihan minun tyyliäni... Olen miettinyt purkavani neuleen kappaleiksi ja tekeväni niistä Vaakan tilkkupeittoihin isomman yhtenäisen keskiön.
Jos joku rakastui tähän, ottanee yhteyttä.

Apupupujen pesue on tälläerää valmis, kaikki viisikon jäsenet ovat kuvassa metsäretkellä. Uusin tulokas on herra Ruska, hän sai täytteet ja henkäyksen eilen illalla. Hän on ruskea kuin rusakko, housut sammaleenvihreää seiskaveikkaa, pusero vastaavaa raitaa. Hänestä tulikin aika pulska. Lieneekö reilun täyttämisen poinntina ajatus tehdä pupuja sen verran kuin kottikärryllisestä tyynyjä tulee. Kyllähän niitä sitten vielä muutama syntyy, muttei ihan heti. Nyt alkaa joulu jo pukkaamaan päälle.

Edelleen työn alla sienitaulu, lapsen lapaset, vuf vuf-ruskea ja miehelle kynsikkäät.
Sienitaulussa on menossa ylä-ja alakaistaleen täyttäminen, edistynyt siis.. Lapasissa on kokeilussa kirjoneuletta, ei oikein ota onnistuakseen. Vuf vuf on kuluttanut jo kokonaiset 50g karvalankaa. Ja kynsikkäät on kerran aloitettu ja purettu, paksu lanka ja paksut puikot - ei, mieheni ei ole norsu!
Tilkkutyökurssilla on perehdytty punontaan. Tässä teille hauskuutusta... Minua ei naurata kun huomaan jälleen sen minkä olen aina tiennyt: Värisilmäni on sokea! Naapuri yhdisteli karmeaa oranssia, leiskuvaa sinistä ja kikertävää siniräpellystä.... ja lopputulos oli Fantastinen! Ehkä olen liian varovainen kangaspalojeni yhdistelemisessä koska lopputulos on jotain Kammotusta.

postipoika juoksi läpi kaatosateen ja toi minulle jotain, jossa sisällä tällaisia erilaisia jättikokoisia... lepakonsiipiä (sanoi esikko!). Folk Shawls - 25 erilaista isoa huivia - perinteiset mallit ympäri maailmaa ja ohjeet niihin. Tässä teille maistiaisia, eivätkös ole ihania lepakkoja?








Jos saan hyviä tarjouksia, voin lainata kirjaa.  ;-)

Kiitos oikein runsain mitoin kommenteista joissa neuvottiin käyttämään pyöröpuikkoja. Niin sitten esikon ollessa kerhossa... laitoin kuopuksen fillarin istuimeen ja kypärät kallellaan sujahdimme kuin tornadot konsanaan tämän pikku kylän läpi. Pyöröpuikkoja noutamaan. Onneksi löytyi, kuutoset 80cm. Alkoi meinaan sellainen suhina neuloessa että! Ei karkaa silmukat, ei paina puikot, silmukat kulkevat niin jouhevasti ettei uskoisi. Tässä istuskelee nallukka vuf vufin alku harteillaan kuin morsiushuntu konsanaan. Ekaa kerällistä vielä jäljellä joten kookas tästä tulee.


Minähän EN liittynyt painonvartijoihin enkä Langattomaan Lokakuuhun. Osanottoni heille jotka ovat mukana; seuraavaksi kierretään sanoakseni puikkoa haavassa! Tuskanhiki kuin miljoonakertainen silmukkapako?
Armas mieheni tarjoili minulle (ja seurueelle) jotain ennenkuulumattoman ihanaa viikonlopun metsäretkellä. Fantastista pannukahvia nuotiopannulla keitettynä. Mutta koska ilma oli viileä, kaipaili tuo pannunkäyttäjä kynsikkäitä. "Suutarin lapsella ei ole...." !!! Tottahan toki haluan tehdä kynsikkäät. Sitä varten tarvitaan - lankaa. Ei, mieleen ei tullut mitään sopivaa omista varastoistani, tietenkään. Samalla kun tarvitsin pyöröt, sain tutkailtua ja täydennettyä varastoani seuraavilla ihanuuksilla:

Mitä, kuka siellä kehtaa kommentoida hävyttömiä! Tietenkin yksiin kynsikkäisiin tarvitaan kolme jättikerää lankaa. Moisista kommenteista sisuuntuneena kierretään puikkoa hieman lisää:

Kirjakaupan alennusmyynnistä Sukkasillaan. Langat virolaista villaa, ah niin lampaan tuoksuista, kiitokset Kirstille!

