Jo pidemmän aikaa on ollut mielessä blogin pitämisen mielekkyys.
Käsitöitä tulee tehtyä harvakseltaan. Kaulauliinat, sukat, fleecehatut, Baby Bornin vaatteet  ja muut valmistuneet työt ovat lähteneet uusille omistajilleen miltei samantien. Kuvaaminen on  jäänyt, ei ole ollut mukamas aikaa tai kameraa ulottuvilla. Käsityön valmistuttua mielenkiinto siihen on kadonnut tyystin, jos sitä nyt edes tehdessäkään  oli.
Usein koen että neulominen on pakkopullaa, ja huomaan lahjoittavani lankaa ja kankaita päiväkotiin tai koululle. Jospa joku niistä sen kipinän saisi, mikä minulla on hukassa. 

Vuodatuksessa on ollut sähkökatko tms, jonka myötä kaikki kuvat elokuusta 2009 tähän päivään saakka ovat poissa. Mittaamaton vahinko. Juuri nyt en näe mahdollisena että lataisin kuvat uudelleen vaikka ne cd-levyllä ovatkin tallessa. Ehkä tämä kaikkia kohdannut vahinko on sitten se suurin syy blogin pitämisen lopettamiseen, monen muun tavoin,  tässä kohtaa.

Elämässä  on  kaikkea muuta mielenkiintoisempaa, ettei ole aikaa istua aloillaan käsitöitä tekemässä.
Tähän loppuun kuva Lappeenrannasta jossa olimme isännän kanssa viikonloppureissussa moottoripyörillä. Tuunatun potkukelkan myötä kiitän kaikkia kuluneista vuosista, ei muuta kuin potkutellaan eteenpäin!

Piti oikein lähteä risteilylle ja törmätä siellä viitisen vuotta sitten eläkkeelle jääneeseen työkaveriin jotta muistui blogi mieleen. Hän kysyi kirjoitanko enää mitään kun päivityksiä ei ole tullut, hän on  seurannut elämääni blogin kautta kaikki nämä vuodet. Kiitos Heli P. ja terveisiä. Tässä sitten päivitys.

Käsityörintamalla on ollut hyvin hiljaista, yhtään uutta lankakerää meille ei ole tullut eivätkä entisetkään ole liikahtaneet. Lapset ovat kasvaneet ja heidän harrastustensa kanssa menee viikossa pitkä tovi. Aikaa meni myös tuon edellisen postauksen aiheen kanssa, "puikkomitta" on osa moottoripyörää. Ei tullut onneksi kontattua sen kanssa, ja  vasta tänään se laitettiin talviunille.

Kevättä odotellessa...

Ompelukone sensijaan on ollut esillä viime päivinä enemmänkin. Tällaisia pinkkejä fleecehattuja tein kaksi, toinen meni synttärilahjaksi viisivuotiaalle naapurintytölle. Hatun malli ei ole oma, koristelut ovat. Seuraavassa päivityksessä näette miten erilaiselta hattu näyttää mustana vaikka koristelu on tehty samoin.

 

"Äiti mun pitää mennä jo... mun kaveri  meni tuolla."  Kuopus haluaa jo lähteä kiitämään.

Seiskaveikan raitalangoista neulottuja lapasia lapsille. Ei niitä näillä helteillä ole neulottu, ei vain ole ollut mukamas tilaisuutta niiden kuvaamiseen. Sitten se tilaisuus tuli, tai itseasiassa haettiin. Kun riittävän monta kertaa olin kuullut varoituksia, miten se lähtee helposti lapasesta - päätin kuvata lapaset sen päällä. Ei se ainakaan sillä kertaa mihinkään lähtenyt.  Lapasia oli kylläkin useampaan lähtöön!

Puikkojen paksuusmitta?

 

Esimiehemme täytti kunniakkaat 50 vuotta. Hänen lomaillessaan maanpäällisessä paratiisissa (?) kaukomailla, päätimme kehittää hänelle jotain omaperäistä muistamista töihinpaluun kunniaksi. Jokainen kertoi pilke silmäkulmassa mitä esimiehen vapaa-ajasta ja tavoista tiesi. Sensuuri jättää ne kirjaamatta tähän. Lahjaksi kirkastui lopulta  ajatus saunahatusta, jonka tuunaaminen sankarille sopivaksi jäi allekirjoittaneen kontolle. Neulahuovutin  viidenkympin nopeusrajoituksen ja päälaelle pari rastapötkylää. Pakettiin lisättiin iso tölkki Karhua sekä mainospeflettejä.

Vaikka esitin toiveen päästä kuvaamaan tätä käsityötä tositoimissa, esimerkiksi esimiehen istuessa muuten ilkosillaan kylpytynnyrissä, epäilen että tilaisuutta koskaan tulee...

Vielä kerran onnea Pertille!

Kevätaurinko on luonut säteitään nallekarhun pesään ja sieltä sitten esiin kömpii ensimmäinen utelias kuono...

..ja perässä seuraa kolme muuta. Auringon peittyessä lumisateen taakse, tassuttavat nallet kiveä ylöspäin ja painavat selkänsä vasten lämmintä leivinuunia. Mikäs tässä on maailmaa ihmetellessä...

Nallen kaavat löytyivät  Tilda-kirjasta -  siellä se tosin oli koira ja kasvot viimeisteltiin maalaamalla. (Soveltaminen kunniaan!)  Näiden kavereiden ompeleminen onnistui helpoiten kun kiinnitti kaavan kankaaseen, sitten ompeli kaavan vierestä ja vasta lopuksi leikkasi ommellun hahmon irti kankaasta. Korvat valmistuivat samalla tavalla ihan ensiksi, ne pitää muistaa sujauttaa oikeille paikoilleen ennen hahmon ompelua ja leikkaamista. Toinen harmaista nalleista on pienempi kuin muut, se on kaavan mukaan leikattu kankaasta ennen ompelua - ja tämä ei siis ollut hyvä tapa tehdä näitä.

Tytöt olivat innoissaan mukana,  täyttivät nalleja vanulla reippaaseen tahtiin ja valitsivat silkkinauhoja. Yhtä innoissaan he sitten luovuttivat kahdelle ystävälleen ikiomat nallet.