Kolme kerää Kid mohairia ja kuutosen puikot. Te arvoisat silmukkasisareni tiedätte kyllä mitä tästä tulee, tai pitäisi tulla. Vaan kenelle & milloin- siinäpä arvoitus jonka vastausta en tiedä vielä itsekään.
Vakaa aikomus on taistella "vuf vuf" urheasti loppuun saakka, nähtäväksi jää millaisia keinoja joudun käyttämään. Nuo Inoxin puikot ovat liukkaat siinä vaiheessa kun vasemmalla puikolla kymmenisen silmukkaa jäljellä, silloin helposti luiskahtaa silmukoista pois. Mohair on onneksi helppo poimia talteen. Mutta muuten silmukat eivät aina tahdo liukua puikoilla, vähänkään jos on tehnyt napakampaa. Kuvassa langankierrot eivät näyttäydy kovinkaan kauniina, eihän sitä ole pingotettu lainkaan.
Mutta milloin olisi aika siirtyä pyöröpuikkoon, 40cm ? 60 cm? jotain muuta?

Onko teistä kukaan koskaan neulonut savustettua lankaa? Täällä sitä olisi tarjolla. Savustin uudet alpakkani, mohairini ja virolaiset villat. Kaikki uudet ihanuudet joita en olekaan vielä esitellyt. Tokihan kaikki vanhatkin ovat nyt saaneet saman käsittelyn, eihän nyt linjasta pidä livetä.
Tuo meidän varaava takka on sellainen himpula että oksat pois, ja osa runkoakin! Taas se käytti tilaisuuden hyväkseen, kun selkäni käänsin niin alakerta SEKÄ yläkerta täyttyi paksusta savusta. Savua tunki pellin välistä ja joka ikisestä mystisestä luukusta joita takassa on. Kuka käskee laittaa matalapaineella tulen palamaan ja unohtaa olla kytiksellä erityisesti juuri silloin. Ei tarvita kuin pieni kuopus joka ihailee ulkomaisemaa avonaisesta ikkunasta, tyrkkää sen nenällään kiinni ja flab! Takka sammuu kuin taikaiskusta. Mur mur, tämä karmea haju ei tuulettamalla poistu vaan häviää pikkuhijaa viikossa, kahdessa.
Siis, myynnissä savustettua lankaa - voisitte lankasisareni ostaa tätä tuotetta edes säälistä!

Kylläpäs kuva vääristää. Ylemmät alpakat ovat liki vihreää turkoosia ja allaolevat ovat sinistä. Ensimmäiset alpakkani...

On tässä, olkaapa hyvät. Hän on neljäs virallinen Apupupu, viides pupujen katraassa. Onneksi sain lisää pupujen täytettä tyynyjen muodossa, muuten herra Mustikka olisi jäänyt hieman tyhjäpäiseksi eikä se olisi ollut soveliasta. Minä teen vain täysipäisiä ja maalaisjärjellä varustettua, herkkiä, rakastavia Apupupuja!
Herra Mustikan keho on luotu seiskaveikasta ja isoveli Colorista. Kaulaliina on Nalle-lankaa kahdesta eri väristä (värit 148 ja 160) ja viitosen puikoilla, jyräkkää neulosta! Yksi puppeli vielä ja oma haasteeni on täytetty; sen jälkeen...
Vaihdoin herra Mustikan kuvan, sade taukosi sen verran että saatoin viedä hänet ulos pensashanhikkien luo ilman että pehmoinen turkki vettyisi vallan piloille. Tässä seisoessaan hän onkin komeampi.

Moniko tietää että minulla on neulekone? Sen merkki alkaa B:llä. Arvaako jo joku? Sain sen naapurilta kesän korvilla, ja vasta nyt kaivoin sen varastosta esille käyttöohjeiden kanssa. Ajattelin että vajaa neljävuotias esikko osaisi sitä avustettuna käyttää. Hyvin sujui. Tehtaamme alkoi vaihteen vuoksi suoltaa myssyjä.




Tässä pieni neulojamestari, huomatkaa fifi-huivi hartioilla.


Ja tässä koneen salainen sylinteri joka neuloo putkineulosta (noin 30 silmukkaa) kun vain sivussa olevaa natisevaa muovikahvaa pyörittää. No niin, siinähän se koneen merkkikin paljastui. Barbie. Ooolalaa.

Jos kuva olisi ilman häiriöitä, siitä voisi havaita että varsinaiset pistot on tehty. Kaikkiin muihin paitsi keskustan sienineliöön tulee yhdellä säikeellä ristipistot. Uuh, miten uuvuttavaa urakkaa. Yltiöfiksuna ajattelin jättää ne myöhemmäksi, ja ommella jälkipistot & ranskalaiset solmut ensin valmiiksi.
Seuraava kuva paljastaa missä vaiheessa huomasin kompastuneeni omaan nerokkuuteeni.


Juuri niin. Aivan. Jos teen noihin pähkinöihin (??) tuollaiset piikit ympäriinsä, niin miten hiiskatissa sitten enää ujutan yhdellä säikeellä ristipistot niiden alla. Selvä, laitetaan työ kaapin päälle odottamaan uutta inspiraatiota. Helppojahan nuo taustat on pistellä, mutta ah niin yksitoikkoisia. Syndooma jälleen.

Työ on tehty Zweigartin Linda-kankaalle joka 100% puuvillaa. Kun ajatuksena oli tehdä koko neljän sarja, ei samaa kangasta olekaan kuin seuraavaan, ehkä. Yksi jemma saattaa olla, olen varannut kokonaan muihin Bastinin töihin Lindaa.
Poikkesin tänään Mäntsälässä Käsite- nimisessä käsityökaupassa. Sieltä ostin äkikseltään saman näköistä Zweigartin  Lugana-kangasta. Luganassa on puuvillaa noin puolet ja loppu sekoitetta. Tuntuukin liukkaammalta, mutta vielä testit tekemättä näkyykö se lopputuloksessa onko Lindaa vai Luganaa. Hmps. Mutta olipahan mahtavat kangasvalikoimat kyseisessä kaupassa!

Ensinnäkin kameralla oli virta niin vähissä ettei sillä saanut ainuen ensimmäistäkään kuvaa enää otettua. Ja laturi kateissa sunnuntaista lähtien. Laturi tosin löytyi juuri äsken. Niinkin mahdottomasta paikasta kuin matkakassin taskusta. Koska kello lähentelee puoltayötä, en alkanut enää kuvaamaan varsin pimeitä kuvia.

Oikeasti kolmas Apupupu (neljäs pupu) neiti Villiviini II on valmis!
Äsken viimeistelin todeten samalla että alkaapi käydä täytteet vähiin. Yhteen vielä riittää, sitten täytyy alkaa myyräntyöt ja kalvaa salaa miehen tyynystä sisusta ulos. Lapsien littanoissa tyynyissä ei ole mitään otettavaa; enkä minä nyt lapsilta...

Tänään eksyin Suomalaiseen Kirjakauppaan, siellä oli Pyöreät Päivät (??) ja tarjouksessa Sukkasillaan-kirja. Mukaan lähti. Joululahjaksi minulta - minulle. Nyt menen vielä hetkeksi selaamaan joululahjaani, ennenkuin aamu jo sarastaa. Kauniita Unia, omien lankojen kuvia!

Ei minun tarvitse nyt huolta kantaa niiden pienempien jalkojen mahdollista sukkapuutosta. Mummo yllätti ja neuloi kuopukselle ihanat pehmoiset raitasukat. Samassa paketissa oli myös hienot lapaset, vielä niin puhtaat ja hiekkakakkuja näkemättömät. Mutta mitkäs nuo punaiset ovat?
Housut esikon nukkevauvalle! Erään kerran esikko oli sovittamassa vauvansa jalkaan housuja, jotka oikeasti olivat Apupupun jalat ja peppu sukkapuikoilla. Tehdään siis vauvalle omat housut ettei tarvitse pupun sisään änkeä. Ja tottakai vauvalla on myös kaulaliina, ihan samanmoinen kuin pupuillakin on. Kumma miten esikko ja vauva hyötyvät pupuvillityksestä... Mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi.

Tässä on Apupupu kolmonen, neiti Villiviini. Hän tykkäsi vertailla puseronsa kirjavia punaisia sävyjä mummolan villiviinin syysruskaan. Pupu perinteisesti seiskaveikasta ja saman sarjan raitalangasta.

Omenat puutarhassa tuoksuivat niin huumaavan ihanasti että koko Apupupu-kolmikko tepsutteli omenoiden äärelle. Katsokaapa pupujen onnellista ilmettä. Lupasivat vahtia omppuja ruokailumme ajan, mutta mieleen tuli "pukki kaalimaan vartijana" tai jotain vastaavaa...


Pikkuinen kummityttömme saapui unilleen sopivasti pupujen poseeratessa. Neiti Villiviini kysyi arasti saisiko jäädä pienen Unikaveriksi. No, mikäs siinä, kotimatka oli alkamassa ja ahkerat sormet kaipasivat tekemistä. Alla näette kotimatkan pituuden pihasta pihaan:

Tässä luodaan eloa ja henkeä neiti Villiviini II:lle. Tästä tulee oikea Apupupu kolmonen, edellisen jäädessä Unikaveriksi.
Omenapiirakkaa vaan uuniin ja puikot heilumaan. Paperikassillisesta omppuja tuleekin muutama piiras - ystävät tervetuloa kahville!

Seuraavaa päivitystä saatte, arvoisat lukijani, käsityön kanssasisareni, odotella sunnuntai-maanantai akselille saakka. Sen myötä hauskaa lauantaita, hengaillaan kuten tässä nassun saanut Legs - pääsiäispupun persuksista nöyhtäisty sulka tassussaan. Cool!

Tässä hän on! Seiskaveikasta syntynsä saanut Apupupuni numero kaksi. Kaksin aina kaunihimpi. (Kolmoselle ja nelosellekin jo kaulaliinat tehty.) Mietin kovasti pupun nimeä, villapaita on ihana luumunvärinen. Hän voisi olla herra-pupu myös, mutta jotenkin nimenä "herra Luumu" vaikutti ensituntumalta aika hmmm...jännältä.

Neiti Luumuinen nauttii myös kuulakkaasta syysilmasta. Tämä kesä ja syksy jää taatusti mieleen kuivana, lämpimänä ja kauniina. Neiti  Puolukkapuuro halusi myös ulkoilemaan, joten mikäs siinä, kaikki tenavat ulos vaan.

Tässä Neiti Luumuinen-työssä huomasin (jälleen) olevani amatöörimäinen näpertelijä tuon kirjoneuleen kanssa. Kokeneempi huomaa miksi.
Kuvio on seuraava: neljän violetin silmukan jälkeen yksi valkoinen silmukka. Sitten violetti välikerros. Ja taas valkoinen silmukka neljän välein mutta edellisestä yksi edempänä. Seuraavaksi kolme violettia välikerrosta. Okei. Homma toimii pyöröneuleena mitä mallikkaimmin. Mutta puseron yläosa tehdään tasoneuleena. Joko hoksaatte? Neulotaan eka pilkkukerros jolloin valkea lanka jää vasempaan reunaan. Nurja puoli neulotaan kokonaan violetilla jolloin muodostuu välikerros. Vuorossa on pilkkukerros - jassoo - valkoinen lanka onkin väärässä reunassa! Ja sama vika toistuu kolmen violetin välikerroksen jälkeen - valkoinen taas huitsin nevadassa! Eli välikerrosten aikana pitää ujuttaa valkoista lankaa löyhästi mukana jotta se olisi valmiina pilkkukerroksen alkaessa. Huono malli siis.
Mies kysyi perinteisen "mihin sä meinaat noi laittaa". Kerroin hienoa faktaa että näitä olisi tarkoitus saada tehtyä 100 000 kpl ensi vuoden loppuun mennessä, se tarkoittaa 700 uutta Apupupua joka kuukaudelle. Mies pyöritteli silmiään ja kysyi lakonisesti " et kai sä meinaa niitä kaikkia itse tehdä?"
Arvaatkas mikä paistuu uunissa? Okein. Mummolan ompuista tehty omppupiirakka. Lapset harjoittavat jonkinlaista mietintää uunin luukun ääressä, mikäs tässä on kirjoittaessa kaikessa RAUHASSA. Nuo samaiset punaposkiomput kulkivat parisen viikkoa sitten tänne kotiin liki 250km matkan. Tänään ne vaeltavat saman matkan piirakkaan kääriytyneenä takaisin. Hip hei, mummolassa nähdään!

Violetti huivi valmistui alkuviikolla. Se on pieni, hyvin pieni, johtuen langan loppumisesta. Korkeutta 48 senttiä ja leveyttä äärimmilleen viritettynä 110 senttiä. Harmillista, sillä tosiaan tykkäsin pehmoisesta langasta eikä se edes karvannut... Esikkoni saa käyttää jos haluaa, luulen kuitenkin että huivin lämmössä nautiskelee yksi lukemattomista lapsen Unikavereista.


Uusi Apupupu on puikoilla, huomenna saatte tutustua häneen lähemmin. Nyt menen puikkojen pariin - kotiuduttuani juuri tilkkutyökurssilta!

Tässä on, saanko esitellä, neiti Puolukkapuuro. Hän on ihka ensimmäinen Apupupuni. On vaikea sana kirjoittaa. Apu-pu-pu-ni. Ni.

Tässä neiti Puolukkapuuro paistattelee syysauringossa, hän kerää auringonsäteiden lämpöä ja voimaa supisuomalaiseen koivuun nojaten. Tassujen alla on vapaan isänmaamme peruskalliota, tyttäremme kerhomatkan varrella. Pupulla on päällään rakkaudella villasta neulotut vaatteet. Olen täyttänyt pupun rohkeudella ja antanut sille salaista voimaa.Toivon pupun auttavan "siellä jossain kaukana"  pientä lasta, uskomaan huomiseen ja säilyttämään toivonsa.
 
Langat pupussa on seiskaveikkaa ja Pirtin kehräämön jotain ihanuutta. Pupu on neulottu pyörönä. Pituutta reippaalla neidillä 42cm, haliotteen leveys tasan 30senttiä. Olen haastanut kavereitani mukaan tekemään pupuja. Jokainen tehköön iloisin mielin niin monta pupua kuin itsellä on lapsia. Ja sen lisäksi voi jatkaa kummilasten lukumäärällä. Kavereiden lukumäärällä... rakkaiden ihmisten määrällä... Minulla on ensimmäisenä etappina tehdä VIISI pupua.
Jos otat, arvoisa lukijani, haasteen vastaan - ilahduttaisi suuresti jos kerrot siitä kommentissa. Oma sydämeni sykähti erityisesti ommellessani viimeisiä pistoja pupuun; tuli omasta mielestäni niin hieno ja suloinen ja niin hyvään tarkoitukseen. Sen vuoksi nyt en kerrokaan muista käsitöistäni tänään mitään.

Sienitaulu on nyt tällä mallillaan. Paljoa en ehtinyt tekemään, kiireinen viikonloppu ja allaoleva proggis pääsi puikoille.


Minulla on yksi nyrkinkokoinen kerä ihanan pehmoista, pörröistä lankaa. Siinä on luumunpunaista ja violettia molempia yksi säie. Aloitin kokeilemaan fifiä numero nelosen puikoilla. Kerässä ei ole paljoa jäljellä joten saa nähdä minkä kokoinen huivista tulee. Luulen että esikkoni saa tästä juhlahuivin itselleen; pikkuprinsessalle juuri sopiva? Lanka tuntuu hyvältä ja kiva on tehdä - tosin tämän tekemiseen menevä aika on pois: sieneltä, lapsen lapasilta & Apupupulta. Vaakan tilkkuja on nyt viisi ja toistaiseksi en aloita uutta.


Ei saa kysyä mikä lanka on kyseessä. Haluaisin kernaasti tietää sen itsekin. Hylättyjen lankojen pussukassa ei ollut tämän mukana vyötettä.

5 kerää "Hjerte Pinot" oranssi (väri 354), yhdessä kerässä 40g (noin 80m). 63%mohair, 23%villa 14%viskoosi. Puikot 6. Tanskalaista. Todella pirtsakka ja reipas oranssi, mukana kulkee ohut vaalea lanka. Pörröinen. Haluaa Peppi Pitkätossun huiviksi? Väri ei natsaa minulle - hyviä ehdotuksia otetaan vastaan....

Jokainen tietää mitä otsikko tarkoittaa. Missä olit tuolloin?
Olin ratsastamassa, äitini soitti ja kertoi tapahtuneen. Löin asiaa vitsiksi ja epäilin hänen katsoneen liiaksi The Independence Day-elokuvaa. Äiti käski avata autoradion ja kuunnella. Kylmät väreet hiipivät, vatsaa velloi, tuli itku silkasta ahdistuksesta. Jokainen tietää millainen maailma on sen jälkeen jos Yhdysvallat aloittaa sodan omalta mantereeltaan. Olemme takaisin kivikaudella; sillä erotuksella ettei ole ketään maalaamassa niitä alkeellisempiakaan luolamaalauksia.
Ei meidän auta kuin uskoa parempaan huomiseen, itsemme ja ennenkaikkea lastemme vuoksi. Jos menettää toivonsa, menettää kaiken.
Tässä eräs kauneimmista Lavender&Lacen enkeleistä, "Angel of the Morning", tuttavallisemmin "AOTM". Hänen tarinansa liittyy syyskuun 11. päivän tapahtumiin. AOTM on työlistallani, malli on ollut jo keväästä saakka laatikossani ja odotan saavani pian käsinvärjätyn karma-pellavakankaan siihen.
Kulkekoot enkelit kanssanne.

Miksi lapsuuden kesät olivat aina niin kauniita, aurinko paistoi aina? Miksi mummolan omppupuusta saa parhaat omenat? Ja niistä omenoista syntyy paras omppupiirakka. Lapset tuijottavat haltioissaan miten piirakka kypsyy uunissa - missä on nyt se tavanomainen sisarusten nahina ja kähinä? Uuninluukulla vallitsee  harras tunnelma ja hiljaisuus. "Antaakohan äiti jäätelöä lämpimän piirakan päälle?" miettii kaksi pellavapäätä.
Äiti ei mieti jäätelöä vaan aprikoi voisinko paistaa samaa piirakkaa aina yhä uudelleen ja uudelleen. Saisin lumottua lapset paikoilleen, olisi hulppeaa aikaa ompeluksille. Vai olisiko ratkaisu kuitenkin se perinteinen, joka kerta on tehtävä uusi piirakka.
Alkaako perheemme paisua kuin pullataikina jos joka päivä syömme omppupiirakkaa&jäätelöä?  Tarkoittaako sana "kotiäiti" sen jälkeen sitä, että äiti on aina kotona, koska ei mahdu ovesta ulos? Mitä tapahtuu jollei äiti mahdu ovesta? Mutta mitä tapahtuu jollei isäkään mahdu ovesta, hänhän ei pääse töihin! Pian loppuisivat eurot ostaa kanelia ja sokeria, muusta puhumattakaan.  Mutta ympyriäiset pallolapset voisi pyörittää suihkuun ja nukkumaan - helpottaisi hieman, nyt he sinkoilevat kuin elohopea pitkin alakertaa. Ihanaa elinvoimaa ja nuoruuden touhukkuutta. Piirakan päälle sai tänään jäätelöä.

Hän on tyttö, prinsessa, suloisuus, linnunpoikanen, untuvatukka!

Vauvapeitto eläinkuvioilla pääsee tänään uuteen kotiinsa pikkuisen tyttövauvan luo.
Tässä vielä sen verran viimeistelen että peittoon tulee jälkipistoilla linnun alapuolelle syntymäaika ja -mitat. Syndrooma vaivaa... olisin voinut laittaa tiedot jo eilisaamusta lähtien - mutta lisään ne nyt kiireessä kun aikaa lähtöön on kaksi tuntia ja pakkaukset muutenkin kesken! Ihminen ei ikinä opi, tämä ihminen ainakaan!
Käsitöiden saralla ei ole oikeastaan tapahtunut mitään kummempaa. Uusi tilkku hyväntekeväisyyteen on aluillaan, aloinkin tehdä sitä kun piti lapsen lapasia neuloa. Ja jotta vastaisuudessakin riittäisi käsitöitä, kiirettä ja syndroomia, lainasin kirjastosta pari tilkkutyökirjaa, pari neulekirjaa (lapasia jne) sekä jätin varauksen Sukkasillaan-kirjasta. Okei, okei, lainasimme myös pari lastenkirjaa. Lapset nukkuvat nyt suloista untaan joten tässä on hetki aikaa touhuta ennen isännän saapumista ja lähtölaukausta.

Mukavaa syksyistä viikonloppua!Ensikerralla taas jotain kuvapäivitystä.

hevosista ei vielä olekaan paljoa mainintaa ollut. Tässä kaksi suosikkilinkkiäni. Ensinnä saksalainen taiteilija Jan Kunster, jonka yksi töistä on omalla seinälläni, upea piirros isoissa kehyksissä on.... näyttävä! Tutustukaa galleriaan ja miettikää piirrosten nerokkuutta. Hulppea joululahjavinkki.

Toinen löytämäni ihanuus on hevosvalokuvaaja Robert Vavra. Katsokaapa hänen galleriansa kuvat läpi, voiko enää fantastisempia kuvia hevosista olla? Vahinko että asumme mielestäni taidekirjojen kehitysmaassa, suomennettuna taitaa olla vain kaksi Vavran hevoskirjaa - eikä muita saa kirjakauppojen kautta mitenkään. Onneksi on muunmuassa www.amazon.com
jossa tälläkin hetkellä Vavran kirjoja saatavana...

Käsityörintamalla ei ole tapahtunut tänään mitään muuta kuin Vaaka-tilkun antaminen malliksi. Kohta otan lapaskutimet esille ja menen katsomaan CSI:n.

Huomenna minusta tulee ensimmäistä kertaa täti ja lapsemme saavat ensimmäisen serkkunsa. Jänskättää!
Kaikille kauniita unia, hevosenkuvia!

Meillä on usean metrin mittainen, alapinnaltaan kuminen eteisen matto. Se ei liiku mihinkään, ellei sitä nosta ja liikuta. Imuroidessani päätin kerrankin imaista myös sen maton alta. Mistä lähtien meillä on ollut hiekkalaatikko myös sisällä? En käsitä (tätäkään) miten hiekka ja muu extra on sinne alle ryöminyt. Ellei... asia ole juuri niin kuin olen jo parin muun maton kohdalla epäillyt. Imurissa on poistoputki, se menee kulloinkin lähellä olevan maton alle. Ja sinne se tohottaa kaiken sen mitä toisaalla saan imuriini kiskottua.

Mies sanoi erään kuumeisen ompeluiltani jälkeen, sen illan viimeisinä sanoinaan sängyssä: " pitäisi ostaa epoksiliimaa. Sitä saa nykyisin kätevissä kaksi-yhdessä tuubeissa." Jos jo imurin kanssa olin vainoharhainen, niin mikä mieltäni alkoi kalvaa yön pimeinä tunteina? Olin varma että mies hankkii epoksin vain liimatakseen kaikki puikkoni ja neulani pöydänkanteen kiinni. Sanomattakin on selvää että piilotin ne seuraavana aamuna- lukuunottamatta yhtä neulaa, jolla aloitin tomaattisilmälläni valitsemani Marjolein Bastinin sienityön.

Onhan täällä toki ukkostanut kumeasti elokuussa eräänkin kerran. Mutta viimeyönä minä, mieheni ja esikko pomppasimme pystyyn ylen säikähtäneinä. Millainen jyräys ja mylväys, tuntui kuin koko talo olisi vavissut ennen romahtamistaan. Sitten alkoi sataa – rankasti. Kello oli 01:30 kun olimme valveilla yläkerrassa esikon kanssa, kuopus veteli hirsiä peppu pystyssä autuaan tietämättömänä siitä montako antennijohtoa ja pistoketta seinästä irroitettiin.

Mitä voi huonosti nukutun lyhyen yön jälkeen tehdä? Ainakin kirjavat sukat valmiiksi. Eikös näytä ihan siltä että nuo pikkuisetkin jalat tarvitsevat pikkuiset sukat ylleen?

Mutta palataanpa aamuun.

Olimme sopineet ystäväni Satun kanssa että hän saapuisi aamusella kyläilemään, mukana tietenkin tyttäret ja iso kassillinen Ameriikan ihmemaasta tilattuja Marjolein Bastin-malleja. Nykäisin pellillisen lämpimiä sämpylöitä uunista, näin silmäkulmastani että Satun auto kaarsi pihaan. Sitten en hetkeen mitään nähnytkään. Vasempaan silmään meni roska. Eikä mikään pieni. Voi kirvelyä, hiertämistä, tuskaa. Tomaattisilmä! Mikä akana tai torajyvä oli syvälle yläluomen alle päässyt?! Voisiko kohtalo olla näin julma? Miten minä yhdellä silmällä mitään malleja näkisin katsella, sekin puolisokea koska käytän rillejä. Miten minä mitään malleja katselen jos istun terveyskeskuksessa odottamassa lääkäriä! Menin avaamaan ovea silmä verestävänä pienenä viiruna ja painuin takaisin vessaan tonkimis-ja huuhteluhommiin. Silmä palautui vasta suihkun ja naapurinrouvan luona käynnin jälkeen.

Mutta sitten tapahtui taas se perinteinen. Malleissa oli yksi hieno, siinä kulki reunassa oranssi ruudutus. Oranssiin iski punertava silmäni, olihan se liki samaa kuin raitasukissa. Sitäkö alan seuraavaksi ommella?

Muistan nähneeni jonkinlaisen RE-DO kirjan, siinä on ohjeita miten vanhoista neuleista saa tehtyä uutta kivaa. Kuten villapaidasta hamosen. Kadehdin lasten mielikuvitusta. Esikko ei tarvitse mitään kirjoja keksiäkseen LEGS-raaka-aine-villapaidasta, sen puoliksi puretusta hihasta, itselleen lämpöisen hatun! Uusinta designia, olkaa hyvä! Ei ompelua, ei yhdistelyä, ei mitään, hattu näyttää toimivan erinomaisesti ja tyttö on tyytyväinen.

Olen päivän mittaan ollut tarttumassa sukkakutimiin useammankin kerran, aikeeksi on jäänyt. Kerran pääsin jo hipaisuetäisyydelle. Aika vaan meni touhuillessa sitä sun tätä, ajatukset kuitenkin pyörivät käsitöissä. Luulen keksineeni jotain mullistavaa, jotain jolla lyödä lankojani ihmettelevää miestä täysin ällikällä. "Vähemmän on enemmän" , se siis selittää miksi lankojen tarkoituksellinen vähentämisaikomus saakin lankamäärän kasvamaan. Aion tarkistaa onko tuo jokin yleinenkin luonnonlaki, sillä sittenhän minä en vaan voi lankojen lisääntymiselle mitään. Yritykset vähentää vain pahentavat (miehen näkökulmasta) tilannetta.
Tai sitten langat todella LISÄÄNTYVÄT pusseissa keskenään - tiedättehän oudon fiiliksen "ai oliko mulla tällaistakin lankaa???!"

Nonniin, tässä sitä ollaan. Kämpässämme leijuva kaamea haju, sen syy on selvinnyt. Jalat. (Tällä kertaa en puhu LEGS:eistä!) Moni oli ylistänyt Absolut Torr-nimistä apteekista saatavaa "deodoranttia", sitä kun laittaa noin kerran viikossa yön ajaksi, ei ainakaan seuraavaan viikkoon tarvitse mitään muuta dödöä käyttää. Näillä hikisillä elokuun toppikeleillä kuulosti absolut fantastisk. Jalkoihinkin sitä saisi käyttää. Muuten hikoilu jatkuisi käsittelemättömillä alueilla normaalina, sanoi ohje.Tuumasta toimeen siis.
Noin viikko sitten eräänä iltana suihkun jälkeen tartuin pieneen puteliin. Levitin väritöntä nestettä kainaloihin ja menin nukkumaan. Mies varsinkin tuntui tykkäävän - tulihan hoitoyö ohjeen mukaan nukkua ilman yöpaitaa. Uni ei heti tullut, kainaloissa nipisteli ja hieman kirvelikin. "Eteenpäin vaan, sanoi mummo hangessa!" ja loppujen lopuksi heräsin aamulla kuivin kainaloin. Ja toden totta, minkäänlaista muuta deodoranttia ei ole tarvinnut, kainalot eivät edes kostu! JEEE.
Mutta mikä on tuo pistävän makea, inha, tuoksu?? Miksi se pirulainen seuraa minua joka paikkaan? Ilman sukkiahan on tässä kuljettu koko kesä, ovatko sandaalit alkaneet pilaantua? Kunnes ruokaa laittaessani havanhdun karmoiseen tosiasiaan, käry ei nouse pannulta vaan jaloistani. Hjälp! Mitä on tapahtunut?! Koskaan ennen eivät ole suloiset höpönassuvarpikkani tuoksuneet ruusuvettä kummemmalle (okei, okei..) ja nyt ne käryävät kuin ketun raato. Näyttää käyneen niin että kainaloiden hikirauhasten halvaannuttua, jalkojen vastaavat toimivat hypertehokkaasti. Onkohan illalla käsiteltävä jalat seuraavaksi. Minne haju sitten hyppää, päänahkaan&hiuksiin? kasvoihin?
Jospa käsittelisin koko kroppani aineella.... voisinko edes uneksia että haju hyppäisi vieressä nukkuvaan mieheeni ja jättäisi mammaraasun rauhaan. Mutta voisinko tehdä hänelle niin katalan tempun, hänhän on aina tuoksunut niin hyvälle. Ja entäpä jos hän hajua pelästyneenä käsittelee salaa itsensä - hyppääkö haju sitten lapsiin? Eijei jei. En voi tehdä sitä LAPSILLE.
Juuh. Olen imettänyt molempia lapsia 11 kuukautta, ja silloin kieltämättä on aika sidoksissa pienten ruoka-aikoihin. Toivoin silloin toisinaan että voisin neppareilla irroittaa maitovarastoni ja jättää ne kotiin imettäviksi, ja itse käydä vaikka shoppaamassa. Nyt tuo samainen neppariajatus tuli taas mieleen. Voisinpa irroittaa neppareilla nuo pöydän alla lymyävät kärykkeet. Ja joskus muuloinkin olisi kätevää irroittaa tarpeen mukaan vaikka kädet tai kälättävä kieli.
Jaloista puheenollen, alla on uusin aloitukseni. Sukat (Seiskaveikkaa?) esikoiselle. Tuo tummanvihreä oli jo aikaisemmin varastossani ja päätin neuloa siitä jotain. Mutta sitä varten piti ostaa piristettä ja mukaan tarttui tuo oranssi ja vihreä. Tässä sitä taasen ollaan.
Mukavaa viikonloppua, pitäkää sormet kiireisenä (ja irti Absolut Torr:ista).

jotta tämä yksinpuhelu ompeluksista ei tuntuisi niin yksin puhelemiselta, laitetaan pystyyn kommenttikilpailu. Hän joka on sadas kommentoija, asiallinen tietenkin, saa palkinnoksi jotain. Ristipistojuttuja, itsetehdyn kassin, villalankakerän tai muuta hauskaa. Kilpailu alkaa nyt!

Trine Bakke: Pientä ja suurta tilkuista

Stine Hoelgaard Johansen: Suloiset sukat

Vivienne Boulton: Nukkekotikirja

Mary Webb: Knitting Stitches

Celia Eddy: Tilkkutöiden perusteet ja ideat

Melinda Coss: Gartenträume in Kreuzstich

Meg Swansen: A gathering of lace

Jo Compton: Neulo luovasti

Jane Greenoff: The cross Stitcher's Bible

Cheryl Oberle: Folk Shawls

Kaffe Fasset: Tilkkutöitä

Ann Budd: The best of Interweave Knits

Stoller: Stitch'n Bitch

Erika Knight: Tyylikästä virkaten

Nancy J. Thomas: Shawls and scarves (The best of Knitter's magazine)

 

 

Hanna Katri Hetemäki& Suvi Hiljama: Tyylikäs taapero, vaatteita vauvoille

Kauppiaitten kustannus: Ompeluopas

Tuula Abrahamsson: Lasten rooliasukirja

Marja Ulvo & Elise Rajamäki: Kalevalaneuleet

Kyllikki Mitronen & Liia Vilkkumaa: Sukkasillaan

Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia

Valitut Palat: Suuri ompelukirja